Kuvan suo on 4,7 ha. Ojitettu joskus 1970-luvun puolivälin paikkeilla. Ojien väli 35 m. Esimerkki huonosta kasvusta.
Jos sitten jossain vaiheessa löytyisikin jotain hakattavaa, niin toinen ongelma on logistiikka. Maastot ovat meillä kantavia ja hakkuut siis kesällä. Suo pitäisi hakata talvella ja muutaman kymmenen kuution hakeminen on täysin kannattamatonta.
Tämä ei ollut kovin hyvä lakkasuo, mutta vähätkin ovat hävinneet.
Olisiko aikanaan pitänyt tehdä ojituksen yhteydessä jotain toisin. Sitä en tiedä. Toimittiin sen ajan oppien mukaan. Joka tapauksessa ojittamispäätös tämän, kuin muutaman pienemmän suon osalta oli väärä, koska vielä ei ole saatu euroakaan hakkuutuloja. Eikä tulevaisuuskaan paljoa lupaa.
Ojia ei perata ja hiljalleen alue palaa lähelle luonnontilaa. Jossain vaiheessa toivottavasti saadaan ainakin vähän harvennustuloja. Sekin jää nähtäväksi.
Tietysti ojan vieressä kasvaa paremmin, mutta hitaasti. Ja on paikoin parempiakin kohtia. Kuitenkin kokonaisuudessaan heikko tilanne. Kivennäismaiden hoidossa kyllä aivan ylivoimaisen paljon parempi tuotto tehdylle työlle.
Aikanaan ei ole mietitty tosiaan korjuumahdollisuuksia ja -kustannuksia. Sellaisetkin asiat kannattaisi investointipäätöksissä ottaa huomioon. Nyt ollaan viisaampia.
Merkillistä, että tuokin mänty on kasvanut noin suureksi. Paljonko lienee ikää.
Jossain vaiheessa, kun enemmän hakattavaa löytyy, niin sitten harvennus kaikki suot kerralla. Sen jälkeen taitaa jäädä luonnon rauhaan kymmeniksi vuosiksi. Tai sitten ei. Enpä ole enää päättämässä.
Mkäli kuvasta oikein tunnistin kasveja, vaivero, kanerva, suokukka ym. karujenmaiden kasveja. Viljavuudeltaan karukkokangasta tai korkeintaan kuivaakangasta vastaava kasvupaikka. Lisäksi taustalla näkyvän puustonväri on hyvin kellertävä (kuvan otto ajasta en tiedä), neulaskertoja yksittäisissä erottuvissa latvoissa 1-2. Kenollaaan olevan puun takaa näkyvän valtapuun latvusto harsu, oksat kasvavat ylöspäin kuin varpuluuta, jokainen latvan paikkaa tavoitellen.
Näin hieman epätarkan kuvan perusteella turhan tarkka arvio, mutta karuuden lisäksi muistakin pääravinteista sekä boorista ankaraa puutosta.
Tällä kohteella on turha työ mennyt hukkaan!
Lisäinvestoinnit vain suurentavat taloudellista vahinkoa. Tällaisilla kohteilla uuden lain mukainen heikkopuustoisen turvemaan hakkuu ilman uudistamista on perusteltua.
Oletko ajatellut, että keräisit kaikki puut karvoineen tienvarteen ja möisit hankintaenergiapuuna. Tietysti pölli erilleen jos sitä merkittävästi olisi tulollaan.
Jäljelle jäisi ennallistuva luontokohde riekolle asuinympristöksi.
Vahvasti epäilen tuhkan viennin järkevyyttä. Kuvasta puuttuu kaikki typen runsautta indikoivat kasvit. Tuhkassa kun ei itsessään ole typpeä lainkaan. Hetkeksi voisi vihertyä, mutta vähät typpivarat olisi hetkessä käytetty.
Lienee alkujaa ollut neva (lähes puutonsuo) kun uudisojitus on tehty.
Turpeen maatuminenkaan ei näytä lähteneen käyntiin mikä myös kielii maaperän köyhyydestä ja hajoitustoiminnan hitaudesta.
Turvemailla typpipitoisuuden määrittämiseen on olemassa varsin helppo keino ns. von Postin menetelmä (löytyy varmasti googlettamalla).
Kaivetaan maahan pieni kuoppa elollisen kunttakerroksen alapuolelle. Kuopasta otetaan kouraan turvetta ja puristetaan sitä. Mitä karumpaa turve on sen kirkkaampaa vettä sormien välistä tursuaa (turve huopamaista heikosti hajonnutta, josta voi vielä tunnistaa kasvialkuperän). Mitä typpirikkkaampaa turve on sen hienompaa ja ”lällimäisempää” se on. Puristaessa typpirikas (pitkälle hajonnut) turve tursuaa sormienvälistä. Pitkälle hajonneen turpeen ravinteet ovat jälleen muikden kasvien käytössä ja tietysti tämä kuvaa myös maaperän hajoitustoiminnan (ravinteiden kierron) vilkkautta.
Tuhka oli minulle aikanaan edullista. Tulokset ovat hyviä.
Mutta vaikka minulla olisi ollut moisia avosoita, niin en olisi edes ns.ilmaista tuhkaa niille kärrännyt. Eihän se tuhkaamistoiminta ole koskaan ollut kustannuksista vapaata(ilmaista).
Tuhkatut alueet ovat harventamalla hoidettuja 30-60 vuotisia metsiä. Ensimmäiset harvennukset on jo tehty. Kasvu vielä jatkuu. Olisi seuraavan tuhkauksen paikat, mutta kiitoksia ympäristö ihmisille ja muille änkyröille, tuhka on nyt paljon kovemman takana. Asun kuitenkin melkoisen kuorikattilan naapurissa.
Tämä on ollut hyödyllistä ja mielenkiintoista keskustelua. Ojien tukkiminen ei tunnu kovin mukavalta vaihtoehdolta. Edelleen mietiskelen sitä, että jossain vaiheessa e-puuharvennus ja sitten silleen. Tuhkastakin tuli hyviä kommentteja. Epäilemättä sopii paremmin rehevämmille soille.
Riekkoja ei näillä maisemilla ole. Eivätkä ne Lapista lennä. Kahlaajalinnustoakaan ei tällä suolla ole juuri näkynyt. Tuntuu, että niin karu, että paikalliset kurjetkin kaihtavat.
Itse tukkisin ojat, jos suon ennaltamiseen maksettaisiin tukea.
Itse en ainakaan alkaisi enää ojia kaivamaan enkä tuhkaa levittämään. Ei maksa takaisin ojitukseen ja tuhkan levitykseen investoituja rahoja takaisin. Metsä ei yksinkertaisesti kasva joka paikassa, ei ainakaan kannattavasti.
Ehdottomasti suon ennallistaminen. Lisäojitus ja tuhkalannoitus minusta turha toimenpide. Tuollaiset suot ovat niin ravinteiltaan metsänkasvua vastaan että se ei siitä parane vaikka vesitaloutta korjaisikin. Kannattaa tiedustella vaikka metsäkeskukselta saako tuohon joitain tukea ennalistamishankkeseen. Luuilsi että ainakin metsästysseura tulee raivuu ja ehkä myös kustannus apua tai ainakin talkoo apua..
Mitenkäs olisi, jos kylväisi harmaaleppää ja hieskoivua? Alkuun päästyään alkaisi leppä tuottaa typpeä juurinystyröillään ja koivun kanssa karikkeilla rvinteita maaperään.
Mitenkäs olisi, jos kylväisi harmaaleppää ja hieskoivua? Alkuun päästyään alkaisi leppä tuottaa typpeä juurinystyröillään ja koivun kanssa karikkeilla rvinteita maaperään.
Aukustille: Harmaaleppä ei rämeellä kasva ja hieskoivua tulee ilman kylvämistäkin, jos on tullakseen.
ei kai tuollaista kustannustehokkaasti saa tuottavaksi
jos olisi oma kaivuri niin kaivaisi leveeet ojat 10 metrin välein ja levittelisi turpeet kasoiksi, niihin sitten sekaisin hieskoivua, tervaleppää ja mäntyä…. mutta onhan ajan ja rahan haaskausta, sen ajan voi käyttää parempiin kuvioihin
Tuhka vaikuttaa hitaasti niukkaravinteisilla soilla. Eri asia on kannattavuus. Itse saan ilmaista tuhkaa palstalle toimitettuna. Levityskuluja tulee maataloustraktorilla muuan kymppi/ha.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kuvan suo on 4,7 ha. Ojitettu joskus 1970-luvun puolivälin paikkeilla. Ojien väli 35 m. Esimerkki huonosta kasvusta.
Jos sitten jossain vaiheessa löytyisikin jotain hakattavaa, niin toinen ongelma on logistiikka. Maastot ovat meillä kantavia ja hakkuut siis kesällä. Suo pitäisi hakata talvella ja muutaman kymmenen kuution hakeminen on täysin kannattamatonta.
Tämä ei ollut kovin hyvä lakkasuo, mutta vähätkin ovat hävinneet.
Olisiko aikanaan pitänyt tehdä ojituksen yhteydessä jotain toisin. Sitä en tiedä. Toimittiin sen ajan oppien mukaan. Joka tapauksessa ojittamispäätös tämän, kuin muutaman pienemmän suon osalta oli väärä, koska vielä ei ole saatu euroakaan hakkuutuloja. Eikä tulevaisuuskaan paljoa lupaa.
Ojia ei perata ja hiljalleen alue palaa lähelle luonnontilaa. Jossain vaiheessa toivottavasti saadaan ainakin vähän harvennustuloja. Sekin jää nähtäväksi.
onko kasvanut ojien läheisyydessä paremmin kun keskellä sarkaa
Työ on mennyt 100%sesti hukkaan.
Suolla kyllä näyttäisi olevan jonkinlaista kasvuvoimaa, kun tuokin kaatunut mänty on yhden huonon tukin kokoinen.
Sanoisin että noin laaja suo ei ole kauttaaltaan samanlainen. Osa on varmasti paremmin kasvaakin.
Itse kokeilisin sellaista, että kaikki vanhat puut poistetaan pienialaiselta koealalta ja ojat 25m välein ja saralle vielä pari naveromätästys ojaa.
Sitten uusi puusukupolvi männyn ja hieskoivun kylvöllä.
Tietysti ojan vieressä kasvaa paremmin, mutta hitaasti. Ja on paikoin parempiakin kohtia. Kuitenkin kokonaisuudessaan heikko tilanne. Kivennäismaiden hoidossa kyllä aivan ylivoimaisen paljon parempi tuotto tehdylle työlle.
Aikanaan ei ole mietitty tosiaan korjuumahdollisuuksia ja -kustannuksia. Sellaisetkin asiat kannattaisi investointipäätöksissä ottaa huomioon. Nyt ollaan viisaampia.
Merkillistä, että tuokin mänty on kasvanut noin suureksi. Paljonko lienee ikää.
Jossain vaiheessa, kun enemmän hakattavaa löytyy, niin sitten harvennus kaikki suot kerralla. Sen jälkeen taitaa jäädä luonnon rauhaan kymmeniksi vuosiksi. Tai sitten ei. Enpä ole enää päättämässä.
vei tuhkaa tuonne ni rupee kasvaan.
Mkäli kuvasta oikein tunnistin kasveja, vaivero, kanerva, suokukka ym. karujenmaiden kasveja. Viljavuudeltaan karukkokangasta tai korkeintaan kuivaakangasta vastaava kasvupaikka. Lisäksi taustalla näkyvän puustonväri on hyvin kellertävä (kuvan otto ajasta en tiedä), neulaskertoja yksittäisissä erottuvissa latvoissa 1-2. Kenollaaan olevan puun takaa näkyvän valtapuun latvusto harsu, oksat kasvavat ylöspäin kuin varpuluuta, jokainen latvan paikkaa tavoitellen.
Näin hieman epätarkan kuvan perusteella turhan tarkka arvio, mutta karuuden lisäksi muistakin pääravinteista sekä boorista ankaraa puutosta.
Tällä kohteella on turha työ mennyt hukkaan!
Lisäinvestoinnit vain suurentavat taloudellista vahinkoa. Tällaisilla kohteilla uuden lain mukainen heikkopuustoisen turvemaan hakkuu ilman uudistamista on perusteltua.
Oletko ajatellut, että keräisit kaikki puut karvoineen tienvarteen ja möisit hankintaenergiapuuna. Tietysti pölli erilleen jos sitä merkittävästi olisi tulollaan.
Jäljelle jäisi ennallistuva luontokohde riekolle asuinympristöksi.
Pitäisi kaiketi ensin tehdä energiapuusavotta ja sitten tuhkata.
vei tuhkaa tuonne ni rupee kasvaan.
Vahvasti epäilen tuhkan viennin järkevyyttä. Kuvasta puuttuu kaikki typen runsautta indikoivat kasvit. Tuhkassa kun ei itsessään ole typpeä lainkaan. Hetkeksi voisi vihertyä, mutta vähät typpivarat olisi hetkessä käytetty.
Lienee alkujaa ollut neva (lähes puutonsuo) kun uudisojitus on tehty.
Turpeen maatuminenkaan ei näytä lähteneen käyntiin mikä myös kielii maaperän köyhyydestä ja hajoitustoiminnan hitaudesta.
Turvemailla typpipitoisuuden määrittämiseen on olemassa varsin helppo keino ns. von Postin menetelmä (löytyy varmasti googlettamalla).
Kaivetaan maahan pieni kuoppa elollisen kunttakerroksen alapuolelle. Kuopasta otetaan kouraan turvetta ja puristetaan sitä. Mitä karumpaa turve on sen kirkkaampaa vettä sormien välistä tursuaa (turve huopamaista heikosti hajonnutta, josta voi vielä tunnistaa kasvialkuperän). Mitä typpirikkkaampaa turve on sen hienompaa ja ”lällimäisempää” se on. Puristaessa typpirikas (pitkälle hajonnut) turve tursuaa sormienvälistä. Pitkälle hajonneen turpeen ravinteet ovat jälleen muikden kasvien käytössä ja tietysti tämä kuvaa myös maaperän hajoitustoiminnan (ravinteiden kierron) vilkkautta.
Itse varmaan laittaisin ojat kunnolla tukkoon ja poistaisin ”uuden” puuston eli ennallistaisin suon. Linnut tykkäisivät ja mahdollisesti lakka.
Harrastan tehometsätaloutta, mutta samanlaisia kohteita nähneenä olen todennut, että ei se puu kaikkialla kasva.
Tuhka oli minulle aikanaan edullista. Tulokset ovat hyviä.
Mutta vaikka minulla olisi ollut moisia avosoita, niin en olisi edes ns.ilmaista tuhkaa niille kärrännyt. Eihän se tuhkaamistoiminta ole koskaan ollut kustannuksista vapaata(ilmaista).
Tuhkatut alueet ovat harventamalla hoidettuja 30-60 vuotisia metsiä. Ensimmäiset harvennukset on jo tehty. Kasvu vielä jatkuu. Olisi seuraavan tuhkauksen paikat, mutta kiitoksia ympäristö ihmisille ja muille änkyröille, tuhka on nyt paljon kovemman takana. Asun kuitenkin melkoisen kuorikattilan naapurissa.
Tämä on ollut hyödyllistä ja mielenkiintoista keskustelua. Ojien tukkiminen ei tunnu kovin mukavalta vaihtoehdolta. Edelleen mietiskelen sitä, että jossain vaiheessa e-puuharvennus ja sitten silleen. Tuhkastakin tuli hyviä kommentteja. Epäilemättä sopii paremmin rehevämmille soille.
Riekkoja ei näillä maisemilla ole. Eivätkä ne Lapista lennä. Kahlaajalinnustoakaan ei tällä suolla ole juuri näkynyt. Tuntuu, että niin karu, että paikalliset kurjetkin kaihtavat.
Itse tukkisin ojat, jos suon ennaltamiseen maksettaisiin tukea.
Itse en ainakaan alkaisi enää ojia kaivamaan enkä tuhkaa levittämään. Ei maksa takaisin ojitukseen ja tuhkan levitykseen investoituja rahoja takaisin. Metsä ei yksinkertaisesti kasva joka paikassa, ei ainakaan kannattavasti.
Ehdottomasti suon ennallistaminen. Lisäojitus ja tuhkalannoitus minusta turha toimenpide. Tuollaiset suot ovat niin ravinteiltaan metsänkasvua vastaan että se ei siitä parane vaikka vesitaloutta korjaisikin. Kannattaa tiedustella vaikka metsäkeskukselta saako tuohon joitain tukea ennalistamishankkeseen. Luuilsi että ainakin metsästysseura tulee raivuu ja ehkä myös kustannus apua tai ainakin talkoo apua..
Mitenkäs olisi, jos kylväisi harmaaleppää ja hieskoivua? Alkuun päästyään alkaisi leppä tuottaa typpeä juurinystyröillään ja koivun kanssa karikkeilla rvinteita maaperään.
Ja se tuhka olisi poikaa!
Mitenkäs olisi, jos kylväisi harmaaleppää ja hieskoivua? Alkuun päästyään alkaisi leppä tuottaa typpeä juurinystyröillään ja koivun kanssa karikkeilla rvinteita maaperään.
Aukustille: Harmaaleppä ei rämeellä kasva ja hieskoivua tulee ilman kylvämistäkin, jos on tullakseen.
ei kai tuollaista kustannustehokkaasti saa tuottavaksi
jos olisi oma kaivuri niin kaivaisi leveeet ojat 10 metrin välein ja levittelisi turpeet kasoiksi, niihin sitten sekaisin hieskoivua, tervaleppää ja mäntyä…. mutta onhan ajan ja rahan haaskausta, sen ajan voi käyttää parempiin kuvioihin
Tuhka vaikuttaa hitaasti niukkaravinteisilla soilla. Eri asia on kannattavuus. Itse saan ilmaista tuhkaa palstalle toimitettuna. Levityskuluja tulee maataloustraktorilla muuan kymppi/ha.