Kuvan n. 5 ha:n aukko hakattiin 2006 ja istutettiin 2007. Tukkimiehentäi söivät osan taimista kesällä 2007. Täydennysistutettiin keväällä 2008. Myyrät söivät osan taimista talvella 2009 ja täydennysistytettiin keväällä 2009. Sen jälkeen ei ole tehty mitään.
Kuten näkyy, niin luonto ja hirvet ovat ratkaisseet tilanteen puhtaan kuusimetsän hyväksi.
Muutama syöty mänty tosiaan keskimmäisen kuvan etualalla näkyy. Sinänsä maaperä näyttää kyllä keskimmäisen kuvan perusteella paremmin männylle sopivalta, joten miten mahtaa kuusikko tuossa jaksaa kasvaa. Kasvutappiot suoraan hirvipolitiikan piikkiin, vaikka missään tilastossa ne ei näykään. Nyt voisi olla hyvä ajatus laittaa vaikka 60% mäntyä ja 40% kuusta ja ruiskuttaa männyt Tricolla. Saisi muutakin vaihtelua kuin täydennyksistä johtuvaa erirakenteisuutta.
Suurelta osin rehevää. Keskimmäisen kuvan ottopaikalle ilmestyi nyt jo hävinnyt vatukko, jota hirvet pitivät matalana ja vieressä erittäin hyvin kasvava OMT-kuusikko. Kumpare karumpaa. Siinä olisi toki onnistunut äestys ja männyn kylvö, jota olisi täydennetty kuusentaimilla. Heinäisellä paikallakin männyn kylvön onnistuminen epävarmaa.
Ei kait kukaan ole väittänytkään hirvien tuhoavan kuusentaimikoista. Ainakaan suuremmassa mittakaavassa.
Hirvituhojen estämiseksi kuusta on istutettu liiankin karuihin paikkoihin.
En minäkään väittänyt hirven tuhoavan kuusentaimikkoa vaan sitä, että hirvet syövät rauduskoivut. Tämä ei siis ollut yleensä liian karua. Johonkin karumpaan osaan jopa istutettiin mäntyä.
Kuusen viljely männynkasvupaikoille on huomattavan laaja ilmiö maassamme. Siihen on saattaneet olla taipuvaisia myös jopa osa metsänhoidon neuvojista. Kuusettuminen männyn kasvupaikoille ei tule valtakunnan metsien inventoinnin tuloksissakaan kovin selkeästi esille.
Hankalimmilla hirvialueilla ei mänty / kuusi sekataimikkokaan onnistu. viime kesänä tein taimikon hoidon 2,5-3 metriseen sekataimikkoon, yllätys oli kun kaikki hyvän runkomuodon omaavat männyt oli syöty n. 450 r / ha.
Hirvivahinko ei pudottanut koko kuvion runkotiheyttä korvattavan rajan alle, joten korvattavaa hirvivahinkoakaan ei syntynyt.
Männyn viljely kuusen kasvupaikoille oli takavuosina varsin yleinen ilmiö.
Kymmenen vuoden päästä tuossa on se 100 mottia hehtaarilla eli alkaa uudistuskulut nollaantua, kun korko unohdetaan. Reilussa 20 vuodessa omilleen, pienenkään korkovaatimuksen kanssa ei vielä vuosikymmeniin. Mutta niinhän se vanha sanonta menee: raha kasvaa metsässä. Ei tosin tuloudu kovin nopeasti.
Juuri noin se nykyään menee.Itsekkin mielellään sekametsää kasvattelisi,ja se onnistuisi ellei hirvet koivuja ja mäntyjä poistaisi liiaksi,kuuselle istutan ja luonto paikkoo muilla puulajeilla,mutta ,mutta..
Taas hieno esimerkki siitä että kaikki ei ole niin kuin väitetään. 13 vuotta hakkuusta ja vasta nyt alkaa tulla kuutioita.
Tietysti en tiedä millainen metsä on ollut hakattaessa aukoksi, mutta yläharvennuksen jälkeen hyvässä kohteessa 13 vuoden jälkeen voi tehdä uuden yläharvennuksen.
Yläharvennusta ei kannata useita kertoja toistaa, koska alikasvokset alkavat olla pikkuhiljaa lahovikaisia.
Ainaskaan meidän metsissä ei lahovika ole ongelma
Lahovika voi olla ihan muuallakin.
Yläharvennusta kannattaa toistaa niin kauan, kun se on järkevästi mahdollista. Jossain vaiheessa se ilo loppuu joillakin kasvupaikoilla ja joillakin ei.
Ei meilläkään ole lahovikaongelmaa. Fakta on kuitenkin se, että noissa metsissä yläharvennuksen jälkeen jäisi vajaa 100 runkoa havupuuta ja pari sataa runkoa hieskoivua ja haapaa. Eipä niitä kannata kasvattaa.
Aukkohakkuilla päästään parhaiten taimettuviin jatkuvan kasvatuksen verrattuna n. 50 % parempaan kasvuun ja huonoimmin taimettuviin verrattuna jaksollisen etu voi olla jopa yli 100 %. Muistetaan se, että aukkohakkuun paremmalla myyntihinnalla katetaan taimikon perustamis-ja hoitokulut.
Harvennuksia mekin harrastamme männiköissä mahdollisimman pitkään, mutta aina nekin on kuitenkin lopuksi uudistettava
Pihkaniska toteaa, että hyvässä kohteessa voi tehdä yläharvennuksen 13 vuoden välein. Sitä ei hän sano, millainen puusto päätehakkuun jälkeen 13 vuodessa hyvässä kohteessa on. Mutta voiko hyvässä kohteessa tehdä toisenkin yläharvennuksen 13 vuoden kuluttua, se onkin jo paljon epävarmempaa. Tietysti jos tuo hyvä kohde on valopuiden harvennus päältä ja alikasvoskuusikon vapauttaminen, silloin se onnistuu. Muulloin noita hyviä hyviä kohteita on huomattavan harvassa.
Sen verran Pihkaniskalle tiedoksi, että tuollainen kuusikko kasvaa 8 vuoden kuluttua 9-10 m3/ha/v ja 18 vuoden kuluttua 11-12 m3/ha/v. Vaikka kasvu sitten hiljalleen hiipuukin, niin vielä 68 vuoden kuluttuakin se kahden harvennuksen jälkeen on luokkaa 7 m3/ha/v.
Kuusen kasvatuksesta männyn paikalla olen huomannut kuusien alkukehityksen olevan kohtalaisen hyvää, vielä ensiharvennukseen asti. Ensiharvennus on tehtävä ajallaan ja mieluummin hieman alle metsänhoidon suositusten.
Pikkutukki vaiheessa ensimmäisen ja toisen harvennusten välissä näyttää pituuskasvu taantuvan ja kahden tukin kokoluokkaan järeytyminen viekin jo vuosia lisää. Nämä havainnot täällä Pohjois-Karjala- Etelä-Kainuussa