Jos puuston yleisilme on tämä , kannattaa himmentä hieman toiveita korkeista tukkiprosenteista. Tätä on tarjolla enenevässä määrin , kun 60-70-lukujen istutusmänniköt varttuvat hakkuukypsiksi . Harvennusten yhteydessä ei pystytä poistamaan kaikkia epäkurantteja puita . Osa jää riesaksi päätehakkuullekin.
Palstalla ja MT:ssa keskusteluissa ollut pieleen mennyt puukauppa sai minut lähettämään jälleen kerran viestiä siitä , miltä ”tukkipuut” saattavat näyttää. Kiistanalaisen kaupan kuiturungot olivat 250-litraisia . Kuten kuvasta näkyy , tilanne ei välttämättä korjaannu , vaikka tilavuutta olisi reilu 100 litraa enemmän. Epäedullinen runkomuoto ei muuksi muutu.
Sahafirmat eivät varmasti kajoa tämän tyyppisiin metsiin. Kuitenkin mieluusti arvostellaa sellufirmojen katkontaa , vaikka ne toimivat aivan eri ympäristössä . Hyvälaatuisessa metsässä katkonta onnistuu kaikilta , mutta huonolaatuisilla kohteilla ”paras katkoja” loistaa poissaolollaan. Hommassa on kermankuorinnan maku .
Kuvassa näkyy alikasvosta, joten onko kuvio luontaisesti kasvanut harsintametsä? Lenkoushan ei ole yksin rehevien männiköiden ongelma. Samaa tapaa myös puustoltaan epätasaisella kuviolla, jossa aukkoisuus yhdistettynä vierekkäin kasvaviin pakottaa runkoja taipumaan.
Tämä ei silti poista MT:ssä käytävän katkontaa koskevan keskustelun tarpeellisuudesta.
Arvaanko oikein ? Kuvan kohde on aikoinaan (-70-luvulla) päätehakattu, aurattu ja istutettu männylle liian rehevälle paikalle, ja nyt paras kasvatettava puusto on alikasvoksena syntynyt kuusikk
Tukkien selkeämpi hinnoittelu laadun ja koon mukaan olisi kyllä kannatettava uudistus , koska hintaerot lopputuotteissakin on moninkertaiset. Oksaton pintalauta sisustukseen sopivana maksaa ”jonkin verran” enemmän kuin esim.kuivaoksainen trukkilavan tekoon käypä lauta.
Aivan kuin pinossa ”miltäs näyttää”: kun nämä kempurat katkotaan laadun täyttämättömänä kuitupinoon, joku alkaa puhelinnrotiedustelusta kysellä asianajanan yhteystietoja…
Mutkien välissä olevat suorat pätkät tehdään päätehakkuussa tukeiksi. Tuosta olisi saanut 15 vuoden päästä sorvipölkyn tyveltä, 2,7 metrin kuidun ja tukkipölkyn ja latvasta pikkutukin ja kuitua. Eli tukkiprosentiksi tulisi yli 50% ja kasvu kuitenkin parasta tuolla kuviolla, selkeä päävaltapuu. Ei tuollaista tietysti kannata kasvatella, jos vieressä oleva puu kasvaa lähes yhtä hyvin ja pelkkää tukkia, mutta toisaalta harventaessakin pitää miettiä puun kasvukykyä ja mitä se tuottaa verrattuna vieressä oleviin puihin, nythän teit yläharvennusta, 400 litrainen puu kuiduksi, vai oliko ajouralla. Jos laskisi 0,4 * 15 = 6 euroa ja 15 vuoden päästä 0,25 * 50 + 0,25 * 20 = 12,5 euroa. Eli puun arvo tuplaantuisi 15 vuodessa.
Vaikuttaako tällainen laskenta ajatukseen, päätehakkuuseen jätetään vain kaikki koko matkaltaan suorat rungot. Ei kannata aina ottaa kasvutappiota puustopääoman vähyydestä sillä perusteella että rungossa on vika.
Hyviä kannanottoja viljelymetsien tulevasta tukinlaadusta !
Kaupanteon liitteenä tuleva laatuliite saattaa olla aivan hyödyllinen apuväline tukkikertymään kartuttamiseen. Viljelymetsissä voi olla vielä toisessa harvennuksessakin lievää lenkoutta jopa kolmasosassa rungoista.
Yleisesti käytössä oleva laatuvaatimus sallii yhden suuntaista lenkoutta 1 cm / m, ja lisäksi tyvilaajentuman huomiointi.
Tukki ei mene automaattisesti kuiduksi, jos siinä on vähänkään silmin havaittavaa lenkoutta ja, että se on kasvanut istuttamalla taimesta
En halua olla tyrehdyttämässä keskusteluja puukaupan kiemuroista . Ongelmakohdat on tunnistettava oikea-aikaisesti ja puututtava tilanteeseen tarpeen vaatiessa. Se , että asioita ruvetaan penkomaan vasta tilanteessa , jolloin puut on kuljetettu ja maksettu on armottomasti liian myöhäinen ajankohta.
Aivan liian usein törmätään uutisiin , joissa arvioon uskotaan enemmän , kun mitattuun lopputulokseen. Haloo on valtava , mutta näyttö on aivan tyhjän päällä . Oikeuden päätöksen jälkeen vapauttavan tuomion saanut on edelleen uutisissa syyllinen.
Yksi kysymys jäi vielä pieleen menneen kaupan osalta askarruttamaan. Oliko MHY:n tehtävänä ollut valvoa kyseistä hakkuutapahtumaa ,vai oliko roolina vain laatia leimikkopaketti arvioineen? Jos hakkuun valvonta on kirjattu MHY:n tehtväksi ja toimenpiteestä on peritty jopa maksu , voidaan kysyä,onko MHY tehnyt oman osansa ? Jos hakkuuta olisi seurattu asianmukaisesti , ei käräjiä olisi tarvittu. Leimikon laatu ja katkonnan oikeellisuus selviää varmasti , kun käydään paikalla töiden ollessa käynnissä . Toimistopöydän ääressä tilastoja ja laaserkeilaustuloksia selailemalla palstalla vallitseva tilanne ei selviä .
Katkonnasta ei kannata lähteä käräjille. Jos menee, metsäomistaja köyhtyy ja rahat valuvat tuomarien taskuihin. Tuomarit tulkitsevat lakipykäliä ja tekevät päätöksen niiden perusteella, eivät sillä perusteella onko mennyt tukkikelpoista tavaraa kuitupinoon.
Oikeus tulkitsee, onko toimittu hakkusopimuksen vastaisesti.
Jos käytetäänostajapuolen normaalia pystykaupan metsänhakkuusopimuksesta, luovutetaan hakkuuoikeus, ei siinä määritellä tukkiprosenttia tai katkontaa mitenkään, ainoastaan käytettävät mitat ja laatuvaatimukset. Eikä tietääkseni ole olemassa mitään lakipykäliä, joissa määriteltäisiin miten katkonta on tehtävä.
Jos leimikosta tekee muutaman tukin kutakin hakkuusopimuksessa mainittua mittaa ja loput kuitua, niin tuomarien silmissä hakkusopimuksen ehdot täyttyvät.
Ei katkonnan suhteen metsänomistajilla ole mitään oikeusturvaa, pitää vaan katsoa, kennelle hakkuuoikeuden luovuttaa, sillä kyllä sitä tukkiakin halutaan.
Olipa Planter hyvin kirjoitettu. Ostajalla ei ole mitään riskiä hävitä oikeudessa ja todisteitakaan on turha kaivella motosta nyky säännöillä, kun eivät vaikuta käräjillä, ainut että niistä näkee mahdollisen systemaattisen virheen.
Sahan moto olisi tehnyt kuvan tyvestä nyt ”pikku tukin”, latva tosin 20 cm ja tuon mutkan jälkeen tavallisen pikkutukin. Tässä kaupassa ei tietysti pikkutukkia edes ollut.
Tässä sattumoisin korjataan leimikkoa , joka ei sahapuufirmalle kelvannut. Aukot paremmilla pohjilla sitävastoin olivat kelvanneet. …ja pikkutukki on ohjelmassa , mutta sitäkin koskevat mitta ja laatuvaatimukset. Liian paksut tai mutkaiset pölkyt eivät kelpaa.
Jos en ole aikaisemmin maininnut laatuharvennusta, niin nyt mainitsen. Jos taimikossa on varaa, niin taimikonharvennuksen yhteydessä lengot ja susipuut pois.
Kuvan mukaisessa männikössä on käytännössä otettu juuri oikea ”väärä” puu pois.
Pikkutukkien kohdalla on suoruuden vaatimus tiukempi kuin isoissa tukeissa. Tosin monet sahat käyttävät keskittäviä sahalaitteita, jotka sahaavat tuollaisenkin rungo – lyhyempänä tosin – niin. että yksi terä menee melko tarkkaan ydintä pitkin.
Vanhat hahurit puhuivat ”Vääräämällä sahaamisesta”, onnistui kehäsahalla.
Pölkky, jonka arvostelua edellä on, on moniväärä, mutta ehkä liian pitkä? Lyhyempänä se olisi vain lenko, joka kelpaisi sen puolesta sahalle.
Lenko voi kelvata sahalle , mutta kelpaako sahattuna asiakkaalle ?
Tulossa vielä kuva siitä , mitä suurehko kanto on päällään kantanut otsikolla ”laatutyvi”. Kanto ei kerro kaikkea puun koosta , puhumattakaan laadusta.
Tarkoitus on kasvattaa lajiensa parhaita puuyksilöitä . Pääpuulajina kärsineenoloinen mänty. Harvennetaan n. 400 rungon hehtaaritiheyteen siellä , missä tarpeita löytyy. Seuraava vaihe on päätehakkuu . Puuta alueella on kasvanut valtavasti . Nyt suurin osa kappaleluvusta lojuu raivattuna hangen alla. Tupsulatvakoivuja ja mäntyjä sekä jonkin verran runkomuodoltaan ”eläväistä” kuusta on palstan yleisilme.
suorittava porras. Nimenomaa Saksalaiset ostajat haluavat, että puu on sahattu sydämen mukaan silloin, kun on sahattu ”Pohjoismaisen sahaustavan mukaan”. Pinnanmukaisesti sahataan eri puutavaralajia – ja myös Saksaan ja Englantiin.
Sydäntavarakaan ei ole väärää, kun se on sahattu sydämen mukaan ja kuivattu uunissa, pakattu nippuun ja vanteet pantu ympärille. Jos lenko sahataa niin, että laudat / soirot tulevat sivuvääriksi, ei sellainen tavara mene kaupaksi kenellekään.
Ostaja haluaa, että puussa syyt ovat saheen suuntaiset, eikä poikkipuun.
” …ja pikkutukki on ohjelmassa , mutta sitäkin koskevat mitta ja laatuvaatimukset. Liian paksut tai mutkaiset pölkyt eivät kelpaa. ”
Miksi ei paksut kelpaisi pikkutukiksi ? Sitä parempi saanto sahatessa, mitä paksumpi pikkutukki. Lähisahalle ainakin kelpaa max 40 cm tyvilpm:n pikkutukit. Mitä paksumpi sitä parempi hinta myyjällekin. Mutkaiset ei tietty kelpaa.
Hakkuumatriisin maksimiläpimittaraja estää tekemästä lyhyitä paksuja tukkeja. Lisäksi ohjeessa sanotaan , että pikkutukissa ei saa olla tyvilenkoa.
Ennakkoraivaus on tehty hieman varovaisesti . Tavaraa on kuitenkin pistetty syrjälleen kokonaisuus huomioon ottaen ihan kiitettävästi ja…ajoissa.
Tällä kertaa ollaan ihan yksityisissä maisemissa , josta paras puuaines päätyy sahafirmalle ja sille kelpaamaton osa kuitufirmalle. Siksi olenkin koettanut korostaa , että eri firmojen katkontaa on hyvin vaikeaa pistää paremmuusjärjestykseen. Toimintaolosuhteet poikkeavat huomattavasti toisistaan. Jos näitä ”maineikkaita” kuitufirmoja ei olisi , jäisivät monen isännän puukaupat joko kokonaan tai osittain tekemättä .
Mitä tulee katkotun tavaran laatuun , saa koneenkuljettaja pikaisesti suoraa palautetta tekemiensä tukkien laadusta , mikäli ollaan menossa vähänkin riman ali . Ei kulu montaakaan minuuttia kuorman purkamisesta tehtaalla , kun laatutiedote välkkyy koneen näytön nurkassa . Sitä voidaan hyvvällä syyllä kutsua aidoksi työn valvonnaksi . Poikkeamiin puututaan välittömästi .
Miksi ei paksut kelpaisi pikkutukiksi ? Sitä parempi saanto sahatessa, mitä paksumpi pikkutukki. Lähisahalle ainakin kelpaa max 40 cm tyvilpm:n pikkutukit. Mitä paksumpi sitä parempi hinta myyjällekin. Mutkaiset ei tietty kelpaa.
”Lähisahalla” ei ole varsinaista pikkutukin sahauslinjaa.
Pikkutukit sahataan pikkutukkilinjalla, joka on rakennettu uhuille tukeille. Sahana on yleensä joko Veistosaha, taikka Pelkkahakkuri. Niillä laitteilla sahataan vain sydäntavaraa, ei lainkaan lautoja.
Kyllä siellä ”lähisahalla” lienee oma linja tjms. pikkutukeillekin ,kun ostavat niin paljon sitä, tai sahatkoon millä linjalla tahansa. Kuitenkin yli 20 cm latvaläpimitan pikkutukista saa n. 40 % paremman hinnan kuin pienimmän l-lmp:n tukista. Tavalliset tukit on laatu-ja mittaluokiteltu sitten erikseen ja eri hinta kuin pikkutukeille.
Veistosaha on nopeampi kuin perinteiset linjavehkeet. Kun se vetäisee 2kpl 125 x 50 millisiä, niin mennään jo oikealla tukkikoolla ja hyvää selluhaketta tulee niin perusteellisesti.
Niin! Tuollaiset puut eivät kuulu männikköön ainakaan hakkuun jälkeen, ellei sitten kaikki muut puut ole vielä kehnompia.
Silloin tosin avohakkuu olisi se oikeampi liike.
Suorittava porras, tuleeko palautetta myös toisin päin, eli jos tukkia on laitettu kuiduksi?;) Ei kai tuosta mitään pikkutukkia tulisi mitenkään, sen verran paksuutta myös latvapäällä. Jos tarpeeksi lyhyt mitta olisi käytössä, niin kaksi tavallista tukkia kai tuosta tulisi. Olen kuullut tästä MT:ssäkin esillä olleesta katkonta-/mittausriidasta. Olisi ihan mielenkiitoista tilata asiasta oikeudenkäyntipöytäkirjat. Johtopäätösten tekeminen on siviiliprosesseissa vaarallista, jos ei tunne asiaa kokonaan. Ensimmäisenä asiassa tulee mieleen, että miksi ylipäätään on päädytty siviiliprosessiin. Minun ymmärryksen mukaan puun myyja voi haastaa mittaustuloksen (myös katkonnan!!) hakemalla virallista mittausta. Mittauksen tekee Luke:n palveluksessa olevat virallisen mittaajat. En tiedä, oliko tässä Oriveden tapauksessa sellainen tehty. Olennaista on, että tuota kautta pääsee riitauttamaan mittauksen ja katkonnan ottamatta riskiä täyden siviiliprosessin kuluista (vastapuolen oikeudenkäyntikuluineen)
Virallinen mittaus pitäisi tehdä ennen kuin puita on ajettu tehtaalle. Se ei onnistu ellei kauppasopimuksessa ole sovittu, että puiden omistusoikeus siirtyy vasta maksettaessa eikä pinoja saa ajaa tienvarresta samaan tahtiin korjuun edistymisen mukaan niin kuin useimmiten on tapana.
Kuinka tarkkaan virallinen mittaaja pystyy pinosta tarkastamaan katkonnan laadun?
Ei tarkkaan.
Mittaaja voi todeta aika tarkasti määrän, mutta se kai on jo tyydyttävästi tehty. Kun katsellaan vaikka välitukin kohdalta tehtyä järeää kuitua, niin mistä tiedämme, millainen tyvipölli puusta on katkaistu?
Sen jälkeen, kun pöllit on sekoitettu, menee peli arvailuksi, mutta onhan selvät munaukset joissakin tapauksissa nähtävissä, eli jos pölkyssä on vaikka minimimittaisen tukin verran tukin mitat ja laadun täyttävää puuta vaikka se 37 dm, mutta siitä on tehty 55 dm:n pituinen kuitu, niin rikos paljastuu.
Usein koko rungon apteeraus pilataan sillä, että tehdään tyvestä liian pitkä. Syynä voi olla kulsettajan ”sokeus”, eli hän ei näe, että tyvestä tulisi vaikkapa huippuhintainen laatutyvi.
Käsiohjaus koneessa pitäisi olla sääntö – eikä poikkeus.
Jos sitä ei pysty tekemään, pitää lopettaa, eikä polttaa myyjän rahoja.
Tämän päivän puun tarve vaatii tuoretta juuri kaadettua puuta joten vaatikaa vaikka millaisia käräjiä puukasan juureen mutta aika nopeaan lopetetaan puun ostohalut näiltä jotka jarruttavat puun lähtöä lanssilta. Aika vähän on taatusti haluja ruveta niitä ykskerrallaan minkään tahon mittailemaan saati vielä miettimään olisko katko kohdallaan vai kohdan vieressä. Kyllä korostaisin luottamusta ja voihan sen tehdä jos kovin kroisoa tavaraa näyttää kuituläjässä olevan että vaatii nopean puun ostajan edustajan käynnin läjälle. Yleensä yleisilme riittää sopuisan sopimisen taktiikkaan. Kun mistään omaisuuseristä ei pääse olemaan kyse vaikka mhy sitä kernaasti markkinoikin.
Jätkän kanssa samoilla linjoilla. Itsellä puunostajan halutuin tuote oli pitkä kuusisorvi jota tehtiin miltei joka rungosta, mutta tottahan se vaikuttaa lopun rungon apteeraukseen mitä lopusta pystyy tekemään.
Jätkä ja Sikari varmaakin oikeassa. Mutta meinaako joku, että ostaja olisi lainsäädännön ja sopimusten mukaan edes periaatteessa velvollinen katkomaan puun myyjän eduksi? Vakiomuotoisissa metsänhakkuusopimuksissa todennäköisimmin vaietaan koko asiasta. Minimimittoja sovitaan kauppakohtaisesti, mutta mihin säännöksiin katkonta pohjautuu, sitä en tiedä. Todennäköisin veikkakseni on kauppatapa. Jos asiasta haluaa jotain erikseen sopia, taitaa jäädä puukaupat tekemättä:)
Kyllähän meillä on laki puutavaran mittauksesta ja voi pyytää Lukelta virallista mittausta. Lain tarkoituksena on turvata puutavaran mittauksessa käytettävien menetelmien, laitteiden toiminnan ja mittaustulosten luotettavuus. Virallista mittausta (maksullinen) voi pyytää esimerkiksi, jos epäilee, että moto on mitannut liian vähän ja tien varressa olevat pinot ovat paljon isompia, kuin mittaustodistus näyttää.
Ostaja tekee leimikosta sellaista tavaraa, jota sen asiakkaat jatkojalostettuna haluavat. Hakkuukoneelle lähetetään tavoitematriisitaulukko, joka kertoo puutavaralajin sisällä pölkkyjen tavoiteosuuden jokaiselle käytettävälle pituus-läpimittayhdistelmälle. Tämä johtaa väkisin siihen, että yksittäisten runkojen katkonta ei ole metsänomistajan kannalta optimi. Katkonta optimoidaan ostajan tarpeiden mukaan, ei ostajan kannata tehdä itselleen tavaraa, jolle ei ole tiedossa asiakasta.
En usko, että sellaista ohjetta motolle annetaan, että nyt tehdään mahdollisimman paljon kuitua. Asiakkaiden sen hetkiset tarpeet voivat johtaa siihen, että tietyt tukkien pituus/läpimitta yhdistelmät ylikorostuvat ja se johtaa siihen, että yksittäisten runkojen katkonta ei ole optimi metsänomistajan kannalta ja kuidun osuus lisääntyy.
Loppuasiakas voi toisinaan olla eri mieltä kuin sahuri. Eipä löytynyt paikallisesta liikkeestä 270 cm pitkiä pattinkeja runkotolpiksi, olisi ollut optimimitta minulle. Kuva jötikän tyvestä niitä olisi saanut halvalla pikkutukkia sahaamalla, katkoin tuplapituuksista.
Planter etsi, etsi – eikä löytänyt. Noissa tarpeissa tekisi tilin sahuri, joka on onnistunut hankkimaan esim tyvilumppeja, joissa läpimitta on iso, mutta on esim mutkan takia katkaistu kuitupuuksi.
Avainasemassa tässäkin olisi hankintamyyjä, joka tekee rakennuspuutavaran mitoille katkottuja tukkeja.
Rakensimme aika ison ns. lautarakenteisen rakennuksen uutta sirkkeliämme ja sen liitetoimintaa varten. Tukkeja meillä oli 450 kuutiota, jotka oli moottorisahalla tehtyjä, eli pituusmitat olivat merkattu päihin.
”oikean” mittaisia tukkeja oli sangen vähän. Esim seinän korkeuteen sopivaa runkovärkkiä tehtäessä joka halvatun tolpasta, koolingista ja laudasta piti katkaista pitkä pätkä hukkaan, eikä niistä tullut kahta.
Olisimme säästäneet tuhansia, jos tukit olisi tehty puutavaraluettelon mukaan.
Kun sitten sahasimme, oli materiaalina myös männyn tyvilumpit omasta savotasta. 25 – 35 dm:n pituuksilla kaikista tuli huippulaatuista lankkua konepuuseppien käyttöön.
Osarunkomenetelmä on vastaus päin persettä menneen katkonnan muuttamiseksi myyjän kannalta taloudellisesti kannattavaksi.
Harjavallan kuitupuun tuottajalle on ihan sama, vaikka tulos jatkossakin olisi plus-miinus nolla. Hän vain kuvittelee olevansa mestari-puuntuottaja. Ja se kuvitelma hänelle suotakoon.
Harjavallan kuitupun tuottaja alkaa vasta kotvan päästä tuottaa kuitua joten kokemuspohjaa ei vielä ole mutta sitä tulee kyllä ja kerron sen sitten jätkälle kuten muillekkin palstalaisille. Mestari-puuntuottaja voisin kyllä tavallaan olla koska olen tuottanut myyntiin joka vuosi aika monta sataa mottia myyntipuuta SÄÄNNÖLLISESTI. Alkuhehtaarit sentään oli luokkaa 17,9, josta liikkeelle lähdettiin. Silti ei yhtään katkovuotta puun myynnissä vuodesta 1995 lähtien. Joka vuosi on moto metsissäni puuhastellut.
Jos mittaustulos poikkeaa virallisessa mittauksessa enemmän kuin 4 % ostajan hyväksi, mittauskulut maksaa ostaja, muutoin mittauksen pyytäjä eli myyjä. Jos siihen lopputulokseen ei tyydy, niin (ainakin ennen) mittaustuloksen lopullisesti päättää mittauslautakunta.
Se runkohinnoitelu olisi kohtalaisen yksinkertaista toteuttaa nykyisin motomitan avulla tukkileimikoissa ja olisi hyvä keino vähentää epäluottamusta myyjien ja ostajien väliltä. Jos esim. lahotyvisyyttä on leimikossa tod.näk. paljon, niin sen voisi ottaa huomioon erillisellä lausekkeella hakkuusopimusta tehtäessä.
Runko- tai osarunkohinnoittelu ei sinänsä ole ratkaisu yhtään mihinkään. Onhan se omanlaisensa riskinjakomalli, mutta ei todellakaan välttämättä hyvä myyjälle Minulle tarjottiin kuusipäätehakkuuleimikosta 50 € kuutio runkohinnoittelulla. Paras perinteisen kaupan tarjous kuusitukille oli 62€. Tukkiosuus oli lopulta 90 %. Runkohinnoittelu olisi tuonut persnettoa 7.800 e. Jos katkonta pelottaa, niin voihan sitä myydä vaikka e-puuksi koko leimikon. Kyse on täysin siitä, mille tasolle hinnat asettuvat. Jos runkohinnoittelu olisi vallitseva menetelmä, niin hinnoittelu olisi lopulta keskimääräisten tukki- ja kuituosuuksien mukaista. Jos sinulla on keskimääräistä parempi leimikko, olet maksumiehenä. Jos taas epäilet omaa leimikkoasi, niin runkohinnoittelu voi olla ihan houkutteleva. Isossa kuvassa kuitenkin jos ostajat eivät saa haluamaansa tavaralajia leimikoista (lahon tai minkä hyvänsä syyn takia), se näkyisi ennen pitkää hinnassa. Ostajat tässä ”riskinjaossa” ei olisi maksumiehenä. Itse myyn hyvälaatuisia leimikoita paljon mielummin tavaralajeina riittävän lyhyellä lyhimmällä tukkimitalla. Katkontatappioita tulee varmuudella aina, mutta pidän niitä marginaalisina verrattuna siihen, että alkaisi sähläämään uudella hinnoittelumenetelmällä, josta ei ole kokemusta. Jotta katkontatappioilta välttyisi, niin puu pitäisi mittailla kokonaan ennen katkontaa ja vieressä pitäisi olla matemaatikko koko ajan suorittamassa optimointilaskentaa.
Eikun niin, että kaikesta tukkipuumitan täyttävästä puusta tukin oikea hinta. Moto mittaa puun ja tukkiosuuden saa näkyviin tulostettavaksi. Firma saa katkoa puut tarpeensa mukaan vaikka
62:ksi kaikki .
Paras perinteisen kaupan tarjous kuusitukille oli 62€. Tukkiosuus oli lopulta 90 %. Runkohinnoittelu olisi tuonut persnettoa 7.800 e.
—————————————————————————-
Hinnoittelulla voidaan luonnollisesti ohjata kaupan ja mittauksen ehtoja. lopputulos olisi kuitenkin voinut olla erilainen, vaikka hinnanero onkin ällistyttävän suuri.
Käytännössä kuitenkin olisi voinut mennä katvatukkia paljonkin kuituun – ei toki tässä tapauksessa.
Änkyröiden varalta pitäisi kuitenkin käyttää hyväksi hakkuukoneen mittaus – ja laskentaelektroniikkaa, jolla voisi olla mahdollista mitata tukkipuuksi kelpaava osuus huolimatta siitä, miten rungot katkotaan.
Elikkä maksu myös siitä tukkipuusta, joka tehdään kuitupölleihin…
Onko änkyrä puunmyyjä, joka vaatii katkonnan hakkuusopimukseen kirjattuun tukin minimimittaan laatu huomioiden, vai korjuuesimies, joka laittaa hakkuukoneelle sellaisen katkontamatriisin, ettei runkoja pysty automatiikka jakamaan minimimittaan tukeiksi ja tukkia päätyy sen takia kuituun.
Vai onko änkyrä se suorittaja, joka ei uskalla tai kehtaa siirtyä vaikean rungon kohdalla automatiikalta pois, vaan painasee kuitunappia.
Sellaista ohjelmaa ei tulla hakkuukoneeseen koskaan laittamaan , joka ”sivutöinään” laskee kuutiot esim. tyveltä 16 tai 15 senttiin ja vielä sellainen A4 annettas myyjälle pähkäiltäväksi…siitä se soppa syntyis
Ei ainakaan kaikki firmat vapaaehtoisesti leimikon puiden tukkiosuutta ilmoittaisikaan myyjäpuolelle. Pitäisi muuttaa mittauslakia siihen suuntaan, että tarvittaessa tiedon saisi. Teknisesti ei olisi kovin vaikea toteuttaa.
Tietyn tyyppisissä leimikoissa voi tulla melko isot erot katkontapituuksien valinnan takia. Esim. muutaman mallikappaleen teko jostain pituusmitasta kauppasopimuksen täyttämiseksi ei vielä korjaa tilannetta.
Tukkileimikon myyjän ehkä kannattaa nähdä vaivaa ostajan mittavalikoimaan ja siitä minkä suuntaisia tukkikertymiä eri ostajat on saaneet aikaisemmissa leimikoissa, tietolähteinä esim. MHY ja tuttavat puunmyyjät ym.
Kun kaupat on tehty ja mitat sovittu niillä mitoilla se kauppa menee loppuun asti, sen jälkeen ei voi toivoa paljoakaan parempaa, ei ainakaan voittavansa valituksilla oikeusasteisiin.
Hakkuuvaiheessa kuljettaja ei voi poiketa matriisin tuomista ko. kaupan mitoista, korkeintaan sen yhden kappaleen isännän ollessa paikalla.
Jo aiemmin palstalla olleista mittojen vaikutuksesta tukkisaantoon on todettu se 20 % ero, jos on vähän- tai normaali tukkimitat, se on tukkitilissä paljon.
Runkohinnoittelusta jpjulku:ta oikea havainto kaupanarvosta, siinä on se hyvän leimikon hinnoittelun vaikeus !
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Puukauppa
Tyvestä olisi EHKÄ saanut tukin, jos olisi ollut käytössä pituus 31 dm? Näyttäisi, että lenkoutta ei ole liikaa,
No jopas, olishan siinä alku rikastumiseen jos vain olisi sen yhden pikkusen tukin saanut. Voi saamattoman saamaton.
Kuitupuun kasvattaja on puhunut, vaikka puolet hänen tuotteistaan meneekin ”poltinpuiksi”.
En sentään ala saivarrella NOISSA kokoluokissa!
Sinulla ei ole noin järeää puuta ollutkaan, ehkä nyt alkaa hybridihaavat tulla tuohon kokoluokkaan.
Jos puuston yleisilme on tämä , kannattaa himmentä hieman toiveita korkeista tukkiprosenteista. Tätä on tarjolla enenevässä määrin , kun 60-70-lukujen istutusmänniköt varttuvat hakkuukypsiksi . Harvennusten yhteydessä ei pystytä poistamaan kaikkia epäkurantteja puita . Osa jää riesaksi päätehakkuullekin.
Palstalla ja MT:ssa keskusteluissa ollut pieleen mennyt puukauppa sai minut lähettämään jälleen kerran viestiä siitä , miltä ”tukkipuut” saattavat näyttää. Kiistanalaisen kaupan kuiturungot olivat 250-litraisia . Kuten kuvasta näkyy , tilanne ei välttämättä korjaannu , vaikka tilavuutta olisi reilu 100 litraa enemmän. Epäedullinen runkomuoto ei muuksi muutu.
Sahafirmat eivät varmasti kajoa tämän tyyppisiin metsiin. Kuitenkin mieluusti arvostellaa sellufirmojen katkontaa , vaikka ne toimivat aivan eri ympäristössä . Hyvälaatuisessa metsässä katkonta onnistuu kaikilta , mutta huonolaatuisilla kohteilla ”paras katkoja” loistaa poissaolollaan. Hommassa on kermankuorinnan maku .
Miksi ei ole alempaa hintaluokkaan johon huonompilaatuinen tukki kelpaisi esim.hinnoiteltaisiin pikkutukkina.
Kuvassa näkyy alikasvosta, joten onko kuvio luontaisesti kasvanut harsintametsä? Lenkoushan ei ole yksin rehevien männiköiden ongelma. Samaa tapaa myös puustoltaan epätasaisella kuviolla, jossa aukkoisuus yhdistettynä vierekkäin kasvaviin pakottaa runkoja taipumaan.
Tämä ei silti poista MT:ssä käytävän katkontaa koskevan keskustelun tarpeellisuudesta.
Arvaanko oikein ? Kuvan kohde on aikoinaan (-70-luvulla) päätehakattu, aurattu ja istutettu männylle liian rehevälle paikalle, ja nyt paras kasvatettava puusto on alikasvoksena syntynyt kuusikk
Tukkien selkeämpi hinnoittelu laadun ja koon mukaan olisi kyllä kannatettava uudistus , koska hintaerot lopputuotteissakin on moninkertaiset. Oksaton pintalauta sisustukseen sopivana maksaa ”jonkin verran” enemmän kuin esim.kuivaoksainen trukkilavan tekoon käypä lauta.
Aivan kuin pinossa ”miltäs näyttää”: kun nämä kempurat katkotaan laadun täyttämättömänä kuitupinoon, joku alkaa puhelinnrotiedustelusta kysellä asianajanan yhteystietoja…
Mutkien välissä olevat suorat pätkät tehdään päätehakkuussa tukeiksi. Tuosta olisi saanut 15 vuoden päästä sorvipölkyn tyveltä, 2,7 metrin kuidun ja tukkipölkyn ja latvasta pikkutukin ja kuitua. Eli tukkiprosentiksi tulisi yli 50% ja kasvu kuitenkin parasta tuolla kuviolla, selkeä päävaltapuu. Ei tuollaista tietysti kannata kasvatella, jos vieressä oleva puu kasvaa lähes yhtä hyvin ja pelkkää tukkia, mutta toisaalta harventaessakin pitää miettiä puun kasvukykyä ja mitä se tuottaa verrattuna vieressä oleviin puihin, nythän teit yläharvennusta, 400 litrainen puu kuiduksi, vai oliko ajouralla. Jos laskisi 0,4 * 15 = 6 euroa ja 15 vuoden päästä 0,25 * 50 + 0,25 * 20 = 12,5 euroa. Eli puun arvo tuplaantuisi 15 vuodessa.
Vaikuttaako tällainen laskenta ajatukseen, päätehakkuuseen jätetään vain kaikki koko matkaltaan suorat rungot. Ei kannata aina ottaa kasvutappiota puustopääoman vähyydestä sillä perusteella että rungossa on vika.
Hyviä kannanottoja viljelymetsien tulevasta tukinlaadusta !
Kaupanteon liitteenä tuleva laatuliite saattaa olla aivan hyödyllinen apuväline tukkikertymään kartuttamiseen. Viljelymetsissä voi olla vielä toisessa harvennuksessakin lievää lenkoutta jopa kolmasosassa rungoista.
Yleisesti käytössä oleva laatuvaatimus sallii yhden suuntaista lenkoutta 1 cm / m, ja lisäksi tyvilaajentuman huomiointi.
Tukki ei mene automaattisesti kuiduksi, jos siinä on vähänkään silmin havaittavaa lenkoutta ja, että se on kasvanut istuttamalla taimesta
En halua olla tyrehdyttämässä keskusteluja puukaupan kiemuroista . Ongelmakohdat on tunnistettava oikea-aikaisesti ja puututtava tilanteeseen tarpeen vaatiessa. Se , että asioita ruvetaan penkomaan vasta tilanteessa , jolloin puut on kuljetettu ja maksettu on armottomasti liian myöhäinen ajankohta.
Aivan liian usein törmätään uutisiin , joissa arvioon uskotaan enemmän , kun mitattuun lopputulokseen. Haloo on valtava , mutta näyttö on aivan tyhjän päällä . Oikeuden päätöksen jälkeen vapauttavan tuomion saanut on edelleen uutisissa syyllinen.
Yksi kysymys jäi vielä pieleen menneen kaupan osalta askarruttamaan. Oliko MHY:n tehtävänä ollut valvoa kyseistä hakkuutapahtumaa ,vai oliko roolina vain laatia leimikkopaketti arvioineen? Jos hakkuun valvonta on kirjattu MHY:n tehtväksi ja toimenpiteestä on peritty jopa maksu , voidaan kysyä,onko MHY tehnyt oman osansa ? Jos hakkuuta olisi seurattu asianmukaisesti , ei käräjiä olisi tarvittu. Leimikon laatu ja katkonnan oikeellisuus selviää varmasti , kun käydään paikalla töiden ollessa käynnissä . Toimistopöydän ääressä tilastoja ja laaserkeilaustuloksia selailemalla palstalla vallitseva tilanne ei selviä .
Katkonnasta ei kannata lähteä käräjille. Jos menee, metsäomistaja köyhtyy ja rahat valuvat tuomarien taskuihin. Tuomarit tulkitsevat lakipykäliä ja tekevät päätöksen niiden perusteella, eivät sillä perusteella onko mennyt tukkikelpoista tavaraa kuitupinoon.
Oikeus tulkitsee, onko toimittu hakkusopimuksen vastaisesti.
Jos käytetäänostajapuolen normaalia pystykaupan metsänhakkuusopimuksesta, luovutetaan hakkuuoikeus, ei siinä määritellä tukkiprosenttia tai katkontaa mitenkään, ainoastaan käytettävät mitat ja laatuvaatimukset. Eikä tietääkseni ole olemassa mitään lakipykäliä, joissa määriteltäisiin miten katkonta on tehtävä.
Jos leimikosta tekee muutaman tukin kutakin hakkuusopimuksessa mainittua mittaa ja loput kuitua, niin tuomarien silmissä hakkusopimuksen ehdot täyttyvät.
Ei katkonnan suhteen metsänomistajilla ole mitään oikeusturvaa, pitää vaan katsoa, kennelle hakkuuoikeuden luovuttaa, sillä kyllä sitä tukkiakin halutaan.
Olipa Planter hyvin kirjoitettu. Ostajalla ei ole mitään riskiä hävitä oikeudessa ja todisteitakaan on turha kaivella motosta nyky säännöillä, kun eivät vaikuta käräjillä, ainut että niistä näkee mahdollisen systemaattisen virheen.
Sahan moto olisi tehnyt kuvan tyvestä nyt ”pikku tukin”, latva tosin 20 cm ja tuon mutkan jälkeen tavallisen pikkutukin. Tässä kaupassa ei tietysti pikkutukkia edes ollut.
Tässä sattumoisin korjataan leimikkoa , joka ei sahapuufirmalle kelvannut. Aukot paremmilla pohjilla sitävastoin olivat kelvanneet. …ja pikkutukki on ohjelmassa , mutta sitäkin koskevat mitta ja laatuvaatimukset. Liian paksut tai mutkaiset pölkyt eivät kelpaa.
Siinä on kuitenkin menty kaatamaan väärä puu.
Eiköhän neljän ryhmästä heikoin ole ihan oikea , vaikka muodoltaan väärä onkin ?
Jos en ole aikaisemmin maininnut laatuharvennusta, niin nyt mainitsen. Jos taimikossa on varaa, niin taimikonharvennuksen yhteydessä lengot ja susipuut pois.
Kuvan mukaisessa männikössä on käytännössä otettu juuri oikea ”väärä” puu pois.
Pikkutukkien kohdalla on suoruuden vaatimus tiukempi kuin isoissa tukeissa. Tosin monet sahat käyttävät keskittäviä sahalaitteita, jotka sahaavat tuollaisenkin rungo – lyhyempänä tosin – niin. että yksi terä menee melko tarkkaan ydintä pitkin.
Vanhat hahurit puhuivat ”Vääräämällä sahaamisesta”, onnistui kehäsahalla.
Pölkky, jonka arvostelua edellä on, on moniväärä, mutta ehkä liian pitkä? Lyhyempänä se olisi vain lenko, joka kelpaisi sen puolesta sahalle.
Lenko voi kelvata sahalle , mutta kelpaako sahattuna asiakkaalle ?
Tulossa vielä kuva siitä , mitä suurehko kanto on päällään kantanut otsikolla ”laatutyvi”. Kanto ei kerro kaikkea puun koosta , puhumattakaan laadusta.
Mitä tuolla kuviolla on tarkoitus kasvattaa? Näyttäisi siltä, että jotain aluskasvullisuuskuusia?
Johtuuko monivääryys aiemmista harvennuksista?
Tarkoitus on kasvattaa lajiensa parhaita puuyksilöitä . Pääpuulajina kärsineenoloinen mänty. Harvennetaan n. 400 rungon hehtaaritiheyteen siellä , missä tarpeita löytyy. Seuraava vaihe on päätehakkuu . Puuta alueella on kasvanut valtavasti . Nyt suurin osa kappaleluvusta lojuu raivattuna hangen alla. Tupsulatvakoivuja ja mäntyjä sekä jonkin verran runkomuodoltaan ”eläväistä” kuusta on palstan yleisilme.
suorittava porras. Nimenomaa Saksalaiset ostajat haluavat, että puu on sahattu sydämen mukaan silloin, kun on sahattu ”Pohjoismaisen sahaustavan mukaan”. Pinnanmukaisesti sahataan eri puutavaralajia – ja myös Saksaan ja Englantiin.
Sydäntavarakaan ei ole väärää, kun se on sahattu sydämen mukaan ja kuivattu uunissa, pakattu nippuun ja vanteet pantu ympärille. Jos lenko sahataa niin, että laudat / soirot tulevat sivuvääriksi, ei sellainen tavara mene kaupaksi kenellekään.
Ostaja haluaa, että puussa syyt ovat saheen suuntaiset, eikä poikkipuun.
” …ja pikkutukki on ohjelmassa , mutta sitäkin koskevat mitta ja laatuvaatimukset. Liian paksut tai mutkaiset pölkyt eivät kelpaa. ”
Miksi ei paksut kelpaisi pikkutukiksi ? Sitä parempi saanto sahatessa, mitä paksumpi pikkutukki. Lähisahalle ainakin kelpaa max 40 cm tyvilpm:n pikkutukit. Mitä paksumpi sitä parempi hinta myyjällekin. Mutkaiset ei tietty kelpaa.
Suorittavan kirjoituksissa kannattaa aina muistaa kuka on toimeksiantaja ja minkä sijoitusyhtiön mailla touhutaan…
Minkähän takia nuo alikasvus kuuset on jätetty raivaamatta, riistatiheikkö vai urakkatyö?
Hakkuumatriisin maksimiläpimittaraja estää tekemästä lyhyitä paksuja tukkeja. Lisäksi ohjeessa sanotaan , että pikkutukissa ei saa olla tyvilenkoa.
Ennakkoraivaus on tehty hieman varovaisesti . Tavaraa on kuitenkin pistetty syrjälleen kokonaisuus huomioon ottaen ihan kiitettävästi ja…ajoissa.
Tällä kertaa ollaan ihan yksityisissä maisemissa , josta paras puuaines päätyy sahafirmalle ja sille kelpaamaton osa kuitufirmalle. Siksi olenkin koettanut korostaa , että eri firmojen katkontaa on hyvin vaikeaa pistää paremmuusjärjestykseen. Toimintaolosuhteet poikkeavat huomattavasti toisistaan. Jos näitä ”maineikkaita” kuitufirmoja ei olisi , jäisivät monen isännän puukaupat joko kokonaan tai osittain tekemättä .
Mitä tulee katkotun tavaran laatuun , saa koneenkuljettaja pikaisesti suoraa palautetta tekemiensä tukkien laadusta , mikäli ollaan menossa vähänkin riman ali . Ei kulu montaakaan minuuttia kuorman purkamisesta tehtaalla , kun laatutiedote välkkyy koneen näytön nurkassa . Sitä voidaan hyvvällä syyllä kutsua aidoksi työn valvonnaksi . Poikkeamiin puututaan välittömästi .
Toisin sanoen tukit menee vaihtopuina sahafirmalle…
Miksi ei paksut kelpaisi pikkutukiksi ? Sitä parempi saanto sahatessa, mitä paksumpi pikkutukki. Lähisahalle ainakin kelpaa max 40 cm tyvilpm:n pikkutukit. Mitä paksumpi sitä parempi hinta myyjällekin. Mutkaiset ei tietty kelpaa.
”Lähisahalla” ei ole varsinaista pikkutukin sahauslinjaa.
Pikkutukit sahataan pikkutukkilinjalla, joka on rakennettu uhuille tukeille. Sahana on yleensä joko Veistosaha, taikka Pelkkahakkuri. Niillä laitteilla sahataan vain sydäntavaraa, ei lainkaan lautoja.
Kyllä siellä ”lähisahalla” lienee oma linja tjms. pikkutukeillekin ,kun ostavat niin paljon sitä, tai sahatkoon millä linjalla tahansa. Kuitenkin yli 20 cm latvaläpimitan pikkutukista saa n. 40 % paremman hinnan kuin pienimmän l-lmp:n tukista. Tavalliset tukit on laatu-ja mittaluokiteltu sitten erikseen ja eri hinta kuin pikkutukeille.
Veistosaha on nopeampi kuin perinteiset linjavehkeet. Kun se vetäisee 2kpl 125 x 50 millisiä, niin mennään jo oikealla tukkikoolla ja hyvää selluhaketta tulee niin perusteellisesti.
Kuvassa normaalia toimintaa harvennusmetsissä # Huonot pois ,mitäs naista murehtiin..
Niin! Tuollaiset puut eivät kuulu männikköön ainakaan hakkuun jälkeen, ellei sitten kaikki muut puut ole vielä kehnompia.
Silloin tosin avohakkuu olisi se oikeampi liike.
Vaarilla oli tapana todeta noista että tulipa paksua kuitua, noh niitä tulee ja se on sellaista, ei niistä kannata metsänomistajan murehtia.
Sadan vuoden päästä tästäkin tyvestä olisi tullut kallista tyvipölliä.
Suorittava porras, tuleeko palautetta myös toisin päin, eli jos tukkia on laitettu kuiduksi?;) Ei kai tuosta mitään pikkutukkia tulisi mitenkään, sen verran paksuutta myös latvapäällä. Jos tarpeeksi lyhyt mitta olisi käytössä, niin kaksi tavallista tukkia kai tuosta tulisi. Olen kuullut tästä MT:ssäkin esillä olleesta katkonta-/mittausriidasta. Olisi ihan mielenkiitoista tilata asiasta oikeudenkäyntipöytäkirjat. Johtopäätösten tekeminen on siviiliprosesseissa vaarallista, jos ei tunne asiaa kokonaan. Ensimmäisenä asiassa tulee mieleen, että miksi ylipäätään on päädytty siviiliprosessiin. Minun ymmärryksen mukaan puun myyja voi haastaa mittaustuloksen (myös katkonnan!!) hakemalla virallista mittausta. Mittauksen tekee Luke:n palveluksessa olevat virallisen mittaajat. En tiedä, oliko tässä Oriveden tapauksessa sellainen tehty. Olennaista on, että tuota kautta pääsee riitauttamaan mittauksen ja katkonnan ottamatta riskiä täyden siviiliprosessin kuluista (vastapuolen oikeudenkäyntikuluineen)
Virallinen mittaus pitäisi tehdä ennen kuin puita on ajettu tehtaalle. Se ei onnistu ellei kauppasopimuksessa ole sovittu, että puiden omistusoikeus siirtyy vasta maksettaessa eikä pinoja saa ajaa tienvarresta samaan tahtiin korjuun edistymisen mukaan niin kuin useimmiten on tapana.
Kuinka tarkkaan virallinen mittaaja pystyy pinosta tarkastamaan katkonnan laadun?
Ei tarkkaan.
Mittaaja voi todeta aika tarkasti määrän, mutta se kai on jo tyydyttävästi tehty. Kun katsellaan vaikka välitukin kohdalta tehtyä järeää kuitua, niin mistä tiedämme, millainen tyvipölli puusta on katkaistu?
Sen jälkeen, kun pöllit on sekoitettu, menee peli arvailuksi, mutta onhan selvät munaukset joissakin tapauksissa nähtävissä, eli jos pölkyssä on vaikka minimimittaisen tukin verran tukin mitat ja laadun täyttävää puuta vaikka se 37 dm, mutta siitä on tehty 55 dm:n pituinen kuitu, niin rikos paljastuu.
Usein koko rungon apteeraus pilataan sillä, että tehdään tyvestä liian pitkä. Syynä voi olla kulsettajan ”sokeus”, eli hän ei näe, että tyvestä tulisi vaikkapa huippuhintainen laatutyvi.
Käsiohjaus koneessa pitäisi olla sääntö – eikä poikkeus.
Jos sitä ei pysty tekemään, pitää lopettaa, eikä polttaa myyjän rahoja.
Tämän päivän puun tarve vaatii tuoretta juuri kaadettua puuta joten vaatikaa vaikka millaisia käräjiä puukasan juureen mutta aika nopeaan lopetetaan puun ostohalut näiltä jotka jarruttavat puun lähtöä lanssilta. Aika vähän on taatusti haluja ruveta niitä ykskerrallaan minkään tahon mittailemaan saati vielä miettimään olisko katko kohdallaan vai kohdan vieressä. Kyllä korostaisin luottamusta ja voihan sen tehdä jos kovin kroisoa tavaraa näyttää kuituläjässä olevan että vaatii nopean puun ostajan edustajan käynnin läjälle. Yleensä yleisilme riittää sopuisan sopimisen taktiikkaan. Kun mistään omaisuuseristä ei pääse olemaan kyse vaikka mhy sitä kernaasti markkinoikin.
Jätkän kanssa samoilla linjoilla. Itsellä puunostajan halutuin tuote oli pitkä kuusisorvi jota tehtiin miltei joka rungosta, mutta tottahan se vaikuttaa lopun rungon apteeraukseen mitä lopusta pystyy tekemään.
Jätkä ja Sikari varmaakin oikeassa. Mutta meinaako joku, että ostaja olisi lainsäädännön ja sopimusten mukaan edes periaatteessa velvollinen katkomaan puun myyjän eduksi? Vakiomuotoisissa metsänhakkuusopimuksissa todennäköisimmin vaietaan koko asiasta. Minimimittoja sovitaan kauppakohtaisesti, mutta mihin säännöksiin katkonta pohjautuu, sitä en tiedä. Todennäköisin veikkakseni on kauppatapa. Jos asiasta haluaa jotain erikseen sopia, taitaa jäädä puukaupat tekemättä:)
Kyllähän meillä on laki puutavaran mittauksesta ja voi pyytää Lukelta virallista mittausta. Lain tarkoituksena on turvata puutavaran mittauksessa käytettävien menetelmien, laitteiden toiminnan ja mittaustulosten luotettavuus. Virallista mittausta (maksullinen) voi pyytää esimerkiksi, jos epäilee, että moto on mitannut liian vähän ja tien varressa olevat pinot ovat paljon isompia, kuin mittaustodistus näyttää.
Ostaja tekee leimikosta sellaista tavaraa, jota sen asiakkaat jatkojalostettuna haluavat. Hakkuukoneelle lähetetään tavoitematriisitaulukko, joka kertoo puutavaralajin sisällä pölkkyjen tavoiteosuuden jokaiselle käytettävälle pituus-läpimittayhdistelmälle. Tämä johtaa väkisin siihen, että yksittäisten runkojen katkonta ei ole metsänomistajan kannalta optimi. Katkonta optimoidaan ostajan tarpeiden mukaan, ei ostajan kannata tehdä itselleen tavaraa, jolle ei ole tiedossa asiakasta.
En usko, että sellaista ohjetta motolle annetaan, että nyt tehdään mahdollisimman paljon kuitua. Asiakkaiden sen hetkiset tarpeet voivat johtaa siihen, että tietyt tukkien pituus/läpimitta yhdistelmät ylikorostuvat ja se johtaa siihen, että yksittäisten runkojen katkonta ei ole optimi metsänomistajan kannalta ja kuidun osuus lisääntyy.
Loppuasiakas voi toisinaan olla eri mieltä kuin sahuri. Eipä löytynyt paikallisesta liikkeestä 270 cm pitkiä pattinkeja runkotolpiksi, olisi ollut optimimitta minulle. Kuva jötikän tyvestä niitä olisi saanut halvalla pikkutukkia sahaamalla, katkoin tuplapituuksista.
www2.mhy.fi/paijathame/Kotimetsa_1_2015/files/assets/common/…/page0006.pdf
Ainoa oikea tapa tukkipuun myyntiin: – Koko tukkiosuus mitataan ja ostetaan tukkina.
Planter etsi, etsi – eikä löytänyt. Noissa tarpeissa tekisi tilin sahuri, joka on onnistunut hankkimaan esim tyvilumppeja, joissa läpimitta on iso, mutta on esim mutkan takia katkaistu kuitupuuksi.
Avainasemassa tässäkin olisi hankintamyyjä, joka tekee rakennuspuutavaran mitoille katkottuja tukkeja.
Rakensimme aika ison ns. lautarakenteisen rakennuksen uutta sirkkeliämme ja sen liitetoimintaa varten. Tukkeja meillä oli 450 kuutiota, jotka oli moottorisahalla tehtyjä, eli pituusmitat olivat merkattu päihin.
”oikean” mittaisia tukkeja oli sangen vähän. Esim seinän korkeuteen sopivaa runkovärkkiä tehtäessä joka halvatun tolpasta, koolingista ja laudasta piti katkaista pitkä pätkä hukkaan, eikä niistä tullut kahta.
Olisimme säästäneet tuhansia, jos tukit olisi tehty puutavaraluettelon mukaan.
Kun sitten sahasimme, oli materiaalina myös männyn tyvilumpit omasta savotasta. 25 – 35 dm:n pituuksilla kaikista tuli huippulaatuista lankkua konepuuseppien käyttöön.
Osarunkomenetelmä on vastaus päin persettä menneen katkonnan muuttamiseksi myyjän kannalta taloudellisesti kannattavaksi.
Harjavallan kuitupuun tuottajalle on ihan sama, vaikka tulos jatkossakin olisi plus-miinus nolla. Hän vain kuvittelee olevansa mestari-puuntuottaja. Ja se kuvitelma hänelle suotakoon.
Harjavallan kuitupun tuottaja alkaa vasta kotvan päästä tuottaa kuitua joten kokemuspohjaa ei vielä ole mutta sitä tulee kyllä ja kerron sen sitten jätkälle kuten muillekkin palstalaisille. Mestari-puuntuottaja voisin kyllä tavallaan olla koska olen tuottanut myyntiin joka vuosi aika monta sataa mottia myyntipuuta SÄÄNNÖLLISESTI. Alkuhehtaarit sentään oli luokkaa 17,9, josta liikkeelle lähdettiin. Silti ei yhtään katkovuotta puun myynnissä vuodesta 1995 lähtien. Joka vuosi on moto metsissäni puuhastellut.
Jos mittaustulos poikkeaa virallisessa mittauksessa enemmän kuin 4 % ostajan hyväksi, mittauskulut maksaa ostaja, muutoin mittauksen pyytäjä eli myyjä. Jos siihen lopputulokseen ei tyydy, niin (ainakin ennen) mittaustuloksen lopullisesti päättää mittauslautakunta.
Se runkohinnoitelu olisi kohtalaisen yksinkertaista toteuttaa nykyisin motomitan avulla tukkileimikoissa ja olisi hyvä keino vähentää epäluottamusta myyjien ja ostajien väliltä. Jos esim. lahotyvisyyttä on leimikossa tod.näk. paljon, niin sen voisi ottaa huomioon erillisellä lausekkeella hakkuusopimusta tehtäessä.
Runko- tai osarunkohinnoittelu ei sinänsä ole ratkaisu yhtään mihinkään. Onhan se omanlaisensa riskinjakomalli, mutta ei todellakaan välttämättä hyvä myyjälle Minulle tarjottiin kuusipäätehakkuuleimikosta 50 € kuutio runkohinnoittelulla. Paras perinteisen kaupan tarjous kuusitukille oli 62€. Tukkiosuus oli lopulta 90 %. Runkohinnoittelu olisi tuonut persnettoa 7.800 e. Jos katkonta pelottaa, niin voihan sitä myydä vaikka e-puuksi koko leimikon. Kyse on täysin siitä, mille tasolle hinnat asettuvat. Jos runkohinnoittelu olisi vallitseva menetelmä, niin hinnoittelu olisi lopulta keskimääräisten tukki- ja kuituosuuksien mukaista. Jos sinulla on keskimääräistä parempi leimikko, olet maksumiehenä. Jos taas epäilet omaa leimikkoasi, niin runkohinnoittelu voi olla ihan houkutteleva. Isossa kuvassa kuitenkin jos ostajat eivät saa haluamaansa tavaralajia leimikoista (lahon tai minkä hyvänsä syyn takia), se näkyisi ennen pitkää hinnassa. Ostajat tässä ”riskinjaossa” ei olisi maksumiehenä. Itse myyn hyvälaatuisia leimikoita paljon mielummin tavaralajeina riittävän lyhyellä lyhimmällä tukkimitalla. Katkontatappioita tulee varmuudella aina, mutta pidän niitä marginaalisina verrattuna siihen, että alkaisi sähläämään uudella hinnoittelumenetelmällä, josta ei ole kokemusta. Jotta katkontatappioilta välttyisi, niin puu pitäisi mittailla kokonaan ennen katkontaa ja vieressä pitäisi olla matemaatikko koko ajan suorittamassa optimointilaskentaa.
”Riskinjakomalli” kuvaa tosiaan hyvin runkohinnoittelua. Katkonnasta järmääminen jäisi pois, mutta ei puunmyyjjlle tiliä tulisi enemmän.
Tarjousten vertailu kyllä helpottuisi, puukaupaa täysin ymmärtämättömät voittaisivat ja tämän ”foorumin” väki häviäisi.
Eikun niin, että kaikesta tukkipuumitan täyttävästä puusta tukin oikea hinta. Moto mittaa puun ja tukkiosuuden saa näkyviin tulostettavaksi. Firma saa katkoa puut tarpeensa mukaan vaikka
62:ksi kaikki .
Paras perinteisen kaupan tarjous kuusitukille oli 62€. Tukkiosuus oli lopulta 90 %. Runkohinnoittelu olisi tuonut persnettoa 7.800 e.
—————————————————————————-
Hinnoittelulla voidaan luonnollisesti ohjata kaupan ja mittauksen ehtoja. lopputulos olisi kuitenkin voinut olla erilainen, vaikka hinnanero onkin ällistyttävän suuri.
Käytännössä kuitenkin olisi voinut mennä katvatukkia paljonkin kuituun – ei toki tässä tapauksessa.
Änkyröiden varalta pitäisi kuitenkin käyttää hyväksi hakkuukoneen mittaus – ja laskentaelektroniikkaa, jolla voisi olla mahdollista mitata tukkipuuksi kelpaava osuus huolimatta siitä, miten rungot katkotaan.
Elikkä maksu myös siitä tukkipuusta, joka tehdään kuitupölleihin…
Onko änkyrä puunmyyjä, joka vaatii katkonnan hakkuusopimukseen kirjattuun tukin minimimittaan laatu huomioiden, vai korjuuesimies, joka laittaa hakkuukoneelle sellaisen katkontamatriisin, ettei runkoja pysty automatiikka jakamaan minimimittaan tukeiksi ja tukkia päätyy sen takia kuituun.
Vai onko änkyrä se suorittaja, joka ei uskalla tai kehtaa siirtyä vaikean rungon kohdalla automatiikalta pois, vaan painasee kuitunappia.
Sellaista ohjelmaa ei tulla hakkuukoneeseen koskaan laittamaan , joka ”sivutöinään” laskee kuutiot esim. tyveltä 16 tai 15 senttiin ja vielä sellainen A4 annettas myyjälle pähkäiltäväksi…siitä se soppa syntyis
Ei ainakaan kaikki firmat vapaaehtoisesti leimikon puiden tukkiosuutta ilmoittaisikaan myyjäpuolelle. Pitäisi muuttaa mittauslakia siihen suuntaan, että tarvittaessa tiedon saisi. Teknisesti ei olisi kovin vaikea toteuttaa.
Tietyn tyyppisissä leimikoissa voi tulla melko isot erot katkontapituuksien valinnan takia. Esim. muutaman mallikappaleen teko jostain pituusmitasta kauppasopimuksen täyttämiseksi ei vielä korjaa tilannetta.
Tukkileimikon myyjän ehkä kannattaa nähdä vaivaa ostajan mittavalikoimaan ja siitä minkä suuntaisia tukkikertymiä eri ostajat on saaneet aikaisemmissa leimikoissa, tietolähteinä esim. MHY ja tuttavat puunmyyjät ym.
Kun kaupat on tehty ja mitat sovittu niillä mitoilla se kauppa menee loppuun asti, sen jälkeen ei voi toivoa paljoakaan parempaa, ei ainakaan voittavansa valituksilla oikeusasteisiin.
Hakkuuvaiheessa kuljettaja ei voi poiketa matriisin tuomista ko. kaupan mitoista, korkeintaan sen yhden kappaleen isännän ollessa paikalla.
Jo aiemmin palstalla olleista mittojen vaikutuksesta tukkisaantoon on todettu se 20 % ero, jos on vähän- tai normaali tukkimitat, se on tukkitilissä paljon.
Runkohinnoittelusta jpjulku:ta oikea havainto kaupanarvosta, siinä on se hyvän leimikon hinnoittelun vaikeus !