Onkohan tämä aaltokoivu miten hyvin tunnettu ?
Harvinainenhan tämä on, nämä on sahattu noin 80 vuotiaan koivun tyvipölkyistä.
Visaahan tämä ei ole, mutta mikähän tämän ilmiön aiheuttaa puuhun ?
Loimukoivu on mielestäni yksi kauneimpia pintoja kalusteissa joko vaaleana lakattuna tai sopivasti petsillä tummennettuna ja lakattuna. Aikoinaan sitä on käytetty melko paljon mutta lienee mennyt kotimaisena pois muodista. Kun olen vuosien varrella avustavana perheenjäsenenä ottanut maalit pois aika monesta kaapista löytyi pohjalta joskus käyttökelpoinen loimukoivupinta. Jos sellaisen kalusteen sai palautettua alkuperäiseen asuunsa oli tulosta helppo katsoa.
Loimukoivu on mielestäni kauniinpaa kuin visakoivu. Naputtelen tätäkin viestiä loimukoivupinnoitetulta pöydältä, vieressä on loimukoivuinen kaappi. Molemmat ovat näitä 50-luvun Isku/Asko linjan kalusteita. Eivät olleet kalliita nykykalusteiden hintoihin verrattuna.
Loimukoivua syntyy rauduskoivikkoon aina välillä. Loimukoivun voi tunnistaa metsässä (tuurilla) vahvassa tyvikaarnassa olevista pystyhalkeamista.
Vanhemmassa metsäkirjallisuudessa opetataan tunnistamaan noita paremman hinnan takia. Kun oli kysyntää niin oli myös hinta. Nykyään loimukoivulle on vaikea keksiä käyttöä. Tulee vaan hankalia polttopuita.
Käyttö voisi löytyä erikoistuotteista, kuten soitinrakentajilta tai puusepiltä. Tämä olisi kiva ominaisuus jos se saataisiin periytyväksi, eli jos se olisi metsikön kaikissa taimissa.
Nätit aallot koivussa ilo silmälle ja puusepälle.
Onkohan tämä aaltokoivu miten hyvin tunnettu ?
Harvinainenhan tämä on, nämä on sahattu noin 80 vuotiaan koivun tyvipölkyistä.
Visaahan tämä ei ole, mutta mikähän tämän ilmiön aiheuttaa puuhun ?
Berza
Virallinen nimi näkyy olevan loimukoivu.
Harvinainen, eikä tämän syntysyytä taideta tuntea.
Jotain sukua ehken visalle.
Loimukoivu on mielestäni yksi kauneimpia pintoja kalusteissa joko vaaleana lakattuna tai sopivasti petsillä tummennettuna ja lakattuna. Aikoinaan sitä on käytetty melko paljon mutta lienee mennyt kotimaisena pois muodista. Kun olen vuosien varrella avustavana perheenjäsenenä ottanut maalit pois aika monesta kaapista löytyi pohjalta joskus käyttökelpoinen loimukoivupinta. Jos sellaisen kalusteen sai palautettua alkuperäiseen asuunsa oli tulosta helppo katsoa.
Loimukoivu on mielestäni kauniinpaa kuin visakoivu. Naputtelen tätäkin viestiä loimukoivupinnoitetulta pöydältä, vieressä on loimukoivuinen kaappi. Molemmat ovat näitä 50-luvun Isku/Asko linjan kalusteita. Eivät olleet kalliita nykykalusteiden hintoihin verrattuna.
Loimukoivua syntyy rauduskoivikkoon aina välillä. Loimukoivun voi tunnistaa metsässä (tuurilla) vahvassa tyvikaarnassa olevista pystyhalkeamista.
Vanhemmassa metsäkirjallisuudessa opetataan tunnistamaan noita paremman hinnan takia. Kun oli kysyntää niin oli myös hinta. Nykyään loimukoivulle on vaikea keksiä käyttöä. Tulee vaan hankalia polttopuita.
Käyttö voisi löytyä erikoistuotteista, kuten soitinrakentajilta tai puusepiltä. Tämä olisi kiva ominaisuus jos se saataisiin periytyväksi, eli jos se olisi metsikön kaikissa taimissa.
Loimukoivu on hinnoiteltu samalle tasolle kuin visakoivukin.
Meillä on ollut myös yksi loimuhaapa, kaunista puuta sekin, varsinkin lämpökäsiteltynä.