En yleensäkään ole kovin innostuvaa tyyppiä, joten viimeaikaiset uutiset visakoivun heikohkoista markkinoista ei aiheuta ongelmia. Kaikkeen puukauppaan kun sisältyy nousut ja laskut. Visakoivu on ollut minulle erinomainen lisätulo 90-luvun laman ja 2009 notkahduksen aikaan. Suurin osa on mennyt Saksaan ja loput paikallisille puusepille.
Istutan visakoivut ja kuuset samanaikaisesti ja kasvatan osan kuusista joulukuusiksi ja kaikkein nopeakasvuisemmat jätän kirittämään visakoivuja. Visakoivujen poiston jälkeen kuuset jatkavat kasvuaan vielä 10-20 vuotta. Tällä tavalla hyvästä maapohjasta saa tasaisen tulovirran.
Normaalia korkeammat uusistamiskulut tulee kuitattua jo alle kymmenessä vuodessa joulukuusien myynnillä.
Jesse lyö nyt koko asian leikiksi. Kyllä niistä kuusista tulee normaaleja tukkipuita. Meillä aloitettiin visakoivujen kasvatus jo 60-luvun alussa, joten jotakin kokemusta siitä on.
60-luvun visat myytiin 90-luvulla, ja niiden kavereina kasvaneet kuuset lähestyvät nyt päätehakkuuta.
Niin kuin tuolla edellä sanoin, joulukuuset on kuvan alueelta jo poistettu. Jonkinverran niitä vielä löytyy ensi jouluksi, mutta ne eivät välttämättä näy tässä kuvassa. Joulukuusiksi siis päätyvät kaikkein hitaimmin kasvavat yksilöt.
Kloonivisoja on tälle alueelle istutettu 700 kpl / ha, mutta nyt määrä on alle 600 kpl /ha. Kuva on otettu kohdasta jossa visoja on vähänlaisesti. Kuusia istutettiin myös 700 kpl / ha. Lisäksi alueella on jonkinverran kuusen luonnontaimia. Kaikki muu lehtipuu ja satunnaiset männyt on raivattu pois.
Meilläpäin oli puuseppä, joka teki puusalkkuja. Muidenmuassa hänen salkkunsa on Lustossa ja ainakin Mauri Pekkarisella, sekä minulla.
Komeimmat salkkunsa hän teki visakoivuvaneerista ja rungon visamännystä, joka on todella harvinaista.
kertoi hakevansa visavaneerinsa suoraan tehtaalta, jossa pääsee itse valkkaamaan. Kolmikerroksinen vaneeri, jossa keskimmäinen viilu tietenkin on normaalikoivua, maksoi silloin 150 € / neliömetri.
Vanerissa on luonnollisesti ulkopinta parasta laatua, mutta sisäpuoli onkin jo vähemmän visaista.
Me aikoinaan harvensimme muutaman hehtaarin visakoivikon. Talvella pojat hakkasivat ne ja ajoivat moottorikelkalla varastolle .
Niitä oli varmaan 15 kiintoa erillisessä pinossa, kun Metsäliiton puupääkuljettaja ajoi ne koivukuitukuormassa junanvaunuun.
Maanantaina mentiin taas työmaalle ja kas – pino hävinnyt, vaikka siinä ei ollut lappua kyljessä!
Ostomies väitti, että ne on menneet jo tehtaalle asti – ”Ei löydy”!
Hyvitti arviolta koivukuidun hinnan.
Asia ei kuulunut minulla, mutta POTUTTI.
Kauhavalla olisi saanut visakuormasta suolaisen hinnan!
Älähän nyt Jesse mollaa ihan turhan takia.
Sinun haavoistasi tehty aivan täysi täysperävaunu-rekkakuorma on sinulle suunnilleen tuhannen euron arvoinen. Myin äskettäin sorvivisoja vientiin, niin eihän tuhannen euron visoista tullut vielä kuin pakettiauton peräkärryn aluspuut!
Jos lähdemme siitä, että tämä alue tuottaa juuri koivun runsaan emäksisen karikkeen avustamana 500-600 kiintokuution runkoa 50 vuodessa (25000€/ha), niin montako kuutiota tämä (tai vastaava) alue sitä ennen tuottaa a) oksavisaa, b) sorvivisaa?
Hyvä kysymys Anton! Visakoivun tietää kunnon visaksi vasta sitten kun se on kaadettu ja pätkitty.
Jos lähdetään siitä, että 200-300 rungosta saataisiin oikein kunnollista sorvivisaa ja lopuista huonompaa tai oikein huonoa tai ei sitten muuta kuin polttopuuta.
Minun tavoitteeni on kymmentertainen tuohon kuusen tuottoon nähden. Moni kyllä tavoittelee visalle huomattavasti suurempaa hehtaarituottoa, mutta minä olen varovaisempi. Pessimisti kun ei pety koskaan!
Tuotolla tarkoitin tietysti rahallista-, en kuutiotuottoa.
Moteiksi muutettuna se voisi olla 40+40.
Loput olisi sitten tavallista koivutukkia, -kuitua ja polttopuuta.
Jos kasvattaa puita elinkeinokseen eikä vain ajankulukseen, on uudistusalat mätästettävä.
Kuvan kasvuihin ei pääse ilman mätästystä. Taimen viisi ensimmäistä vuotta istutuksesta ovat aivan ratkaisevia, silloin kun puhutaan metsän kiertoajan lyhentämisestä.
Mätäs lämpiää keväällä viikkoa aikaisemmin kasvukuntoon kuin sitä ympäröivä maanpinta, eikä vesikään vaivaa märkinä vuosina.
Sekä laadukkaan joulukuusen että visakoivun kasvattaminen vaatii vuosittaiset hoitokäynnit, jotka täytyy huomioida tuottolaskelmassa. Kuitenkin kelpo vaihtoehto; en ole kuullut että tuolla visapuolella ylituotantoa olisi. Hirviltä aitaaminen saattaa olla suotavaa.
Minun kasvattamani joulukuuset ovat luomukuusia eli niitä ei leikata. Siten niistä ei juurikaan aiheudu lisätyötä. Leikkaamattomilla joulukuusilla on oma asiakaskuntansa.
Visakoivut taasen leikataan vuosittain.
Visakoivun ongelma on se, ettei sitä oikein hyvin tunneta maailmalla.
Lähes kaikkien arvoautojen, -veneiden -liiketilojen ja -asuntojen sisustuksissa käytetään erikoispuita, joten visakoivullakin on niillä markkinoilla hyvät kasvunmahdollisuudet. Se vain vaatii lisää markkinointiponnisteluja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Vieläköhän puuntakunen on kovinkin innoissaan visan markkinoista?
En yleensäkään ole kovin innostuvaa tyyppiä, joten viimeaikaiset uutiset visakoivun heikohkoista markkinoista ei aiheuta ongelmia. Kaikkeen puukauppaan kun sisältyy nousut ja laskut. Visakoivu on ollut minulle erinomainen lisätulo 90-luvun laman ja 2009 notkahduksen aikaan. Suurin osa on mennyt Saksaan ja loput paikallisille puusepille.
Istutan visakoivut ja kuuset samanaikaisesti ja kasvatan osan kuusista joulukuusiksi ja kaikkein nopeakasvuisemmat jätän kirittämään visakoivuja. Visakoivujen poiston jälkeen kuuset jatkavat kasvuaan vielä 10-20 vuotta. Tällä tavalla hyvästä maapohjasta saa tasaisen tulovirran.
Normaalia korkeammat uusistamiskulut tulee kuitattua jo alle kymmenessä vuodessa joulukuusien myynnillä.
Hieno kuva ja hyvä metsä.
Näin saa lisätuloja metsästä.
Kuvan alueelta on joulukuuset otettu jo kahtena vuotena ja ensi juoluksi lähtevät viimeiset.
Montako runkoa (kuusia) jää siihen loppukasvatukseen?
500-600 runkoa hehtaarille.
Joista tulee sitten isoja joulukuusia. Ainakin oksikkaita kai.
Mielenkiintoista, 600 kuusta voi kasvattaa lepikonkin sylissä.
Luonnonpoistuma huomioon ottaen viljelytiheys 1000.
Rivi ja taimiväli 4 m.
Jesse lyö nyt koko asian leikiksi. Kyllä niistä kuusista tulee normaaleja tukkipuita. Meillä aloitettiin visakoivujen kasvatus jo 60-luvun alussa, joten jotakin kokemusta siitä on.
60-luvun visat myytiin 90-luvulla, ja niiden kavereina kasvaneet kuuset lähestyvät nyt päätehakkuuta.
Jos tekee ensiharvennuksen joulukuusikoossa, niin ei ainakaan tule pahoja korjuuvaurioita, eikä myrsky pistä loppuja nurin.
Niin, ja ajattelepa, kuinka kauan joudut kasvattamaan sen joulukuusivaiheen jälkeen kuusta, ennenkö saat siitä saman hinnan!
Kovin on harvoja joulukuusiksi. Pitää olla hyvä myyntimies, joka nuo saa myydyksi, kun on tarjolla tuuheita viljeltyjä kuusia .
Niin kuin tuolla edellä sanoin, joulukuuset on kuvan alueelta jo poistettu. Jonkinverran niitä vielä löytyy ensi jouluksi, mutta ne eivät välttämättä näy tässä kuvassa. Joulukuusiksi siis päätyvät kaikkein hitaimmin kasvavat yksilöt.
Onko noita visoja luokkaa 200/ha?
Kloonivisoja on tälle alueelle istutettu 700 kpl / ha, mutta nyt määrä on alle 600 kpl /ha. Kuva on otettu kohdasta jossa visoja on vähänlaisesti. Kuusia istutettiin myös 700 kpl / ha. Lisäksi alueella on jonkinverran kuusen luonnontaimia. Kaikki muu lehtipuu ja satunnaiset männyt on raivattu pois.
Eikö noita koivuja jo pystykarsita muutama oksakiehkura kerrallaan?
Taitaa tuollainen sorvivisa maksaa jo 3000 € / tonnilta?
Oksia leikataan vuosittain.
Järeä ja virheetön vientiin menevä sorvivisa maksaa enemmän.
Puusepille menevä tavara on tuota luokkaa.
Meilläpäin oli puuseppä, joka teki puusalkkuja. Muidenmuassa hänen salkkunsa on Lustossa ja ainakin Mauri Pekkarisella, sekä minulla.
Komeimmat salkkunsa hän teki visakoivuvaneerista ja rungon visamännystä, joka on todella harvinaista.
kertoi hakevansa visavaneerinsa suoraan tehtaalta, jossa pääsee itse valkkaamaan. Kolmikerroksinen vaneeri, jossa keskimmäinen viilu tietenkin on normaalikoivua, maksoi silloin 150 € / neliömetri.
Vanerissa on luonnollisesti ulkopinta parasta laatua, mutta sisäpuoli onkin jo vähemmän visaista.
Me aikoinaan harvensimme muutaman hehtaarin visakoivikon. Talvella pojat hakkasivat ne ja ajoivat moottorikelkalla varastolle .
Niitä oli varmaan 15 kiintoa erillisessä pinossa, kun Metsäliiton puupääkuljettaja ajoi ne koivukuitukuormassa junanvaunuun.
Maanantaina mentiin taas työmaalle ja kas – pino hävinnyt, vaikka siinä ei ollut lappua kyljessä!
Ostomies väitti, että ne on menneet jo tehtaalle asti – ”Ei löydy”!
Hyvitti arviolta koivukuidun hinnan.
Asia ei kuulunut minulla, mutta POTUTTI.
Kauhavalla olisi saanut visakuormasta suolaisen hinnan!
Haavemaailmoissa on kaikki mahdollista. Potuttaa vaikkei ole pottumaatakaan.
Älähän nyt Jesse mollaa ihan turhan takia.
Sinun haavoistasi tehty aivan täysi täysperävaunu-rekkakuorma on sinulle suunnilleen tuhannen euron arvoinen. Myin äskettäin sorvivisoja vientiin, niin eihän tuhannen euron visoista tullut vielä kuin pakettiauton peräkärryn aluspuut!
Jos lähdemme siitä, että tämä alue tuottaa juuri koivun runsaan emäksisen karikkeen avustamana 500-600 kiintokuution runkoa 50 vuodessa (25000€/ha), niin montako kuutiota tämä (tai vastaava) alue sitä ennen tuottaa a) oksavisaa, b) sorvivisaa?
Tuntuu sitä mielikuvitusta piisaavan muillakin kuin jätkällä.
Hyvä kysymys Anton! Visakoivun tietää kunnon visaksi vasta sitten kun se on kaadettu ja pätkitty.
Jos lähdetään siitä, että 200-300 rungosta saataisiin oikein kunnollista sorvivisaa ja lopuista huonompaa tai oikein huonoa tai ei sitten muuta kuin polttopuuta.
Minun tavoitteeni on kymmentertainen tuohon kuusen tuottoon nähden. Moni kyllä tavoittelee visalle huomattavasti suurempaa hehtaarituottoa, mutta minä olen varovaisempi. Pessimisti kun ei pety koskaan!
Tuotolla tarkoitin tietysti rahallista-, en kuutiotuottoa.
Moteiksi muutettuna se voisi olla 40+40.
Loput olisi sitten tavallista koivutukkia, -kuitua ja polttopuuta.
Hyvin hoidettu kuusikko kohtuullisella pohjalla tuottaa helposti kiertoaikana 500€/ha/vuosi.
Visakoivikko tuottaa siis vähintään 5000€/ha/vuosi. Perustamiskustannus ei ole kuitenkaan kahtatuhatta euroakaan. Onko noin? Siis tuotto.
Juurikin näin.
Tässä tapauksessa perustamiskustannukset on jo rahoitettu joulukuusilla, joten se helpottaa paineita jatkon tuotto-odotuksiin.
Ennen uudistamista tältä alueelta hakattiin 450 mottia / ha puhdas kuusikko. Latvusmassat kerättiin, kannot nostettiin ja alue mätästettiin.
Miksi mätästettiin?
Jos kasvattaa puita elinkeinokseen eikä vain ajankulukseen, on uudistusalat mätästettävä.
Kuvan kasvuihin ei pääse ilman mätästystä. Taimen viisi ensimmäistä vuotta istutuksesta ovat aivan ratkaisevia, silloin kun puhutaan metsän kiertoajan lyhentämisestä.
Mätäs lämpiää keväällä viikkoa aikaisemmin kasvukuntoon kuin sitä ympäröivä maanpinta, eikä vesikään vaivaa märkinä vuosina.
Sekä laadukkaan joulukuusen että visakoivun kasvattaminen vaatii vuosittaiset hoitokäynnit, jotka täytyy huomioida tuottolaskelmassa. Kuitenkin kelpo vaihtoehto; en ole kuullut että tuolla visapuolella ylituotantoa olisi. Hirviltä aitaaminen saattaa olla suotavaa.
Minun kasvattamani joulukuuset ovat luomukuusia eli niitä ei leikata. Siten niistä ei juurikaan aiheudu lisätyötä. Leikkaamattomilla joulukuusilla on oma asiakaskuntansa.
Visakoivut taasen leikataan vuosittain.
Visakoivun ongelma on se, ettei sitä oikein hyvin tunneta maailmalla.
Lähes kaikkien arvoautojen, -veneiden -liiketilojen ja -asuntojen sisustuksissa käytetään erikoispuita, joten visakoivullakin on niillä markkinoilla hyvät kasvunmahdollisuudet. Se vain vaatii lisää markkinointiponnisteluja.