Kuusikolla nyt kaksi kasvukautta takana. Osa lähtenyt jo hyvin kasvuun, mutta valitettavan monessa latvus oli kuollut, liekö syynä kuusirouste vai jokin muu… kuvaa ei latvansa menettäneistä tullut otettua.
Viimeisessä kuvassa taimi kasvattanut kaksi latvaa, saa nähdä korjaantuuko itsestään vai pitäisikö jotain tehdä.
Voit sen toisen latvan napsaista pois. Tosin onhan siinä hommaa kiertää kaikki taimet läpi haarautumia etsien.
Jk:ssa ei olisi noita murheita. Siinä kasvatetaan vain tukkia, joista saa rahaa. Siinä metsänhoitoon ei tarvitse lainkaan sijoittaa, sillai paljon helpommin tulee fyrkkaa.
Selluyhtiöiden orjat siellä hikoilee taimikoiden kanssa, nielaisseet teollisuuden propagandan jotta tuottavat 10e kuitupuuta sellupannuihin kjeh kjeh.
Jk:ssa kasvaa vain tukkia, rahaa tulee ettei voi estää. Lisäksi kuluja ei ole, ympäristöväki ei vittuile ja taimikoissa raskaan työn hikoilua ei ole
*Edellinen siis raskasta sarkasmia. Ketkä ymmärtää ketkä ei, en ota vastuuta.
Hienosti taimet lähteneet kasvuun ja selvinneet heinikosta. Yksi syy oman havainnon perusteella tuplalatvaan: tekee sen, jos heinikko ”kutittaa” latvaa. Pieni ja hento heinä tekee ison vahingon, kun kesän hankaa kuusentaimen latvaa. Täysin esteettä, ilman heinikon ja vatukon kosketusta taimeen, äärimmäisen harvoin jalostettu kuusentaimi tekee tuplalatvan.
Heinikkoon kannattaa laittaa taimia särkymävaraa vartenkin. Ylimääräset voi sitten vaikka myydä joulupuiksi, niin tuotto pysyy plussan puolella paremmin.
Yllättävän paljonhan kuusentaimilla on alkukehitystä uhkaavia tekijöitä. Tukkimiehentäi, sienitauteja, kauriit, metso, tietyt jyrsijät, pitkät poutajaksot, ravinne-epätasapaino, halla yms. Vaikka viljelyketju menisi täysin oppikirjan mukaan, huipputaimikko ei ole taattu. Toisaalta harvemmin totaalinen epäonnistuminen käy ja siemensyntyistä täydennystä ilmaantuu myös.
Tuo ensimmäisen kuvan taimihan näyttää erinomaiselta. Pikkupuu on jo niin tanakka, että heinäkään tuollaista tuskin enää nujertaa. Vaikka heinä, horsma tai vattu vielä vahvistuu, kuusi kyllä menee ohi. Eli jos homma menee nappiin, ei heinäntorjuntaa tarvita nykyään, paitsi jo ennalta heinäisiä kohteita uudistettaessa.
Erinomaisesti onnistunut kuusentaimikko yltää kolmen kasvukauden jälkeen metrin pituuteen, perushyvin onnistunut viiden kasvukauden jälkeen. Taannoin oli jossain alan aviisissa Metsäkeskuksen raportoimia tuloksia keskimääräisistä kuusentaimikon pituuksista iän funktiona. Merkillepantavaa oli, että keskimäärin taimikot eivät ole kasvaneet niin hyvin, kun mahdollista olisi. Mukana on toki liian laihoille maille perustetut kuusikot. Taimikonperustamisen laadussa kuitenkin on siis vielä kehitettävää.
Olen nyt ottanut tavaksi kierrellä kuusentaimikoita oksasaksien kanssa. Toisen kuvan kaltaisia, nuoruusvaiheessa em. syistä ilmaantuneita tuplalatvoja ja poikaoksia leikkaamalla puiden laatua saadaan parannettua. Palkkatyönä tuskin kannattavaa, mutta kevättalven tai varhaiskevään aurinkoisena päivänä mielekästä hyötyliikuntaa. Uskoisin, että vaivannäkö kantaa hedelmää parempina tukkiprosentteina harvennushakkuilla, etenkin kun meilläpäin hankitaan myös pikkutukkia.
Vastoin sitkeässä eläviä mielikuvia kuustakin kärsii leikata aika rajusti ilman vaaraa lahon tarttumisesta, kunhan leikkuun tekee huolellisesti. Kokeilumielessä olen nimittäin paksujakin kilpalatvoja leikannut ja jopa pystykarsinut kesäaikaan eläviä oksia reheväkasvuisista peltokuusista ja myöhemmin olen pilkkonut rungot polttopuuksi – ei merkkejä lahosta.
Siinä vuoden 2050 paikkeilla noista alkaa saada pottitaimen ja istutustyön hinnan takaisin. Tietysti raivausten tuloutumista pitää odotella vielä 2060-luvulle. Hyvä sijoitus.
Sitä emme tiedä ennen kuin on se aika. Sijoitus voi mennä puruina maastoon kirjanpainajaepidemian mukana tai tulee joitain muita kuten kuivuus vitsaus. Onhan tuo täysin uskonasioita mitä se seuraava polvi noista sitten hyötyy.
Niinhän se on että seuraava polvi hyötyy. Mutta eikös kuvan lähettäjä ole juuri hyötynyt itse kun aukon teki. Näin se metsänkasvatus jatkuu sukupolvelta toiselle kun jokainen sukupolvi tekee työnsä ajallaan.
Se on hienoa, että metsää ei ole pakko omistaa, tai viljellä kuusikkoa. Jokainen voi tehdä päätöksensä varsin vapaasti! Varmasti joka kylältä löytyy esimerkkitapauksia pieteetillä metsiään hoitaneista isännistä ja sitten toisesta ääripäästä. Kummat mahtaa menestyä paremmin?!
Riippuu millä mittareilla mitataan. Sitä ei metsästä pysty päättelemään ketä on talouspuolella onnistunut ja ketä ei.
Istuteltiin taimia nuoruudessa kotitilalla. Nyt niistä on hakattu puuta ja tiliä saatu. Silloin inflaatio hoiti kulupuolen pieneksi hakkuutulon saantiin asti. Nykyään on vähän erilaista siinä suhteessa, kun puun kantohinnat ei nousekaan samassa suhteessa muiden hintojen kanssa. Hyvät jalostetut taimet ja maanmuokkauksen kehittyminen tosin nopeuttaa kasvua ja säästää voi monella tavalla kuluissakin tilanteesta riippuen. Ja metsän hinta on kuitenkin noussut aika paljon .
Tuon kaksoislatvan leikkaaminen onnistuu ilman lahoamista, kun leikkaamisen tekee tosiaankin keväthangilla, jolloin ilma on puhdasta ja kevätaurinko nostaa pihkan leikkuuhaavaan. Silloi aikoinaan, kun poistettavat puut leimattiin kirvespilkoin, tavanomainen leimausaika oli loppukesä. Jos silloin tilskityt leimatut kuuset jäivät syystä tai toisesta odottamaan hakkuuta kuin Jeessin puut, näkyi monissa puissa jo kolmen kasvukauden jälkeen kannossa ”Leimalaho”, eli täplä, joka tuli leimasta.
Uskon kyllä, että kuusikko kestää oksan laikkaamisen ja vaikka pilkan lyömisen lahoamatta, jos se tehdään keskitalvelta juhannuksen tienoille. Kasvukauden alussa voi varmaan tehdä havupuustossa hakkuuta ilman kantokäsittelyä, silloinhan pihka tulvahtaa kannon päähän muutamassa hetkessä, eikä siihen silloin mikään sieni tartu.
Hyvältä näyttää. Jos noin hienoja mättäitä on tehty, niiden päällekin voi istuttaa – ei heinä pääse kutittamaan. Kuivina kesinä voi tosin kuivuus vielä osan mättäiden päällä kasvavista taimista.
<<<Siinä vuoden 2050 paikkeilla noista alkaa saada pottitaimen ja istutustyön hinnan takaisin. Tietysti raivausten tuloutumista pitää odotella vielä 2060-luvulle. Hyvä sijoitus.<<<
Minä oon vähentänyt taimi- ja muokkauskustannukset saman vuoden metsänmyyneistä.
Ei tarvitse sitten ajatella onko uudistaminen hyvä vai huono sijoitus.
Kurki kuvaa tuossa edellä metsäverolaskelmaa, kassavirtalaskelmaa tms. Investoinnin kannattavuutta tuolla ei tosiaan saa selville. Mutta niinhän se on, että kun ei ajattele, onko investointi hyvä tai huono, niin on yksi asia vähemmän murehdittavaksi. Jokainen tavallaan.
Kun haluaa mahdoll. oikean suuntaisen tuloksen kannattavuuslaskelmasta,niin pitää laskea kunkin tilanteen mukaisten speksien mukaan . Jos esim. harvennustulo on tietyn verran pienempi kuin päätehakkuutulo aloitusvuonna , niin sillä on iso merkitys sanoipa Fausmanin kaava mitä tahansa jatkuvien kiertoaikojen pitkän pötkön tuloksesta yleisesti.
Yleisesti ottaen kaukana tulevaisuudessa saatavat tulot merkitsevät vähemmän kuin heti tai pian saatavat tulot. Kun istutti kuusen taimet mättäille, parani todennäköisyys tulevien hakkuutulojen saamiselle, mutta kannattavuuslaskelma ei osaa huomioida riskejä.
(Faustmanin kaava). Juuri niin, eli luonnon olosuhteet ja riskit pitää ottaa huomioon eikä vain prosentuaalista tuottoa paperilla. Paras %:aalinen tuotto pääomalle tulisi, jos kasvattaisi vain yhtä puuta/ha . Muuta siinä ei olisi mitään järkeä.
Tuota yksi puu/ha skenaariota kannattaa miettiä hieman tarkemmin. Kuinka monta puuta / ha voi olla, jotta ne kasvavat yhtä nopeasti kuin se yksinäinen puu hehtaarilla? Alkuvaiheessa se on enemmän ja puiden kavaessa vähemmän. Tästä päästään harvennushakkuisiin, joilla pidetään puiden kasvu maksimissa. Tiheyttä tarvitaan kuitenkin alkuvaiheessa pitämään oksien paksuuskasvu kurissa. Loppujen lopuksi ei varmaan olla kovin kaukana nykysuosituksista, jossa harvennukset tehdään mallin alarajalle.
Optimitiheys voisi olla sopiva silloin, kun oksikkuus pysyisi juuri ja juuri tukkien max. oksan paksuuden/määrän laatuvaatimusten alla ja puita/ha kuitenkin sen verran että pituuskasvu/paksuuskasvu pysyisi kunnossa . Liian harvassa puista tulee lyhyitä ja paksuja.
Paras kasvu jalostetuilla taimilla joita vain min . määrä jotta kasvupotentiaali suuntautuu pääosin vain niihin ja uudistuskulut pysyy sopivan pieninä. Luontainen alikasvos voi hoitaa oksapaksuuden pysymisen rittävän pienenä taimikkovaiheessa. Puiden ollessa eh:n koossa ei tiheys enää vaikuta oksan paksuuksiin haittaavasti . Kuivat oksat karsiutuu paremmin harvennetussa kuin liian tiheässä metsässä.
Aika maltillinen heinänkasvu Jonsered:illa verrattuna omaan viimeiseen urakkaan:
https://aijaa.com/3JbheD
Noinhan se menee varsinkin etelässä. Heinät kasvaa ja taimet kituuttaa alla. Ei taimitassukaan suojaa noin rehevässä paikassa enää. Pitäisi olla paljon laajempi mek. suojaus , jos sen avulla haluaa kasvattaa. Heinäämään joutuu jos ei halua käyttää myrkkyjä tai vaikka muovia estämään ryönän kasvua.
Jalostetuista taimista vielä sen verran , että jalostus parantaa puiden oksakulmia ja oksan paksuuskin pienenee luont. verrattuna . Silläkin on vaikutusta , jos mietitään metsän kasvatuksen kannattavuuden optimointia.