Suomen isoimmat Douglaskuuset taitavat olla Mustila-arboremtumissa ja pisimmät niistä on yli 40 metrisiä.
Pohjoisrinteellä on myös metsikkö, joka on parempi kasvuinen kuin suomalainen kuusimetsä. Jotkut puut metsikössä ovat hyvin suoria ja pitkiä (30m).
Kuivunut puutavara taitaa olla meikäläisiin verrattuna vain niin lujaa, että on vaikeaa saada naulaa lyötyä puuhun.
Itsellä on pihapiirissä muutama douglaskuusi täällä Kainuussa ja vasta nyt 4..5 metrisinä alkavat neulaset kestää pakkasia. Ankaran viime talven jäljiltä kaikki neulaset näyttävät nyt ainakin vihreiltä.
Saksassa korvaavat painekyllästettyä myrkkypuuta tällä daklasilla. Alajuoksuna ja terassimateriaalina.
Halkaistessa himmattava oksan kohdalla – voi kovapalat lentää kaakkoon.
Tämä kauppanimellä ”Oregonin mänty” on vaikeata kiinnittää ja kuivatessa vääntyilee herkästi.
Omakohtaisia kokemuksia on kun baarin seinän sisäverhouslautana yritettiinn kiinnittää nauloilla. Vain poraamalla ensin reiät sai naulan läpi. Jonkin ajan kuluttua sisäilman kuivuudessa laudat alkoivat vääntyillä ja ne piti kiinnittää uudestaan ruuveilla.
Pohjoisimmat ”daklakset” olen nähnyt kasvavina Torniossa.
Luulempa että nämä dauglaslaudat tulivat jossain muualla kasvatetetuista puista kuin Oregonissa, muutenhan oregonin männyn maineesta vääntyilemättömänä puutavarana ei olisi mitään jäljellä.
Kun puu on 1000 vuotta vanhaa ja luonnossa kasvanut, niin niillä on samanlainen ero puutavarana kuin suomalaisillakin puilla eli pikakasvatettu räkämänty vastaan tiheäsyinen luonnon puu.
En ole kyllä koskaan nähnyt muualla kuin luonnossa kasvaneita puita. Kerran puukauppasopimuksessa vaadittiin ”biologista kuusta”. Ei ollut tullut mieleen myydä synteettistä.
Ei se paneli sentään märkää ollut! Muttei tietysti ”uunikuivaakaan”.
Tämä tapahtui jo 60-luvun alussa ja sillloin ei paikkakunnalla ollut nykyisenlaisia kuivauslaitoksia puutavaralle. Eikä lautoja toimitettu työmaalle muovilla paketoituna muutaman laudan paketteihin. Liike toimitti lautaa ”kuivana”. Mahdollisesti puu otti kosteutta sisällä puolivalmiin huonetilan ilmasta ennen paikoilleen laittamista. Kiinnitysoppia kantapään kautta!
Messinkiruuvit sopivat oikein hyvin sisustukseen pumppumeisselillä kiinnitettynä. Ei ollut ruuvinvääntäjiä vielä keksitty!
Siihen aikaan oregonin männyn sanottiin olevan vaikeammin työstettävää ja herkemmin vääntyvää kuin esim tavallinen mänty.
Komeaa oksatonta lautaahan se kyllä oli, ja siitä sai osaava maalari esim teakin väristä pintaa. Lakkaan sekoitettiin vähän petsiä ja mm muutama pisara punaista ”Miranolia”. Kokeilemalla saatiin sopiva väri kun ei ollut nykyisenlaisia sävytyskoneita.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kurki
Suomen isoimmat Douglaskuuset taitavat olla Mustila-arboremtumissa ja pisimmät niistä on yli 40 metrisiä.
Pohjoisrinteellä on myös metsikkö, joka on parempi kasvuinen kuin suomalainen kuusimetsä. Jotkut puut metsikössä ovat hyvin suoria ja pitkiä (30m).
Kuivunut puutavara taitaa olla meikäläisiin verrattuna vain niin lujaa, että on vaikeaa saada naulaa lyötyä puuhun.
Itsellä on pihapiirissä muutama douglaskuusi täällä Kainuussa ja vasta nyt 4..5 metrisinä alkavat neulaset kestää pakkasia. Ankaran viime talven jäljiltä kaikki neulaset näyttävät nyt ainakin vihreiltä.
Saksassa korvaavat painekyllästettyä myrkkypuuta tällä daklasilla. Alajuoksuna ja terassimateriaalina.
Halkaistessa himmattava oksan kohdalla – voi kovapalat lentää kaakkoon.
Tämä kauppanimellä ”Oregonin mänty” on vaikeata kiinnittää ja kuivatessa vääntyilee herkästi.
Omakohtaisia kokemuksia on kun baarin seinän sisäverhouslautana yritettiinn kiinnittää nauloilla. Vain poraamalla ensin reiät sai naulan läpi. Jonkin ajan kuluttua sisäilman kuivuudessa laudat alkoivat vääntyillä ja ne piti kiinnittää uudestaan ruuveilla.
Pohjoisimmat ”daklakset” olen nähnyt kasvavina Torniossa.
Mielenkiintoista.
Märkää paneelia seiniin!
Luulempa että nämä dauglaslaudat tulivat jossain muualla kasvatetetuista puista kuin Oregonissa, muutenhan oregonin männyn maineesta vääntyilemättömänä puutavarana ei olisi mitään jäljellä.
Kun puu on 1000 vuotta vanhaa ja luonnossa kasvanut, niin niillä on samanlainen ero puutavarana kuin suomalaisillakin puilla eli pikakasvatettu räkämänty vastaan tiheäsyinen luonnon puu.
En ole kyllä koskaan nähnyt muualla kuin luonnossa kasvaneita puita. Kerran puukauppasopimuksessa vaadittiin ”biologista kuusta”. Ei ollut tullut mieleen myydä synteettistä.
Ei se paneli sentään märkää ollut! Muttei tietysti ”uunikuivaakaan”.
Tämä tapahtui jo 60-luvun alussa ja sillloin ei paikkakunnalla ollut nykyisenlaisia kuivauslaitoksia puutavaralle. Eikä lautoja toimitettu työmaalle muovilla paketoituna muutaman laudan paketteihin. Liike toimitti lautaa ”kuivana”. Mahdollisesti puu otti kosteutta sisällä puolivalmiin huonetilan ilmasta ennen paikoilleen laittamista. Kiinnitysoppia kantapään kautta!
Messinkiruuvit sopivat oikein hyvin sisustukseen pumppumeisselillä kiinnitettynä. Ei ollut ruuvinvääntäjiä vielä keksitty!
Siihen aikaan oregonin männyn sanottiin olevan vaikeammin työstettävää ja herkemmin vääntyvää kuin esim tavallinen mänty.
Komeaa oksatonta lautaahan se kyllä oli, ja siitä sai osaava maalari esim teakin väristä pintaa. Lakkaan sekoitettiin vähän petsiä ja mm muutama pisara punaista ”Miranolia”. Kokeilemalla saatiin sopiva väri kun ei ollut nykyisenlaisia sävytyskoneita.