”Kivisen aukon” pohjaa, kun puut on ajettu pois. Kuten näkyy, istutus on varsin haasteellista. Maapohja on kivisyydestä huolimatta varsin kasvavaa, sillä suurimmat puut olivat kuution luokkaa.
Tähän ei edes kannata yrittää mitään muokkausta. Taimia mihin sattuu saamaan. Kantojen vieret ovat hyviä paikkoja. Niissä on ainakin vähän multaa.
Sitä aina ihmettelen ja ihastelen, että aiemmat istuttajat, esimerkiksi tämän aukon yläpuolella, ovat pystyneet saamaan paljasjuuritaimista kunnon metsiä.
Tukkimiehentäiriskin vuoksi istutus vasta vuonna 2018. Taimet mahdollisimman suuria, sillä pienet häviävät helposti kivien koloihin.
Tuohan ei ole pahimmasta päästä Pohjois-Päijänteen maastoja. En myöskään muokkauttaisi, kyllä sieltä maata löytyy taimen lähtöihin ja kokemusta on palkkametsurina noilla seuduilla paljasjuuristen istutuksista, siinä 400 tainta pääivään oli joskus saldona ja kuokkaa sai terotella joka ilta, kuokalla tosin olen laittanut pottitaimetkin, kun noilla seuduilla olen uusia metsiä nykyisin prustanut. Muokkaus jälki olisi tuollaisessa luonnon raiskausta ja kunnollisten mättäiden aikaansaanti tuiki vaikeaa.
Joskus muokkaus on turhaa. Itse olen tuskaillut yhden mäen kanssa, ei kylläkään noin kivisen. Myrsky kaatoi heti kaikki siemenpuut. Sitten mätästettiin samalla kuin viereinen alavampi alue. Istutin mäntyä. Hirvet söivät kaikki taimien latvat ensimmäisenä syksynä, piloille meni. Seuraavana keväänä kylvin mättäisiin. Lähti hyvin itämään ja kasvuun, mutta maa oli paikoin liian hienojakoista ja rouste nosti taimet ylös. Piloille meni. Seuraavana keväänä paikkasin kylvöä raapimalla haralla kivennäismaan näkyviin mättäiden vierestä ja reunoilta. Tein niihin täydennyskylvön. Tämä haralla raapiminen näytti olevan siihen paikkaan paras tapa, lähti parhaiten kasvuun.
Tuo kivikkohan on ihanteellinen paikka taimenkasvulle,jos vielä hyvää maatakin löytyy.Vanhan ajan istutuskanki voisi olla hyvä väline,varsinkin jos kivien välissä moreenia,pottiputkella kun ei saa kunnon istutusmonttua.Timpalla ilmeisestikivien välissä senverran pehmeätä,että putki toimii
PS kävin kerran katsomassa myyntipalstaa,joka oli armotonta kivikkoa,toista kuution ylispuumäntyjä ja sinivuokko kukki ja muitakin tuoreen kankaan kasveja
Olikohan Matti Kärkkäinen,joka ajatti kivikkoon irtomaata,joka sitten vielä ilmeisesti mätästettiin.Uskoakseni toimenpiteen taloudellin kannattavuus oli laskettu
Minulla on kyllä ollut Merikarvian suunnalta kaivuri joka haki sen mättään ainekset vaikka hiukan konetta siirtäen vaikka lähes paljaan kallion päälle. Jos vain hiukankin oli lähistöllä maata seuloi vielä kivet erilleen ja tipautti kauhallisen paikkaansa ja tiivisti vielä tasokauhallaan. No, se ei sitten kauaa käynyt Groupille koska tuntimäärä oli hehtaarille liian iso ja sitä ei haluttu maksattaa mo:lle. Nyt ollaan siinä toisessa ääripäässä jossa et tieltä enää huomaa että kaivuri on kuviolla edes käynyt. Pieni nökö sinne tänne ja siihen sitten pitäisi lehtipuuta istuttaa. Mutta H-vallassa onneksi vielä on hyvä tasoinen mätästäjä joten koitan kestää.
Kivikostakannattakatsella istutuspaikka huolella . Pieni nökkönen maata pelkän kivikon tai kallion päällä ei takaa , että aikuinen puu pysyy pystyssä . Useimmista tuulen kaatamista männyistä puuttuu pääjuuri . Sitä ei kehity , jos kivi tai kallio on vastassa .
Tilanne on sama kuusenkin kohdalla . Ohut maakerros ja kivikko alla ei lupaa hyvää puun tulevaisuudelle .
Tulin juuri tekemästä tuulenkaatoja viime talvena väljennetystä kuusikosta . Tuho oli paha , kun juurakoiden alla oli vain paljasta kivikkoa . Kymmeniä runkoja samassa läjässä .
Itseasiassa puun tulevaisuus kiven päällä on aivan hyvä jos sen kiven päällä on senverran kunttaa että juuret pääsevät leviämään sen ja kallion välissä. Saa erittäin hyvin ravinteita ja kosteutta siitä. Esim. haapa on vallan paikassaan siinä vaikkei muka karun paikan kasvaja olekkaan. Pitkään jatkunut kuivuus tai erittäin raju myrsky voi viedä mutta lähteehän niillä puita aivan mistä vain. Kyllä koko hakkuuala on aina tullut hyödynnettyä ja tuo Timpan kuva ei ole lainkaan pahinta aloihini verraten.
Suorittavalle.Ei tarvitse olla edes kivikko kun napajuurta ei ole.Minulla savi pohjaiset kankaat ja yhessäkään tulenkaadossa en ole napajuurta havainnut.Ei myöskään paksukunttaisilla jängillä ole tullu vastaan.Saanekko vetensä ja ravinteet vähemmällä kun kun levittelee juuret pintaa pitkin.
Vai onko savimaa niin kylmä,ettei tee juurta?.
Hienojakoisilla mailla ja turvepohjilla mänty ei tee paalujuurta.
Ilmeisesti syy on siinä, ettei juurille ole happea syvemmällä niinkuin on vettäläpäisevillä heikka-, sora- ja moreenimailla.
Ei ole tosiaan harventajalla helppoa, mutta eipä ole ollut aikanaan hevosellakaan.
Jesselle sanoisin, että kiven päällä puun tulevaisuus on harvemmin hyvä. Juuret eivät yleensä ole tasaisesti kiinni ja tarpeeksi kasvettuaan puu katuu sopivalla tuulella.
Timpalta tekkee mieli kysästä.Mikä on sopiva tuuli.Puistelee suunnasta jos toisesta.Pari kolme vuotta on täälläki välillä tukistellu aika kovasti.Keväällä viimeksi kattelin puuskatuulia kun käväsin palstalla.Tasaiset maat ehkä kestävät enempi tuulta.
Enpä tiedä, mikä olisi sopiva tuuli. Esimerkiksi viime syksynä Valio-myrsky kaatoi tasaisiltakin mailta sankan metsän keskeltä yksittäisiä 100-vuotiaita mäntyjä, joiden alla oli joku isompi kivi.
Mikä ongelma tuossa muka on? Maanpinta on rikottu, kivet näkyvissä.
Pienillä paakkutaimilla ja oikean kokoisella putkella tuohon takoo parituhatta tainta päivässä helposti.
Jos tuohon tuo kaivurin, niin pilalle menee.
Toinen vaihtoehto olisi kylvö. Hyvä keino olisi kylvää kolmen siemenen ripottelutyylillä tiheään, kunhan pystyy tasaisesti koko alueen kylvämään.
Jos kokoaa kauhallisen maata avokalliolle tai ison kiven päälle, niin vain hölmö istuttaa siihen.
Tietystikään koko alue ei ole paljastanut vaan on epämääräistä kivikkoa/louhikkoa, jonka koloihin niitä taimia tungetaan. Rohkenen epäillä 2000 taimen päiväsaavutuksia, kahdesta syystä. Liikkuminen on vaikeaa. Lisäksi joutuu yleensä etsimään useita kohtia ennen kuin sopiva istutuspaikka löytyy.
Putkella on kyllä hutkittu käsittelemättömään maahan tuhansia taimia. Varsinkin hienojakoisilla mailla, joissa rouste on ”aina vieraanamme” – on maanpinnan kuopiminen väärä liike.
Putkella istutetaan niin, että sillä koputelleen maata ja jos ei kivi kalahda, hierotaan kärki istutussyvyyteen.
50 millinen putki uppoaa helposti kapeampaankin kivien väliin.
Kanadassa on viljelty puuntaimia levittämällä paakut helikopterilla parinsadan metrin korkeudesta. Paakkuja nimitetään siellä turveluodeiksi.
Kun ihan suoraan sanotaan, olen istuttanut niin todella vaikeita kuvuoita, että MHY ei ole saanut ketään muuta istuttamaan niitä.
Yksi työläimpiä oli vanha kaatopaikka, joka oli maisemoitusavensekaisella hiesulla ja pillarilla tasoitettu ja tampattu. Kahdeksan kiloisella rautakangella piti lyödä 8 -9 kertaa, että sai pehmennettyä paakkutaimelle riittävästi istutuspaikkaa.
Taikka ala, jota oli aikoinaan linnoitustöissä möyhitty. Maa oli täynnä liuskakiveä niin, että avojuuritaimille ustutuskuopan teko oli varsinaista kairaamista. MHY ei pystynyt maksamaan oikeaa urakkahintaa, joten palkka tuli päiväpalkkoina, joita maksettiin ”riittävän” monelta päivältä.
Muut kuviot ovat olleet lievempiä, mutta näissäkin on halvatun hyvä metsä nykyään.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
”Kivisen aukon” pohjaa, kun puut on ajettu pois. Kuten näkyy, istutus on varsin haasteellista. Maapohja on kivisyydestä huolimatta varsin kasvavaa, sillä suurimmat puut olivat kuution luokkaa.
Tähän ei edes kannata yrittää mitään muokkausta. Taimia mihin sattuu saamaan. Kantojen vieret ovat hyviä paikkoja. Niissä on ainakin vähän multaa.
Sitä aina ihmettelen ja ihastelen, että aiemmat istuttajat, esimerkiksi tämän aukon yläpuolella, ovat pystyneet saamaan paljasjuuritaimista kunnon metsiä.
Tukkimiehentäiriskin vuoksi istutus vasta vuonna 2018. Taimet mahdollisimman suuria, sillä pienet häviävät helposti kivien koloihin.
Kyllähän kivistä on mutta jos muokkaaja osaa hommansa sinne tulee aivan asiallinen määrä mätästä. Mutta useimmat eivät todella saa mitään aikaan.
Tuohan ei ole pahimmasta päästä Pohjois-Päijänteen maastoja. En myöskään muokkauttaisi, kyllä sieltä maata löytyy taimen lähtöihin ja kokemusta on palkkametsurina noilla seuduilla paljasjuuristen istutuksista, siinä 400 tainta pääivään oli joskus saldona ja kuokkaa sai terotella joka ilta, kuokalla tosin olen laittanut pottitaimetkin, kun noilla seuduilla olen uusia metsiä nykyisin prustanut. Muokkaus jälki olisi tuollaisessa luonnon raiskausta ja kunnollisten mättäiden aikaansaanti tuiki vaikeaa.
Joskus muokkaus on turhaa. Itse olen tuskaillut yhden mäen kanssa, ei kylläkään noin kivisen. Myrsky kaatoi heti kaikki siemenpuut. Sitten mätästettiin samalla kuin viereinen alavampi alue. Istutin mäntyä. Hirvet söivät kaikki taimien latvat ensimmäisenä syksynä, piloille meni. Seuraavana keväänä kylvin mättäisiin. Lähti hyvin itämään ja kasvuun, mutta maa oli paikoin liian hienojakoista ja rouste nosti taimet ylös. Piloille meni. Seuraavana keväänä paikkasin kylvöä raapimalla haralla kivennäismaan näkyviin mättäiden vierestä ja reunoilta. Tein niihin täydennyskylvön. Tämä haralla raapiminen näytti olevan siihen paikkaan paras tapa, lähti parhaiten kasvuun.
Tuo kivikkohan on ihanteellinen paikka taimenkasvulle,jos vielä hyvää maatakin löytyy.Vanhan ajan istutuskanki voisi olla hyvä väline,varsinkin jos kivien välissä moreenia,pottiputkella kun ei saa kunnon istutusmonttua.Timpalla ilmeisestikivien välissä senverran pehmeätä,että putki toimii
PS kävin kerran katsomassa myyntipalstaa,joka oli armotonta kivikkoa,toista kuution ylispuumäntyjä ja sinivuokko kukki ja muitakin tuoreen kankaan kasveja
Totta kyllä, ettei ole pahimmasta päästä näitä maastoja. Nimittäin tässä pystyy liikkumaan kohtuullisen helposti.
Jesselle sanoisin, ettei vielä ole tullut vastaan kaivinkoneen käyttäjää, joka pystyisi tuollaisesta kivikosta taikomaan mättäät.
Olikohan Matti Kärkkäinen,joka ajatti kivikkoon irtomaata,joka sitten vielä ilmeisesti mätästettiin.Uskoakseni toimenpiteen taloudellin kannattavuus oli laskettu
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta.
Ei kun putki maahan ja taimi maahan.Siitä se alkaa ja luonto siementää lisää.Ei mitään ongelmaa.
Minulla on kyllä ollut Merikarvian suunnalta kaivuri joka haki sen mättään ainekset vaikka hiukan konetta siirtäen vaikka lähes paljaan kallion päälle. Jos vain hiukankin oli lähistöllä maata seuloi vielä kivet erilleen ja tipautti kauhallisen paikkaansa ja tiivisti vielä tasokauhallaan. No, se ei sitten kauaa käynyt Groupille koska tuntimäärä oli hehtaarille liian iso ja sitä ei haluttu maksattaa mo:lle. Nyt ollaan siinä toisessa ääripäässä jossa et tieltä enää huomaa että kaivuri on kuviolla edes käynyt. Pieni nökö sinne tänne ja siihen sitten pitäisi lehtipuuta istuttaa. Mutta H-vallassa onneksi vielä on hyvä tasoinen mätästäjä joten koitan kestää.
Kivikostakannattakatsella istutuspaikka huolella . Pieni nökkönen maata pelkän kivikon tai kallion päällä ei takaa , että aikuinen puu pysyy pystyssä . Useimmista tuulen kaatamista männyistä puuttuu pääjuuri . Sitä ei kehity , jos kivi tai kallio on vastassa .
Tilanne on sama kuusenkin kohdalla . Ohut maakerros ja kivikko alla ei lupaa hyvää puun tulevaisuudelle .
Tulin juuri tekemästä tuulenkaatoja viime talvena väljennetystä kuusikosta . Tuho oli paha , kun juurakoiden alla oli vain paljasta kivikkoa . Kymmeniä runkoja samassa läjässä .
ei oo heleppoo kun männöö harventelemaan
Itseasiassa puun tulevaisuus kiven päällä on aivan hyvä jos sen kiven päällä on senverran kunttaa että juuret pääsevät leviämään sen ja kallion välissä. Saa erittäin hyvin ravinteita ja kosteutta siitä. Esim. haapa on vallan paikassaan siinä vaikkei muka karun paikan kasvaja olekkaan. Pitkään jatkunut kuivuus tai erittäin raju myrsky voi viedä mutta lähteehän niillä puita aivan mistä vain. Kyllä koko hakkuuala on aina tullut hyödynnettyä ja tuo Timpan kuva ei ole lainkaan pahinta aloihini verraten.
Suorittavalle.Ei tarvitse olla edes kivikko kun napajuurta ei ole.Minulla savi pohjaiset kankaat ja yhessäkään tulenkaadossa en ole napajuurta havainnut.Ei myöskään paksukunttaisilla jängillä ole tullu vastaan.Saanekko vetensä ja ravinteet vähemmällä kun kun levittelee juuret pintaa pitkin.
Vai onko savimaa niin kylmä,ettei tee juurta?.
Hienojakoisilla mailla ja turvepohjilla mänty ei tee paalujuurta.
Ilmeisesti syy on siinä, ettei juurille ole happea syvemmällä niinkuin on vettäläpäisevillä heikka-, sora- ja moreenimailla.
Kurjen mietteet palauttaa ajatukset osaran aukkoihin.Voimakas muokkaus,niin ovat saaneet maahan eloa.
Ei ole tosiaan harventajalla helppoa, mutta eipä ole ollut aikanaan hevosellakaan.
Jesselle sanoisin, että kiven päällä puun tulevaisuus on harvemmin hyvä. Juuret eivät yleensä ole tasaisesti kiinni ja tarpeeksi kasvettuaan puu katuu sopivalla tuulella.
Timpalta tekkee mieli kysästä.Mikä on sopiva tuuli.Puistelee suunnasta jos toisesta.Pari kolme vuotta on täälläki välillä tukistellu aika kovasti.Keväällä viimeksi kattelin puuskatuulia kun käväsin palstalla.Tasaiset maat ehkä kestävät enempi tuulta.
Enpä tiedä, mikä olisi sopiva tuuli. Esimerkiksi viime syksynä Valio-myrsky kaatoi tasaisiltakin mailta sankan metsän keskeltä yksittäisiä 100-vuotiaita mäntyjä, joiden alla oli joku isompi kivi.
Mikä ongelma tuossa muka on? Maanpinta on rikottu, kivet näkyvissä.
Pienillä paakkutaimilla ja oikean kokoisella putkella tuohon takoo parituhatta tainta päivässä helposti.
Jos tuohon tuo kaivurin, niin pilalle menee.
Toinen vaihtoehto olisi kylvö. Hyvä keino olisi kylvää kolmen siemenen ripottelutyylillä tiheään, kunhan pystyy tasaisesti koko alueen kylvämään.
Jos kokoaa kauhallisen maata avokalliolle tai ison kiven päälle, niin vain hölmö istuttaa siihen.
Jätkä puhuu asiaa.
Tietystikään koko alue ei ole paljastanut vaan on epämääräistä kivikkoa/louhikkoa, jonka koloihin niitä taimia tungetaan. Rohkenen epäillä 2000 taimen päiväsaavutuksia, kahdesta syystä. Liikkuminen on vaikeaa. Lisäksi joutuu yleensä etsimään useita kohtia ennen kuin sopiva istutuspaikka löytyy.
Putkella on kyllä hutkittu käsittelemättömään maahan tuhansia taimia. Varsinkin hienojakoisilla mailla, joissa rouste on ”aina vieraanamme” – on maanpinnan kuopiminen väärä liike.
Putkella istutetaan niin, että sillä koputelleen maata ja jos ei kivi kalahda, hierotaan kärki istutussyvyyteen.
50 millinen putki uppoaa helposti kapeampaankin kivien väliin.
Kanadassa on viljelty puuntaimia levittämällä paakut helikopterilla parinsadan metrin korkeudesta. Paakkuja nimitetään siellä turveluodeiksi.
Kun ihan suoraan sanotaan, olen istuttanut niin todella vaikeita kuvuoita, että MHY ei ole saanut ketään muuta istuttamaan niitä.
Yksi työläimpiä oli vanha kaatopaikka, joka oli maisemoitusavensekaisella hiesulla ja pillarilla tasoitettu ja tampattu. Kahdeksan kiloisella rautakangella piti lyödä 8 -9 kertaa, että sai pehmennettyä paakkutaimelle riittävästi istutuspaikkaa.
Taikka ala, jota oli aikoinaan linnoitustöissä möyhitty. Maa oli täynnä liuskakiveä niin, että avojuuritaimille ustutuskuopan teko oli varsinaista kairaamista. MHY ei pystynyt maksamaan oikeaa urakkahintaa, joten palkka tuli päiväpalkkoina, joita maksettiin ”riittävän” monelta päivältä.
Muut kuviot ovat olleet lievempiä, mutta näissäkin on halvatun hyvä metsä nykyään.