Jos Jeessin (ja muiden yhtä typerien) – ajatuksia arvuuttelee, niin kuvassa on ”Kaamea – pilalle raiskattu metsä, jossa ei ole monimuotoisuutta yhtään”!
Minusta tuollainen samettimaisella sammalella verhoiltu kuusikko on vahintään kuin satumetsä, jossa keijut tanssivat ja laulavat sinisiä lauluja Lalalallatilallallaa.
Satumetsähän siinä! Jätkältähän sitä satuilua alkoi irrota heti. Mutta varmasti jokainen kuvasta näkee mitä kuusimetsä sulkeutuneena sisältää. Kuusia ja sammalta.
Siinähän sitä monimuotoisuutta on , kun taustalla on siemenpuumännikkö , pieni avoin alue jonka läpi aurinko näkyy aamu-usvan läpi. (Muurahaispesäkin näkyy olevan)
Monimuotoisessa metsässä pitää olla tuollainenkin muoto. Eihän siihen muutoin koskaan päädytä. Jos kaikki metsät olisivat tasan tarkkaan yhtä monimuotoisia, niin ne olisivatkin monotonisia, yksitoikkoisia alueita.
Kaksi nuorukaista teki RS- hommaa ”vieraalla maalla” (Minä tunsin sen alueen kuin omat taskuni.) He perustivat ”Varikon keskeiselle paikalle taimikkokuviolle, joka oli yhtenäinen, neliön muotoinen n 100 ha:n alue.
Meni pari viikkoa, kun he soittivat hädissään. ”Varikko oli tyhjennetty, sahat ja kanisterit olivat häipyneet.”
Eihän siinä auttanut muu, kuin katsella heille uudet vehkeet ja viedä nuorukaisille ne. Minulla oli vastuu työn jäljestä ja aloin linjakoealoilla ( ne merkitään karttaan ja maastoon) – tarkastamaan tehtyä työtä. Se oli kyllä ”ihan hyvää”, vaikka sällit olivat melko noviiseja.
Sieltäpä löytyi poikien kamppeet – kaikki oli tallella.
Menin sitten heidän luo ja ilmoitin, että ”Varkaat ovat ilmeisesti tulleet katumapäälle, ja palauttaneet teidän kamppeenne.”
Tuollaisessa tulee sama ilmiö, kuin isolla järven jäällä, kun sumu yllättää. Suuntavaisto menee aivan sekaisin, kun ei edes aurinkoa näy. Se harvennettu taimikko on niin saman näköistä, että vaikka siellä tapaisikin jonkin tutun raidan tai pihlajan , ei sitä pysty oikein paikallistamaan.
Alkoi poikien varikko pysyä kuvion reunassa, kuten olin heitä neuvonut.
JÄTKÄ.le: Olen onnistunut hukkaamaan hetkeksi kamani 5-10 ha taimikonhoitopalstoille =D Samaisesta syystä.. Ja sitten kun läksin etsimään kamavarastoa ja jätin raivurin valjaineen odottamaan, hukkasin sen sahan… =D =D Löydetty ja löydytty on. Kokemus opettaa! Kyllä sitä paperikartta-aikaan myös eksyin vallan päinvastaiseen suuntaan kotiolähteissä. Siinä sitten hädissään väsyneenä pyörii– 45 minuuttia olin pisimpään itseltäni hukassa. Aattelin, jotta, jos en tunnissa löydä itseäni *kartalta*, niin soitan apua. Väsymys ja se, että paperikartta loppui, ei helpottanut tilannetta! Onneksi tulikin tuttu tie vastaan.. Nykyään, kun on mobiilikarttasovellus, on ehkäpä hieman helpompi paikallistaa itsensä..
Sanoinko heidän olleen oppilaitani? Siinä on tullut virhe, he olivat ihan vain ”työsuhteessa olevia”.
MH:n taimikonhoitourakkaa nuoret hoitelivat. Tärkeintä siellä oli työn jälki, jota oli jo omassa metsässä harjoiteltu sekä mittauksin, että kaikenlaisten pajupöpeliköiden hävittämisen keinoin. Se on muuten AIVAN turhaa hommaa, vuoden kuluttua pajupuska on pitempi kuin sahattaessa.
Kerran yhdelle nuorelle metsurille kävi sama juttu. Häneltä oli bensakannu ”varastettu” ja se oli sentään varsin näkyvällä paikalla. Senkin löysin, kun hiippailin katsomassa työmaata.
Kyllä näki naamasta, että keljutti kaveria – ja hävetti.
Tunnelmallinen kuva, hyttysetkään eivät näy. Miten lie onnistunut kuvaaja vetämään tunnelman mukaan.
Ei tuo mielestäni kovin vanhalta näytä ja monimuotoisuuttakin löytyy – se vain piilottelee. Tulee näkyviin kun aikanaan tehdään kantoja tai väljennetään.
Luonto
Jos Jeessin (ja muiden yhtä typerien) – ajatuksia arvuuttelee, niin kuvassa on ”Kaamea – pilalle raiskattu metsä, jossa ei ole monimuotoisuutta yhtään”!
Minusta tuollainen samettimaisella sammalella verhoiltu kuusikko on vahintään kuin satumetsä, jossa keijut tanssivat ja laulavat sinisiä lauluja Lalalallatilallallaa.
Kaunis kuva 🙂
Satumetsähän siinä! Jätkältähän sitä satuilua alkoi irrota heti. Mutta varmasti jokainen kuvasta näkee mitä kuusimetsä sulkeutuneena sisältää. Kuusia ja sammalta.
Tatteja olen kerännyt omista samanlaisista.
Sellainen on oikea vanha kuusimetsä. Jesse, miksi sen pitäisi olla muuta, kuin kuusimetsä?
Siinähän sitä monimuotoisuutta on , kun taustalla on siemenpuumännikkö , pieni avoin alue jonka läpi aurinko näkyy aamu-usvan läpi. (Muurahaispesäkin näkyy olevan)
Hyvin onnistunut ostos .
Siistiin vihreäsammalmatto metsään törmää harvoin, se on huomiota herättävä näky !
”ostos” -piti olla OTOS.
Hämmästyttävää osaamista tuo vastavaloon kuvaaminen. Minä saan vain mustavalkoisia kuvia.
Ei tuo kuusikko kyllä monimuotoisuuden huippua ole.
Monimuotoisessa metsässä pitää olla tuollainenkin muoto. Eihän siihen muutoin koskaan päädytä. Jos kaikki metsät olisivat tasan tarkkaan yhtä monimuotoisia, niin ne olisivatkin monotonisia, yksitoikkoisia alueita.
Kaksi nuorukaista teki RS- hommaa ”vieraalla maalla” (Minä tunsin sen alueen kuin omat taskuni.) He perustivat ”Varikon keskeiselle paikalle taimikkokuviolle, joka oli yhtenäinen, neliön muotoinen n 100 ha:n alue.
Meni pari viikkoa, kun he soittivat hädissään. ”Varikko oli tyhjennetty, sahat ja kanisterit olivat häipyneet.”
Eihän siinä auttanut muu, kuin katsella heille uudet vehkeet ja viedä nuorukaisille ne. Minulla oli vastuu työn jäljestä ja aloin linjakoealoilla ( ne merkitään karttaan ja maastoon) – tarkastamaan tehtyä työtä. Se oli kyllä ”ihan hyvää”, vaikka sällit olivat melko noviiseja.
Sieltäpä löytyi poikien kamppeet – kaikki oli tallella.
Menin sitten heidän luo ja ilmoitin, että ”Varkaat ovat ilmeisesti tulleet katumapäälle, ja palauttaneet teidän kamppeenne.”
Tuollaisessa tulee sama ilmiö, kuin isolla järven jäällä, kun sumu yllättää. Suuntavaisto menee aivan sekaisin, kun ei edes aurinkoa näy. Se harvennettu taimikko on niin saman näköistä, että vaikka siellä tapaisikin jonkin tutun raidan tai pihlajan , ei sitä pysty oikein paikallistamaan.
Alkoi poikien varikko pysyä kuvion reunassa, kuten olin heitä neuvonut.
Tuollaisista olen saanut suuret lampaankääpä saaliit. Myös suppilovahveroita. Kaunis on, on se!
JÄTKÄ.le: Olen onnistunut hukkaamaan hetkeksi kamani 5-10 ha taimikonhoitopalstoille =D Samaisesta syystä.. Ja sitten kun läksin etsimään kamavarastoa ja jätin raivurin valjaineen odottamaan, hukkasin sen sahan… =D =D Löydetty ja löydytty on. Kokemus opettaa! Kyllä sitä paperikartta-aikaan myös eksyin vallan päinvastaiseen suuntaan kotiolähteissä. Siinä sitten hädissään väsyneenä pyörii– 45 minuuttia olin pisimpään itseltäni hukassa. Aattelin, jotta, jos en tunnissa löydä itseäni *kartalta*, niin soitan apua. Väsymys ja se, että paperikartta loppui, ei helpottanut tilannetta! Onneksi tulikin tuttu tie vastaan.. Nykyään, kun on mobiilikarttasovellus, on ehkäpä hieman helpompi paikallistaa itsensä..
Eipä ole opekaan baarista paljon kerennyt oppilaita neuvomaan, jos 2 viikkoa omin päin on touhunneet?
Sanoinko heidän olleen oppilaitani? Siinä on tullut virhe, he olivat ihan vain ”työsuhteessa olevia”.
MH:n taimikonhoitourakkaa nuoret hoitelivat. Tärkeintä siellä oli työn jälki, jota oli jo omassa metsässä harjoiteltu sekä mittauksin, että kaikenlaisten pajupöpeliköiden hävittämisen keinoin. Se on muuten AIVAN turhaa hommaa, vuoden kuluttua pajupuska on pitempi kuin sahattaessa.
Kerran yhdelle nuorelle metsurille kävi sama juttu. Häneltä oli bensakannu ”varastettu” ja se oli sentään varsin näkyvällä paikalla. Senkin löysin, kun hiippailin katsomassa työmaata.
Kyllä näki naamasta, että keljutti kaveria – ja hävetti.
Tunnelmallinen kuva, hyttysetkään eivät näy. Miten lie onnistunut kuvaaja vetämään tunnelman mukaan.
Ei tuo mielestäni kovin vanhalta näytä ja monimuotoisuuttakin löytyy – se vain piilottelee. Tulee näkyviin kun aikanaan tehdään kantoja tai väljennetään.
Hemputtaja oikeassa. Päätehakkuun jälkeen se monimuoto suorastaan tulvahtaa esiin.