Siinä on aliskasvoskuusi ottanut osuman jostakin, todennäköisesti kaatuneesta puusta. Maaperässä on tyvilahoa ja se on tarttunut tuohon trauman takia. Sitten se on todennäköisesti levinnyt läheiseen aliskasvos kuuseen sekä 3 mäntyä on kuollut tautiin. Muissa puissa ei näkynyt ulkoisia vaurioita. Tässä on ensiharvennuksen ennakkoraivaus meneillään.
Pari muutakin aliskuusta löytynyt missä sivuosumasta kehittynyt laho. Onneksi nyt raivataan koko aliskasvusto nurin, että ei tule lisää lahopesäkkeitä. Mitä olen istutuskuusia useampia kaatanut niin yhdessäkään ei ole ollut mitään. Alue on kallioista ja kivistä rinnettä missä maan paksuus vaihtelee eli ravinteita ja kosteutta on vaihtelevasti. Alue on kuusi-mänty metsää. Nyt puut kasvatetaan niin älä, että ne, joille ravinteet ja kosteus riittävät jatkavat matkaa ja tasavälein harvennetaan jolloin juuret ovat kauempana toisistaan eikä ole juuri yhteys tihentymiä. Vähän hirvittää toi JK missä tehdään päinvastoin eli vaalitaan tota kituvaa ja särjettyä aliskasvustoa…
Varma tapa siirtää maannousema sukupolvelta/omistajalta toiselle on suosia uudistamisen yhteydessä aluskasvoskuusia tai harrastaa jatkuvaa kasvatusta. Eniten kirvelee ,kun tukkikokoon tulossa olevassa kuusikossa näkyy puiden tyvellä pieni reikä ,joka on merkkinä lahon perässä vaeltavista hyönteisistä. Muuten päällepäin terveen näköinen tyvi on jo tulloin käytännössä läpipaska. Metsässä harvennusta tekevä motokuskikin pähkäilee , miten saa ko metsään jäämään riittävästi kasvatuskelpoisia puita.
Nimimerkillä:” Kokemusta on”
Mutta kun valinnan on jo tehnyt mo, ei siinä korjata kaikkea. Tämä on jk:n todellinen syöpä.
En enää uudista metsää koivikon alikasvoskuusilla, vaan harvennan ne jo taimivaiheessa niin reilulla kädellä, että mahtuvat kasvamaan koivuja häiritsemättä vähintään yhden tukin puiksi siihen mennessä, kun koivut ovat päätehakkuussa. Silloin kaikki kerralla sileäksi avohakkuuhinnalla. Roinat pois alueelta, maanmuokkaus ja uudet koivut kasvamaan.
eri-ikäiskasvatuksessa valtapuiston alle kehittyvät kuusentaimet ovat erityisen alttiita juurikäävän leviämiselle. Jatkuvapeitteisten metsien myötä saisimme päätöksen kylkiäisinä myös lahon puun lisääntymisen, puuntuotannon vähenemisen ja (edellisiin liittyen) metsiemme pitkän aikavälin hiilinielun supistumisen. Luonnonvarakeskuksen (Luke) metsäpatologian professori Jarkko Hantula puheenvuorossaan Uudessa Suomessa.
En usko, että koivun alla kuusi on erityisen herkkä juurikäävälle, kun puhutaan hoidetusta talousmetsästä. Kuusikon alla tilanne on toinen.
Se pieni kuusikko herkistyy kummasti ,kun saa sivuosumia ylispuukoivuja poistettaessa. Koivu on vielä havupuutakin pahempi piiska.
Kyse on muunmuasaa resursseista mitä pienille kuusille on tarjolla. Jatkuvassa kasvatuksessa pienet kuuset kärsivät jatkuvasta niukkuudesta ja jatkuvasta kolhimisesta. Vippaskonsti ojitus on hyvä lehtomaisessa koivikossa kun ojanlaidalla on resursseja eikä se ole ajolinjalla koskaan. Niiden ikä tiedetään kun ovat syntyneet koivujen kansaa samaan aikaan. Jatkuvan kasvatuksen lisäksi Mäntyjen alta loppuvat resurssit nopeiten.