Kuvassa rehevällä MT-pohjalla oleva vanha männikkö, jonka alle on syntynyt kuusialikasvos. Seasta löytyy kyllä koivua, leppää ja pihlajaa, mutta karkeasti kuusen osuus on 70 %. Otetaan pieni gallup: jos nyt tekisitte uudistushakkuun niin kumman vaihtoehdoista valitsette. Perustelujakin otetaan vastaan.
a) alikasvoksen hyödyntäminen eli ei tehdä mitään
b) ennakkoraivaus, mätästys ja istuttaminen kuuselle/rauduskoivulle
Jos on iso hakkuukone, joka pystyy nostelemaan rungot pystyssä ja työstämään oksat ja latvat ajouralle, niin ennakkoraivauksen asemasta tyviä voisi hieman siivota, jolloin kuski näkisi ne paremmin.
Ajourat voi tehdä vaikka tiheäänkin, koska ne eivät vähennä metsän tuottavaa pinta-alaa.
Kahden kesän jälkeen RS- käsittely.
Ei kai tässä ole kahta sanaa? Hyödyntäisin alikasvoksen tottakai. Kuten Jätkä jo totesi, niin tyvien kevyttä siistimistä tekisin kun ei ne vahingoittumatta kuitenkaan jää. Samalla voi hieman siistiä lehtipuuvesaa pois. Onko mäntyjen osalta vielä päätehakkuun aika? Näätä kirjoittaa, että männyt ovat vanhoja, niin kyllä ne varmaan sitten ovat. SItä vaan mietin, että jos mäntyjen arvokasvu on vielä vauhdissa, niin odottaisin sen hetken, että niiden tukkiprosentti nousee jos se on noustavissa.
Samanlaista maisemaa löytyy omista metsistä kallioisilta vt-pohjilta. Männyn maat kuusettuvat myös, niillä ei kuusella ole tulevaisuutta.
Terveen näköistä kuusialikasvosta, varmaan kannattaa hyödyntää, jos sitä on riittävän laajalla alueella tai lähellä on samaa kehitysluokkaa.
Itsellä oli 4ha päätehakkuukuvion keskellä 0,5 ha MT-männikön alikasvoksena likimain samanlaista tervettä kuusikkoa. Raivasin sen lopulta pois, koska lähimailla ei ollut samaa kehitysluokkaa. Siitä olisi tullut liian pieni yksinäinen saareke tulevia harvennuksia ajatellen ja mätästäjä kuitenkin oli otettava hommiin samalle kuviolle. Pyrkimys on minimissään 2ha kuvioihin, jos mahdollista.
Paikallisen mhy:n kanta on, että on noita joskus yritetty, mutta ei niistä oikein mitään tule…mielipiteen taustalla tietysti mhy:n oma bisnes.
Jos alikasvoksen poistaa, niin ei tuolla kyllä mitään harvennettavaakaan enää ole. Hyvin harvalta näyttää isompi puusto. Suojuspuuasennolta näyttää.
Paikanpäällä käymättä en sano kummin tekisin. Viime talven hakkuissakin jäi kuvion molempiin reunoihin kuusialuskasvos ja keskelta lähti raivurilla harvempi ja pienempi nurin johon istutettiin koivut. Tavoite olisi että päästää suht samaan aikaan päätehakkuuseen koko kuviolla. Kyseisellä kuviollakin maastonmuoto oli sellainen että jätetystä puustosta ei tule istutus koivikolle varjostusta.
Jos männyt on hyvälaatuisia, niin en tekisi vielä päätehakkuuta ainakaan jos kuvio on norm. kokoinen. Kuusista seuraava kasvatettava sukupolvi ellei ole tyvilahoa enemmälti. Kasvuetu istutettaviin (5- 10v.)+ säästö viljelyssä (+ ennakkoraivauskulujen säästö) peittoaa korjuukustannusten nousun jos tekee ylispuuhakkuun.
Kukaan ei ole vielä suoraan vastannut vaihtoehtoa b) tai ainakin näin vastauksia olen tulkinnut. Lisää vaan vastauksia ja mielipiteitä. Toivoisin etenkin nimimerkiltä Visakallo kommenttia. Hän ainakin keskusteluforumilla pyysi kertomaan, että miten rehevällä pohjalla saa uudistettua luontaisesti.
Odotan jo sitä, että joku keksii mainita luontaisen uudistamisen perustuvan onneen. Itse väitän, että tietous siitä mitä tekee, vähentää onnen tarvetta. Tarvitaan istutetun taimikon osaltakin ripaus onnea etteivät tuhot kohtaa taimikkoa.
Sitolkka, anna arvaus kuvan perusteella, että mikä on mäntyjen lukumäärä hehtaarilla sekä näiden tilavuus. Toki muutkin saavat arvata. Kerron sitten mitä riippumaton taho on arvioinut.
Jos haluaa mahdollisimman suuren tasaisen ja samaa puulajia sisältävän taimikon tulevia hakkuita ajatellen, ei luontainen uudistaminen alikasvoksen kautta ole järkevää. Taimet ovat alkujaankin eri kokoisia ja ne reagoivat eri tavalla hakkuun jälkeiseen aikaan.
Minua ei sinällään erirakenteinen taimikko haittaa. Kun sellainen aikanaan kasvaa ensimmäiseen harvennuskokoon, voi osan kuviosta päästää kasvamaan ”liikaa” ja osan taas harventaa hieman liian aikaisin. Kokonaisuus on tasapainoilua ja näinhän se on istutetussakin taimikossa. Se ei ole usein homogeenista isolla kuviolla.
Kun tavoitellaan uutta kuusisukupolvea, niin kannattaa tiedostaa, että kuuset sietävät hyvin pidemmän naapurin, kunhan kasvutilaa on riittävästi ympärillä. Männyllä on aivan eri mahdollisuudet, se ei hyväksy vierellään varjostajaa.
Vaihtoehto a). Mäntyjen kasvattaminen, ovat vielä hyvässä arvokasvuvaiheessa, sitten männyt ylispuina pois ja kuusentaimikon harvennus kasvatustiheyteen, vioittuneet pois. Huolellisella korjuulla kuviolle säästyy vielä täysitiheä kuusen taimikko, jos kokokuvio on jokseenkin samankaltaista.
Kuusen taimikossa runkomuoto ja pituuskasvu on hyvä !
Täytyy muistaa syksyllä ottaa kuva samasta kohtaa, nyt lehtipuut täydessä lehdessä eivät anna hyvää kuvaa tilanteesta. Luontaisella uudistamisella ei voida olettaa pääsevän lopputulokseen missä on 2000 kuusen taimea tasaisin välein hehtaarilla. Koivu, vaikka se olisikin hiestä, on täydellinen täytepuu. Ensiharvennuksessa sen voi ottaa pois ja hintaeroa ei merkittävästi ole kuuseen taikka mäntyyn. Kyllä sekaan myös pieni osuus pihlajaa, leppää, raitaa yms. mahtuu täytepuuksi. Tarjoaa monimuotoisuutta ja takaa, että uusimisen vaatimukset tulee täytettyä 🙂
Kyllähän tuommoset aliskasvos kuusikot ehdottomasti kannattaa käyttää hyväksi. Kuusihan ei tosiaankaan ole niin herkkä kokovaihteluille kuten Jätkä tuossa mainitsikin.
Kävisin raivurilla mäntyjen tyvet kaivelemassa esiin. Niin olen tehnyt omissakin tuommosissa metsiköissä. Veikkaisin mäntyjen runkoluvuksi 300-400 kpl/ha. Oisko litratilavuus siinä 700 litran tienoilla.
Männyt pois lähivuosina, ne pitäisi kaataa moottorisahalla ajouria ei tarvitsisi kuusikkoon tehdä eikä mitään perkauksia. Kun kaataa puut ajouralle päin ja vetää ne vinsillä uran viereen tai kuormaajaan kiinnitetyllä vaijerilla. Työllistää jonkin verran, mutta säästää alikasvoksen.