Joku tuolla edellä kaipaili tämän 27v. kuusikon 2. harvennushakkuun kantoja. Tässä kuvassa ne näkyvät paremmin.
Joku tuolla edellä kaipaili tämän 27v. kuusikon 2. harvennushakkuun kantoja. Tässä kuvassa ne näkyvät paremmin.
Metsänhoito
http://www.metla.fi/uutiskirje/mkl/2014-3/uutinen-3.htm
Tämä oli yksi retkikohteistamme. Luoko oli silloin lauantaina vielä ajamatta, muutta maanantaina pöllit olivat jo tienvarressa ja otin tämän kuvan. Kerron motit ja tukkiprosentin kun saan niistä tiedot.
Jos katsoo kuvaa suurena, näkyy myös joku pieni ensiharvennuksen kantokin. Ensiharvennus tehtiin vuonna 2000. Silloin kertymä tuli enimmäkseen urilta.
Ymmärsinkö oikein, että nyt tuo kuusikko on 27 v. ja ensiharvennus on tehty 17 v. sitten 10 vuotiaaseen taimikkoon.
Ymmärsit oikein, mutta kirjoittamani vuosiluku oli väärä. Piti olla 2010.
Kyllä tuohon tulee vielä kolmas harvennus, jota on nimitetty väljennyshakkuuksi.
Esimerkillistä kuusikon hoitoa. Hyvin kasvavaa kuusikkoa kun harventaa vähän kerrallaan ja tiheään niin kasvuvoima säilyy. Laho tietenkin aina pelottaa, mutta kaikilla alueilla se ei paha ongelma.
Huomattavat erot puiden välillä järeytymisessä.
Kymmenkertaiset?
Taas kaksi-ulotteisen kuvan ongelma! Puut ovat oikeasti melko tasakokoisia. Lähellä olevat puut näyttävät vain kuvassa suuremmilta ja kaukana olevat pienemmiltä.
Jo on turhaa polkemista paljon harrastettu jos tuolla ikähaarukalla on jo pariin kertaan vehkeitä ulkoilutettu metsälöön. Ei aukene ei. Itelläkin on e-puuhakkuu tehty alle kaksikymppiseen mutta ei sinne kyllä mitään asiaa ole ainakaan seuraavaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Turhan saa pyytämättäkin.
Älä nyt Jesse ihan hulluja taas puhu!
Ei Jesse hulluja puhu . Sopivasti pilalle menneeseen nuoreen metsään tarvitaan vain yksi harvennuskerta (energiapuuhakkuu)ennen päätehakkuuta. Näistä on kokemusta .?
Eihän Jessen metsät ole pilalle menneitä!
Visakallo oikeassa, mutta jos harvennetaan oikeaan aikaan varhaisperattu metsä ei siellä kyllä alvariinsa tarvitse hypätä. Kyllä kait hiukan kasvatellakin kannattaa kun kerran varannot riittää.
Isoimmalta edessä näyttävän oikealla puolella voisi sanoa olevan samaa kokoa, mutta vasemmalla puolella olevan ei voi lähellekkään.
Minulla tulee ensi harvennukseen vasta ostetun metsäpalstan kivennäismaapellon 35 v ikäinen istutettu käenkaali-oravanmarja-kuusikko. (Pellolta kasattujen kivienkin päällä sammalessa kasvaa käenkaali)
Siinä suurimmat (30cm- 15m) ovat 10 kertaisia pienempiin nähden.
Väljennetään suoraan päätehakkuutiheyteen 400..500 kpl/ha.
Kurki mielestäni oikeilla linjoilla kuusikon kaas. Tuo Visakallon kaluston hyppyytys tietäisi suomenmaahan hakkuiden lähes kolminkertaistumista nykyisestä. Mistä kalusto ja tekijät?
Niin se vain on että kaluston ja tekijöiden puutteen ja hintapolitiikan takia ei voi hakata niinkuin optimaalinen kasvatus vaatisi. Tarvittaisiin tiheään lieviä harvennuksia kun nykyään tehdään harvoin ja liian rajuja harvennuksia.
Paikalla olleena todistan, että puusto on varsin kookasta: yhtä – kahta tukkipölkkyä tulisi jokaisesta rungosta jo nyt.
Hyödyttömältähän tämä kieltämättä tuntuu, kun lähes aina joutuu vääntämään näistä kuvista. En valitettavasti ole perehtynyt syvällisemmin valokuvaukseen. Nykyiset kuvat otan aika hyvälaatuisella kännykkäkameralla, mutta en tietenkään osaa hyödyntää sen kaikkia hyviä ominaisuuksia. Tekee mieli sanoa näille kuva-kriitikoille, että ottakaa ja lähettäkää itse parempia, niin minä voisin välillä siirtyä sinne kuvaraadin jäseneksi! Sen sanon suoraan, ettei minulla ole mitään tarvetta vääntää omia metsä-asioitani kuvien eikä tekstien muodossa mihinkään suuntaan. Retkeläisillekin yritin valita tasapuolisesti näytettäväksi myös omia virheitä ja epäonnistumisia sisältäneitä kohteita, sillä olen niistä kaikkein eniten oppinut, toivottavasti joku muukin.
Kyllä yhtä tukkipölkkyä kuuluu jo tuossa iässä hyvällä pohjalla olevassa kuusikossa ollakkin. Onhan tukkejakin monen mittaisia ja pikkutukit päälle joten tuo Antonin mainitsema on aika laaja käsite sinällään. Minun käsitykseni on ettei tuolla jatkuvalla harvennuksella saavuteta kuin kolikoita taskun pohjalle ja metsän kasvulle ei juuri mitään lisäarvoa. Haittojakin varmasti on. Sinällään sitten voidaan myös olla varmoja ettei tuollainen metsä kovin luontoarvoinenkaan monotonina ole. Kuvia laitetaan käsittääkseni arvioitavaksi ja sinällään kuvien laatu on siihen aivan hyvä. Kyllä tuosta olennaiset selviää mainiosti.
”Jo on turhaa polkemista paljon harrastettu jos tuolla ikähaarukalla on jo pariin kertaan vehkeitä ulkoilutettu metsälöön. Ei aukene ei. Itelläkin on e-puuhakkuu tehty alle kaksikymppiseen mutta ei sinne kyllä mitään asiaa ole ainakaan seuraavaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Turhan saa pyytämättäkin.”
Kun enskassa lähtee myyntikokoista puuta yli 60 kiintoa / ha ja toiskassa yli 100 mottia / ha, ei touhu ole tyhjän toimittamista, vaan kannattavaa metsänhoitoa.
Kolmannenkin harvennuksen voisi hyvin tehdä, jolloin lähteekin reippaasti yli 200 kiintoa / ha. Päätehakkuu 50 vuotiaaseen kuusikkoon antaakin sitten huipputilin.
”Ei Jesse hulluja puhu . Sopivasti pilalle menneeseen nuoreen metsään tarvitaan vain yksi harvennuskerta (energiapuuhakkuu)ennen päätehakkuuta. Näistä on kokemusta .?”
Jeessi on pilannut kaikki nuoret metsänsä kasvattamalla niissä energiapuuta, vaikka normaalikäyttäytymisellä energiapuuta tulisi riittävästi hakkuiden sivutuotteena.
Yksi syy voi olla se, että kun hän myy (lahjoittaa) kaiken puun MG:lle, niin voi kuvitella tehneensä hyvät kaupat.
Kuitenkaan energiapuun, eikä kuitupuunkaan KASVATUS kannata. Ei ainakaan silloin, kun uusi alku joudutaan tekemään istuttamalla.
Jessen olisi hyvä muistaa, että aikaisemmissa kuvissa näkyvä 60v. 810 mottia tuottanut kuusikko on tämän kuvan alueesta vain 200 metrin etäisyydellä ja samanlaisella maapohjalla. Sitä hoidettiin ja harvennettiin aikanaan täsmälleen samoin kuin tätäkin aluetta. Ainostaan lehmän pitkä kieli vaihtui Nokia pitkävartiseen kumisaappaaseen, kun heinät poljettiin yhtenä kesänä taimien ympäriltä!
Peltoon istutettu kuusentaimikko 35v, joka tuli omistukseeni vasta ostettuani isomman metsäpalstan, on viljavalla savolaisella mäellä, joita löytyy siellä täältä Etelä-Kainuun puolelta.
Istutus tiheys vaihtelee 2..3,5m välillä ja paljon näkyy taimia myös kuolleen ja pieniä aukkojakin löytyy.
Tuo 3…3,5m istutusväli eli n, 1000 kpl/ha näyttäisi olevan juuri sopiva istutustiheys, sillä puiden RK-mitta vaihtelee 20..30cm välillä ja suoria ja pisimpiä puita on ehkä luokkaa riittävästi. Paljon on myös viallisia puita, latvanvaihto tyvitukin matkalla, kaksihaaraisia, lenkoutta, boorin putteesta johtuvaa lyhyyttä, jotka poistetaan nyt väljennyksessä tiheyteen 400..500 kpl/ha. Ei ole mitään järkeä tehdä tähän kahta harvennusta kun suurimmalla osalla alaa on jo etäisyydet 3..3,5m ja puiden koko 20..30 cm ja 12..15m.
Nyt tulee hakkuussa 4ha aukkoa palstalle ja kokemuksesta kuusentaimet tuolle alalle sitten istutetaan n. 3..3,5m etäisyydelle toisistaan.
Minä vähän vierastan tätä koko kasvukaaren tuottoa. On aika mahdoton muistella mitä kustakin harvennuksesta on omissakin tullut. Sanotaan että on tullut kuvioon pikemminkin tämän keskustelupalstan myötä. Jotenkin miellän harvennukset enemmän metsänhoidollisiksi enkä juuri ole noteerannut enemmälti niiden tuottovaikutusta. Mutta on niistä tullut ja varsinkin kakkosharvennuksella aika koviakin ja ovat kyllä selvästi pudottaneet päätehakkuun saantoa samalla. Ehkä sitten olen hiukan liian nopea päätehakkaamaan.
Harvennushakkuut ovat uudistamisen ja taimikkovaiheen hyvän hoidon jälkeen juuri se, millä metsästä tehdään tuloskone. Parikymppisenä tehdyssä energia- tai ensiharvennuksessa tehdään ajourat ja urien välistä poistetaan puita sen verran mitä sovinnolla saadaan. Kymmenen vuoden kuttua toisessa harvennuksessa poistetaan myös urien varrella lihoneita suurempiakin puita, ja uravälit harvennetaan kunnolla. Kolmas harvennus tehdään, jos siihen on tarvetta. Harvenuksethan ovat sitä varten, että niissä poistetaan sellaiset puut, joita ei kannata kasvatta pidenpään. Samalla niistä saadaan kassavirtaa. Ei minulle ole vielä kukaan puunostaja tai urakoitsija sanonut, etteivät tulisi harvennushakkuille, päinvastoin!
En ole väittänyt ettei harvennuksia tarvita vaan lähinnä tätä ”herkuttelua” niiden tuomalla kassavirralla ja niiden liittämistä metsän kokonaistuottoon. Ite lähinnä tähtään päätehkkuun tuottoon ja siihen nähden juuri tuo viimeinen harvennus on alkanut tökkiä koska siinä kyllä menetetään päätehakkuun tuloa mielestäni. Koska puutavarasta maksetaan kuitenkin enemmän päätehakkuussa kuin harvennuksessa. Tuota ei koskaan Visakallokaan ole ainakaan maininnut miinustavana. Ja lannoituskin tavallaan silloin pitäisi miinustaa eikä vain revitellä suuren kuutiomäärän saannolla. Kuten tietysti moninainen muu hänen niihin satsaama hoidollinen. Monen kolmensadanviidenkymmenen-neljänsadan kuution tuotto ilman sen suurempia satsauksia ja harventamalla vain kerran saattaa käsittääkseni tuottaa aika lähelle saman päätehakkuun kunnon puunhinnalla. Mitä olen seurannut niin ainakin kuidun hinta on päätehakkuussa mahdollista pomsauttaa huomattavasti paremmaksi harvennukseen nähden. Jopa kympin ero on mahdollista. Joten hiukan isompi kuituosuus yhden harvennuksen pois jättämällä mielestäni kompensoituu päätehakkuussa myös tukin parempana hintana. Eikä ajella metsässä alvariinsa isoilla koneilla.
No jopas! Harvennuksissa poistettava puumäärähän kasvaa nopeasti takaisin ja samalla puut järeytyvät, eli tukkiprosentti nousee. Aivan perustavaa laatua olevaa toimintaa.
Eihän toisaalta kukaan voi taas niin hölmö olla, että menee harventamaan juuri muutenkin päätehakkuuseen tulevan metsän!
Kun se ei mene jakeluun, niin se ei mene. Kasvatushakkuissapoistetaan liikapuustoa kuviolta janiiltä jäävät ravinteet menevät valittujen jäävien puiden kasvua lisäämään.
Jos metsää on hoidettu oikein, poistetaan kolmannessakin harvennuksessa lähes pelkkiä tukkirunkoja, eikä pystyynkuolleita ja kuivuneita puita ole lainkaan.
Jos kasvatusmetsän kasvu alkaa hidastua, niin se on joko liian tiheää tai liian vanhaa. Katkaisuhoito on silloin ajankohtainen.
Valitettavasti tuo harventaminen ennen päätehakkuuta on enemmänkin tapa ainakin Satakunnassa. Mutta vaikka siinä pitäisikin paussia ei se muutama sata runkoa kyllä pelkällä järeytymisellä sitä eroa kompensoi. Kyllä puumassaa sentään yleensä kakkosharvennuksella poistetaan yli sata mottia. Reippaastikin. Omissa mielestäni muistiarviolta sataviisikymmentäkin oli lähellä.
Hyvälläkin kasvupaikalla on yleensä viimeisen harvennuksen ja päätehakkuun välillä oltava vähintään 10 vuotta. Jos kasvu on Visakallon mainitsema 28 kuutiota vuodessa, on lisä kymmenessä vuodessa noin 280 kuutiota.
Metsähallituksella oli – silloin kun olin siellä hommissa – kierroksen pituus 16 vuotta.
Eli käsittely 16 vuoden välein. Oli kyllä kuvioita, joihin ei koskettu, vaikka talouskirjassa käskettiin, mutta kun samasta leimikosta otettiin 10 000 – 20 000 kiintoa kerrallaan, niin kyllä aina löytyi kuvioita, joille käsittely oli tarpeen.
Jos jokin ala ei tullut käsittelyyn, sen vuoro olikin sitten 32 vuoden kuluttua.
RS- hommat tehtiin aina tarpeen mukaan – ei talouskirjan.
Muistan kun leimasimme väljennyshakkuussa tukkeja: Kaikki rungot mitattiin pilviharavalla ja kirjattiin lautaan. Leimat jyskytettiin kirvespilkkoihin. Kun aina oli kyse hankintakaupasta, tukistakin saatiin sama hinta kuin avohakkuulta olisi saatu, mutta kauppa tehtiin Aulangon puuhuutokaupassa, jonka jälkeen valtakunnassa vasta alkoi puukauppa pyörimään.
Istutettu 1990. Kun enskassa (20v) lähtee myyntikokoista puuta yli 60 kiintoa / ha, niin kyllä tämä monesta kuullostaa ”kalajutulta”.
Jos alkutiheys on 1600r / ha ja enskassa poistetaan vaikkapa 600 runkoa, niin keskitilavuus on 100 litraa alaharvennuksen poistettaville 20 vuotiaille rungoille!
Ehkä sitten pellossa kasvattamalla onnistuu?
Mistä tuo 60 mottia tuli? 40 mottia meillä yleensä ensiharvennuksessa tulee. Siitä suurin osa urilta. Ei siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä.
2. harvennuksessa on tullut yleensä 60 mottia. 3. harvennuksessa kuusikoista on tullut 100 mottia. Männiköissä vähemmän ja koivikoissa huomattavasti vähemmän.
Nuo ovat hoidetuissa metsissä aivan tavanomaisia lukuja. Jos haetaan erityisesti suuria kuutiomäätiä, ovat luvut tuota suurempia. Eihän nykyään kukaan pidä navetassaankaan muutama tuhat litraa vuodessa lypsäviä lehmiä. Tänä päivänä on aivan toiset litramäärät.
60 mottia /ha tuli tästä viestiketjusta, mutta näkyy olevan ”Jätkän” luku.
Kannattaako ajourien kohdalle istuttaa, jos ne jo 20v kuluttua kaadetaan pois. Mätästys + istutus+ taimet+ heinäykset+varhaisperkaus+taimikon harvennus+ mahdollinen ennakkoraivaus tekevät yhteensä enemmän kuin urien puista saatava tili?
Samtaims juu häv to spent mani tu meik mani
Istutuksen kannattavuuden parantaminen jättämällä ajourat istuttamatta on eräs keino vähän säästää sopivissa kohteissa. 20 vuotta on suht. lyhyt kasvatusaika, mutta jos eh voidaan tehdä esim. vasta 40 v:n päästä, niin kulujen lisääntyminen on vielä paljon merkittävämpää.
Viljelyn käytön kannattavuus uudistamisessa paranee, kun otetaan huomioon jalostettujen taimien nopeampi kasvu ; jos esim. harvennuksille päästään 10 vuotta etuajassa, niin myyntituloille voi laskea 10 v:n sijoituskoron, jolloin metsänhoitokulut saadaan aiemmin takaisin.
Jos metsänhoidon kannattavuus on ajourista kiinni, niin kannattaa unohtaa koko metsänhoito rahamielessä. Hyväänkin taimikkoon tulee yleensä vähän huonompia kohtia, joita myöden itse ajelen verkusonilla, mutta hakkuukoneillahan ne ei tällaisia katsele, vaan sotkevat uran vaikka parhaimpaan kohtaan. Harvennuksissa on aina niin pienet kuutiomäärät, että niille ei kannata paljon arvoa laskea.
Vanha nyrkkisääntö on, että ajouraa tulee vähiten, kun se on suora. Eikä metsässä ole ainuttakaan niin hyvää puuta, että sen takia pitää ajouraan tehdä mutka.
Ajourien jättäminen jo uudistamisvaiheessa on vähän hankala juttu, sillä emme välttämättä tiedä, miten puita korjataan kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Minunkin aikana uraväli on muuttunut pari kertaa. Toinen ongelma on, että tyhjä ura ehtii kasvaa ryönää ja roskapuuta ennen ensiharvennusta. Kolmanneksi voisi olla entistä vaikeampaa löytää ensiharvennuksille ostajia, kun mottimäärä / ha jäisi vieläkin pienemmäksi kuin nyt.
Itse en tee koskaan aivan suoria uria. Ne ovat haljun näköisiä ja niistä tulee tuulitunneleita.
Yhtään istutettua tukkipuuaihiota ei kannattaisi kaataa vielä ensiharvennusvaiheessa, jos ei olisi pakko konekorjuun vuoksi.
Kun puu on eh- koossa sen arvokasvu alkaa olla yleensä silloin (tai lähellä sitä) n. 2 x suurempi kuin tilavuuskasvu. Istutustaimen kulut on n. 2 € / taimi ja myyntihinta n. 1 € esim. 35 v:n jälkeen 4 % korkokannalla ja nykyhinnoilla laskettuna. Siis ”prosentin” persnettoa eikä voittoa : osta kahdella ja myy yhdellä. Jos ajourat jättää istuttamatta, säästön tuotto
35 vuodessa vastaa n. 60 m³:n ensiharvennuspuun myyntihintaa.
Pienkoneilla tehty ensiharvennus (jos mahdollista) olisi jo paljon parempi ratkaisu jäävän puuston tuoton kannalta, kuin leveiden ajourien vaativien koneiden käyttö.
Puukin luvut ovat jo mennyttä aikaa. Nykyään istutetaan putkella ns. kesäkoivuja, joiden hinta ja istutustyö on samaa luokkaa kuin havupuillakin / ha. Käytetty taimimäärä on lisäsi havupuita pienempi.
Laskin esimerkissä netto 43 s / taimi oli taimi+muokkaus+istutus kustannus.
Paljonko halvempi on kesäkoivun istutus nykyään ?
Ok, hinta on tuota luokkaa ja istutusmäärä nä käytetään 1200-1400 kpl ha. Mistä otit tuon 35 vuotta? Ensiharvennus tehdään istutusmetsissä 20 vuoden iässä. Palonko tulee jos käytät noita lukuja?
Jos koivuntaimet ovat hyvää alkuperää ja olosuhteet ja hoito kunnossa, tulee koivikon ensiharvennus jo 12-15 vuoden iässä.
Hakattavat puut on 100 l kokoisia. Ehtiikö kasvaa alle 20 vuodessa siihen ?
Jos tarkemmin lasketaan, pitää tietää mm. taimikonhoidon ajankohta, sen keskihinta ~ (400 – tuki ) x 0,7 ( 5. vuosi?). Harvennuspuustakin pitää vähentää verot, koska lasketaan nettona ~ 11 x 0,7 = 7,70 / k-m³. (alkuper. esimerkin laskin pyöristämällä 10 € /motti hinnalla).
…~ 1, 15 € / taimi kulut / 20 v. , tulo 0,77 € / 100 l puu.
Jotenkin näyttää kuvan perusteella että vähän tiukaksi on jäänyt. Kyllä tuo tosiaankin tarvitsee vielä kolmannen harvennuksen eikä mene kovin pitkään. Itse olen ollut sillä kannalla että kuusikko pitäisi saada päätehakkuu kuntoon kahdella harvennuksella. Sitä en ole laskenut koskaan saavutetaanko kummalla tavalla parempi tulos.
Tässä ensimmäisen kommentin linkissä on pylväsdiagrammi, josta näkyy erot puuntuotossa 1-3 harvennuksen välillä.
Itse pidä vähän kyseenalaisena komea kertaa juurikäävän vaivaamalle paikalle. Juurikäävästä puhtaalle peltopalstalle, 3 on varmaan ok.
http://www.metla.fi/uutiskirje/mkl/2014-3/uutinen-3.htm
Ensin puukille: Erityisesti koivikon harvennuksissa ratkaisee runkoluku, ei runkojen litramäärä. Latvusten vaatima tila on aina ykkösasia. Jos koivun latvus pääsee supistumaan, puu on parhaan kasvunsa osalta menetetty. Tämänkin takia koivuja pyritään istuttamaan mahdollisimman pieni määrä hehtaarille. Itse käytän kesäkoivuilla n. 1200 kpl / ha. Koska taimet ovat istutettaessa vain 10-15 cm korkeita, ehtivät mahdolliset luonnontaimet vielä mukaan kasvukilpailuun. Tämä on merkittävä asia, koska istutustaimille tulee aina jonkinverran tuhoja. Raivauskustannuksen kohdentaminen ensiharvennuksen tuloon / tappioon on hieman ongelmallista, sillä se työ on joka tapaukseesa tehtävä, on uudistamisessa käytetty taimimäärä mikä hyvänsä.
Metsuri motokuskille: Kävimme retken aikana ko. kohteella. Keskustelimme myös runkoluvusta. Tälle kohteelle tulee kolmas harvennus. 40, 60, ja 100 mottia/ha on meillä istutuskuusikoiden mottimäärät eri harvennuskerroilla olleet.
Laskin koivikon osalta 1400 kpl/ha istutusmäärällä. Litrakoko vaikuttaa koivun kantohintaan ja raivauskulu on jyvitetty yhtä istutettua tainta kohti, kuten muutkin menot ja tulo.
Ehkä olisi parempi siirtyä kahden harvennuksen malliin . Jokainen korjuukerta lisää vaurioita . Toisaalta , jos otetaan hieman enemmän puuta kerralla , saadaan korjuu-urille paksumpi suojaava havumatto .
Oikea-aikaisen taimikonhoidon tuloksena on ensiharvennuksen ajankohtaa mahdollista siirtää aavistuksen myöhäisemmäksi . Liian tiheänä kasvanut puusto puolestaan joudutaan harventamaan liian aikaisin , jolloin saanto ja korjuutyön tuottavuus jäävät alhaiseksi . Korkeampi korjuukustannus alentaa kantohintaa .
Tuolla keskustelujen puolella mainitsin tehneeni hoidettuihin kuusikoihin ensiharvennuksia , joista on kertynyt puuta lähes 100m3/ha ja kahden peräkkäisen harvennuksen puumäärä on kivunnut 250m3:n tuntumaan tinkimättä vähääkään päätehakkuuseen päätyvästä puumärästä(350-500m3/ha)
MG ja UPM suosivat kahden harvennuksen mallia . Puu pyritään lihottamaan tehokkaasti ja saamaan teollisuuden rattaisiin niin nopeasti , kun se on biologisesti mahdollista . Tämä onnistuu , kun ei ole keinotekoisia tukimuotoja hämärtämässä ajatuksia siitä , miten puu kasvaa parhaiten .
Liian paljon harvennettaessa taas tuulituhot on todennäköisempiä.
Yhtiöiden hakkuuohjeet, vaikka varmaan sopivia ovatkin, ei aina voi suoraan katsoa sopivan parhaiten yksityisten metsiin, koska tavoitteet on erilaisia.
Kuusella erilaiset harvennushakkuutavat ja -kerrat ei kovin paljon vaikuta kierto-ajan kokonaiskasvuun. Jos hakkuuolosuhteet on sopivat ja hakkuun tekijät on ammattitaitoisia, usein toistuvat hakkuut tuottaa eniten puuta ja myös eniten tukkipuuta.
Onpa komean näköistä kuusikkoa. Ruskea runkojen väri kertoo elinvoimaisuudesta. Lieneekö tällaisen metsän suurin haaste tulevaisuuden hyönteis- ja muiden tuhoriskien kasvaminen.
Mutta on niin hieno kuva, että kelpaa kommentoida vielä pari vuotta julkaisun jälkeenkin!
Visakallio, joko sait motit ja tukkirosentin laskettua, vae vieläkö kestää minkä tovin?