Kuvassa hyvin kasvava kuusentaimikko ,jonka seassa kasvaa paljon muutakin. Löytyy jopa yllinkyllin kedon kukkasia
Kuvassa hyvin kasvava kuusentaimikko ,jonka seassa kasvaa paljon muutakin. Löytyy jopa yllinkyllin kedon kukkasia
Metsänhoito
Kovin rankkaa raivausurakkaakaan ei tällä kuviolla ole tarjolla ,kun täystiheä kuusikko on uudistettu hakkuun jälkeen välittömästi. Vesakkotarpeet jäivät niukoiksi ja kuusentaimet ehtivät karkuun muun kasvillisuuden edellä. Tuskin tulee sellaista joopas/eipäs -tilannetta ,joka näkyi toisen lähettämäni kuvan sisällöstä. Tässä omistaja on tiennyt ,mitä on tekemässä. Kulotuskuva samalta tilalta.
Tässäkin kuten joissain muissakin kuvissa ja jopa tuolla metsäteitä kulkiessa kiinnittää huomiota säästöpuiden näkymättömyys. Noin isolla aukolla kyllä jo joku ryhmä pitäisi olla aukollakin eikä vain joku jättö jossain reuna-alueella. Kun itse teen aukon se ei kyllä ole siltä näyttävä edes. Nyt viimeinenkin MG:n plussalla näytti enemmän harvennukselta. Tuolla alalla pitäisi näkyä parikin ryhmää jo.
Säästöpuut sijoitetaan sopiviin kohtiin kuvion reunoille. Niitä ei tarvitse jättää aukkojen keskelle tuulen armoille.
Kyllä on säästöpuiden tarkoitus jäänyt aivan tuntemattomaksi ja ymmärtämättömäksi, kun säästöpuut ”jätetään” avohakkuun reunaan viereisen metsän tuntumaan. Tätä kyllä näkee. Itselläkin kävi kerran näin yhtiön tekemässä hakkuussa. Kaiken lisäksi naapuri sitten harventaessaan omaan metsää kaatoi niistä osan, kun luuli tilan rajaksi…
On vain niin, että usein säästöpuut kuvion reunassa pysyy parhaiten pystyssä ja siksi niitä jätetään sinne. Varsinkin kuusten pystyssä pysyminen olisi tärkeää.
Varmaankin, mutta ei niillä siellä mitään monimuotoisuushyötyä ole. Palvelee ”läpäisyperiaatteella” sertifioinnin vaatimuksen. Kyllä nämä ympäristötekijät olisi mielestäni syytä ottaa sillä tavoin vakavasti, että tehtäisiin tavoitteen kannalta järkevää työtä.
Tietenkin tähän on tuonut nyt oman twistinsä tuo kirjanpainajauhka kuusikoissa. Olisiko sitten parempi jättää muita puita pystyyn, jos vain mitenkään mahdollista. Tavoitteen (monimuotoisuuden ylläpito järeän puuston avulla) kannaltahan ei ole mitenkään ongelmallista, että jättöpuut jossain vaiheessa kaatuvat.
Muistan lukeneeni jonkin tutkimuksen jonka mukaan säästöpuista juuri suurten kuusten olisi monimuotoisuuden takia syytä saada pysymään pystyssä mahdollisimman pitkään. Ei ole sen parempi vaikka säästöpuuryhmä on pystyssä keskemmällä aukkoa kuin esim. taimikon ja aukon reunassa.
Jonkun verran olen työkseni asian kanssa askarrellut ja säästöpuuryhmä metsäreunassa on kyllä aivan turha. Tietenkin merkitystä on sillä, minkälaista puustoa on siinä aukon reunassa. Jos toisella puolella taimikko tai selvästi nuorempi metsikkö, niin silloinhan se toimii säästöpuuryhmänä aiotussa tarkoituksessa.
Toki on tarkoitus, että puut pysyy mahdollisimman pitkään pystyssä. Siksi säästöpuuryhmänä kannattaakin hyödyntää ”puskat”, eli puuryhmät, joissa eri kokoisia puita. Tarjoavat paremmin elinympäristöä ja suojaa niistä hyötyville eliöille ja pysyvät paremmin myös pystyssä.
Säästöpuuryhmiä ei todellakaan kannata ripotella mihin sattuu. Tasainen peittävyys tuskin lienee tavoittelemisen arvoista. Ryhmä kannattaa sijoittaa tarkoitukseen luontaisesti sopivaan paikkaan ja korvata tarvittaessa isommalla ryhmällä useampia pieniä . Jos sijainti on vaihettumisvyöhykkeellä, ryhmä palvelee molempia kuvioita. Toisaalta joku puunkorjuun kannalta hankala kulma kannattaa jättä suosiolla hakkuiden ulkopuolelle ja korvata sillä useammankin kuvion tarpeet säästöpuiden suhteen. Haitta on tällöin mahdollisimman pieni ,mutta hyöty saattaa olla moninkertainen useamman erillisen puuryhmän säästämiseen verrattuna. Tasarakeisen ja mahdollisesti vain yhtä puulajia kasvavan ”puupellon” hakkuun yhtydessä kannattaa säästöpuualueita suunniteltaessa suunnata katse aukon sijaan lähialueen mahdollisuuksiin. Aika suuri monimuotoisuuslisä saavutettiin kulottamalla 20 ha uudistusaloja saman omistajan mailla.
Suorittava on oikeilla jäljillä. Oikeastaan ”säästöpuu” on harhaanjohtava termi, koska tarkoitus ei ole jättää itsetarkoituksellisesti isoja puita pystyyn. Tarkoitus on ylläpitää jonkinlaista ison metsän (suurempien puiden) jatkumoa käsiteltävällä alueella. Paremmin tätä palvelee pienet käsittelemättömät alueet oikeissa paikoissa (huom. maaston muodot ja puuston rakenne) kuin yksittäiset muutaman tukkikokoisen puun jättäminen aukolle. Jos toimii omilla alueilla, tätäkin voi tehdä suunnitelmallisesti huomioiden myöhemmät toimet. Voi olla perusteltua jättää ryhmä aukon reunaan isonkin puuston viereen, jos se kuvio on tulossa käsittelyyn jonkin ajan kuluttua. Tällöin toki pitää sitten muistaa, miksi ne puut edellisellä kerralla jätettiin, eikä pyyhkiä niitä pois.