On mukavaa hommaa tuo pystykarsinta ja kai siitä hyötyäkin on. Tilin saamiseen menee vain aika pitkä aika, mutta se onkin sitten jälkipolvien hyöty. Liikkuminen lumikengillä hankien päällä on helpompaa kuin lumettomaan aikaan.
Karsittaviksi puiksi olen valinnut pienioksaisia ja suoria. Usein ne eivät ole taimikon isoimpia mäntyjä, mutta ei myöskään pienimpä, jotka ovat jääneet kasvussa jälkeen, vaan semmosia keskikokoisia ja elinvoimaisia. Kuvassa vasemmanpuoleinen mänty on mielestäni esimerkkipuu, jota ei kannata karsia, vähän lenko ja turhan iso-oksainen.
Niin totta, nostaahan pystykarsinta tilan arvoa edellyttäen että siitä on tieto kirjoissa ja kansissa. Nyt on kyllä loistavat olosuhteet harrastaa tuota hommaa. Ensiharvennus on varmaan ajankohtainen n. 10 vuoden päästä ja silloin laatuyksilöt saavat tilaa lisää. Kuvion tiheys nyt jotain 2500 r/ha ja ehkä joka viides puu tulee karsituksi. Toki tulevassa ensiharvennuksessa joku pystykarsittukin puu väkisinkin poistuu ajourien kohdalta, mutta ehkä on varaa poistuaki.
Pystykarsittu metsä silmän ilo ja kertoo paljon omistajastaan.Jos pystykarsintaa suoritettu,yleensä semmoisen metsänomistajan metsät muutenkin tip-top kunnossa.
Karsittuille puille voisi kyllä antaa tilaa jo nyt, sillä kuviolta löytyy kyllä tapauksia joissa nyt pystykarsittujen runkojen vieressä kasvaa vähintään saman kokoisia puita. Olen itsekin miettinyt että mitenkähän valiopuut pärjäävät varsinaiseen ensiharvennukseen asti. Ehkä voisi vähän tosiaan harvennella jo nyt esim. yhdistelmällä moottorikelkka ja mootorisaha. Kuvio on lähellä tietä, joka sekin puoltaisi kyseisen yhdistelmän käyttöä.
Vuokila suosittelee myös ei metsänhoidollista karsintaa, eli valiorunkoa haittaavat rungot karsitaan voimakkaasti jolloin ne jäävät kilpailussa jälkeen.
Karsittu valiorunko, jos se on välipuu, jää kilpailussa jälkeen. Oksikas päävaltapuu voittaa kilpailussa.
Jos valiopuun vierellä on liian lähellä toisia melkein samankokoisia puita, olen sahannut ylös asti valiopuun puoleiset oksat näistä ensiharvennuksesta poistettavista puista.
Muuten joutuisi sahaaman maahan jo nyt kuitupuun kokoisia puita.
Lisäksi olen lannoittanut pienimmät ja juuri tällaiset tiheikössa olevat valiopuut.
Kiitos komentoijille vinkeistä. Tuo vieruspuun karsiminen voisi olla järkevin toimenpide, sillä säälittäisi tässä vaiheessa kaataa hyvässä kasvussa olevia puita, jotka menisi todennäiköisesti polttopuuksi.
Kannattaisiko pystykarsitut puut merkitä jotenki (esim. kuitunauhalla tai maalilla)? Merkinnän yhteydessä voisi samalla laskea karsittujen runkojen määrää.
Karsinta tuottaa kyllä silmäniloa, mutta kannattavaa siitä
tuskin saa.
Itse olen karsinut vastaavanlaista männikköä 40 vuotta sitten
ja osa karsituista puista on jo tukkipuun kokoisia (ollut pellon
metsitystä). Ostaja ei ole kuitenkaan ollut valmis maksamaan
karsituista rungoista lisähintaa, Kirjalliset tiedot karsinnasta on
itselläni ja Metsäkeskuksella.
Kovastihan tuota puhutaan, että pystykarsinta on yksi kannattavimpia hoitotoimenpiteitä, joita metsänomistajan kannattaa tehdä. Kyllä minä siihen itsekin uskon, kunhan vain karsitaan niitä jo ennestään laadukkaita puita. Ehkä joku peltokuvio on eri asia huonon laatunsa vuoksi.
Korjaan pystykarsintani ajankohdan oikeaksi: se on 23 vuot-
ta sitten (ei 40 vuotta sitten).
Tiedustelen vielä onko kenelläkään kokemuksia pystykar-
sinnan kannattavuudesta ?
Karsittu valiopuu kelpaa tietenkin tukiski ja siitä saa oksatonta pintalautaa, mitä hyvin harvasta luonnonpuusta on saatavissa. Kiinnostaisi tietää saisiko tällaiselle mäntypuulle parempaa hintaa sorvipuuna tai viiluna ja onko niille millaiset markkinat?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Hyvälaatuinen nuori männikkö ja hienot karsintakelit
On mukavaa hommaa tuo pystykarsinta ja kai siitä hyötyäkin on. Tilin saamiseen menee vain aika pitkä aika, mutta se onkin sitten jälkipolvien hyöty. Liikkuminen lumikengillä hankien päällä on helpompaa kuin lumettomaan aikaan.
Karsittaviksi puiksi olen valinnut pienioksaisia ja suoria. Usein ne eivät ole taimikon isoimpia mäntyjä, mutta ei myöskään pienimpä, jotka ovat jääneet kasvussa jälkeen, vaan semmosia keskikokoisia ja elinvoimaisia. Kuvassa vasemmanpuoleinen mänty on mielestäni esimerkkipuu, jota ei kannata karsia, vähän lenko ja turhan iso-oksainen.
Pahoittelut kuvan lyhyestä syväterävyysalueesta. Olisi pitänyt kuvata pienemmällä aukolla, kun kerran valoa riitti.
Valioharvennuksella tilaa pystykarsituille!
Retkeily on mukavaa kun siihen yhdistää esim. pystykarsinnan. Ja saahan verotuksessa välineet, kilometrit ym. vähennyksiin.
Eli hyötyliikuntaa isolla H:lla.
Ja nostaa tilan arvoakin.
Löytyykö noita hyvälaatuisia yksilöitä 350-400 kpl hehtaarilta?
Niin totta, nostaahan pystykarsinta tilan arvoa edellyttäen että siitä on tieto kirjoissa ja kansissa. Nyt on kyllä loistavat olosuhteet harrastaa tuota hommaa. Ensiharvennus on varmaan ajankohtainen n. 10 vuoden päästä ja silloin laatuyksilöt saavat tilaa lisää. Kuvion tiheys nyt jotain 2500 r/ha ja ehkä joka viides puu tulee karsituksi. Toki tulevassa ensiharvennuksessa joku pystykarsittukin puu väkisinkin poistuu ajourien kohdalta, mutta ehkä on varaa poistuaki.
Tälläiset huippumetsiköt kannattaisi korjata ilman ajouria jos pystyy, moottorikelkka ym.
Valiorungoille kannattaa antaa kasvutilaa jo nyt, eikä viivästyttää ensiharvennukseen asti.
100 runkoa/kuvio kannattaa jo karsia. Eli se 50 m3 tyvitukkia.
Pystykarsittu metsä silmän ilo ja kertoo paljon omistajastaan.Jos pystykarsintaa suoritettu,yleensä semmoisen metsänomistajan metsät muutenkin tip-top kunnossa.
Karsittuille puille voisi kyllä antaa tilaa jo nyt, sillä kuviolta löytyy kyllä tapauksia joissa nyt pystykarsittujen runkojen vieressä kasvaa vähintään saman kokoisia puita. Olen itsekin miettinyt että mitenkähän valiopuut pärjäävät varsinaiseen ensiharvennukseen asti. Ehkä voisi vähän tosiaan harvennella jo nyt esim. yhdistelmällä moottorikelkka ja mootorisaha. Kuvio on lähellä tietä, joka sekin puoltaisi kyseisen yhdistelmän käyttöä.
Vuokila suosittelee myös ei metsänhoidollista karsintaa, eli valiorunkoa haittaavat rungot karsitaan voimakkaasti jolloin ne jäävät kilpailussa jälkeen.
Karsittu valiorunko, jos se on välipuu, jää kilpailussa jälkeen. Oksikas päävaltapuu voittaa kilpailussa.
Jos valiopuun vierellä on liian lähellä toisia melkein samankokoisia puita, olen sahannut ylös asti valiopuun puoleiset oksat näistä ensiharvennuksesta poistettavista puista.
Muuten joutuisi sahaaman maahan jo nyt kuitupuun kokoisia puita.
Lisäksi olen lannoittanut pienimmät ja juuri tällaiset tiheikössa olevat valiopuut.
Juuri näin, ei tarvitse kaataa rahapuuta maahan.
Kiitos komentoijille vinkeistä. Tuo vieruspuun karsiminen voisi olla järkevin toimenpide, sillä säälittäisi tässä vaiheessa kaataa hyvässä kasvussa olevia puita, jotka menisi todennäiköisesti polttopuuksi.
Kannattaisiko pystykarsitut puut merkitä jotenki (esim. kuitunauhalla tai maalilla)? Merkinnän yhteydessä voisi samalla laskea karsittujen runkojen määrää.
Karsinta tuottaa kyllä silmäniloa, mutta kannattavaa siitä
tuskin saa.
Itse olen karsinut vastaavanlaista männikköä 40 vuotta sitten
ja osa karsituista puista on jo tukkipuun kokoisia (ollut pellon
metsitystä). Ostaja ei ole kuitenkaan ollut valmis maksamaan
karsituista rungoista lisähintaa, Kirjalliset tiedot karsinnasta on
itselläni ja Metsäkeskuksella.
Kovastihan tuota puhutaan, että pystykarsinta on yksi kannattavimpia hoitotoimenpiteitä, joita metsänomistajan kannattaa tehdä. Kyllä minä siihen itsekin uskon, kunhan vain karsitaan niitä jo ennestään laadukkaita puita. Ehkä joku peltokuvio on eri asia huonon laatunsa vuoksi.
Korjaan pystykarsintani ajankohdan oikeaksi: se on 23 vuot-
ta sitten (ei 40 vuotta sitten).
Tiedustelen vielä onko kenelläkään kokemuksia pystykar-
sinnan kannattavuudesta ?
Karsittu valiopuu kelpaa tietenkin tukiski ja siitä saa oksatonta pintalautaa, mitä hyvin harvasta luonnonpuusta on saatavissa. Kiinnostaisi tietää saisiko tällaiselle mäntypuulle parempaa hintaa sorvipuuna tai viiluna ja onko niille millaiset markkinat?