En näe alueella montaakaan ylispuuta. Voihan niitä muutamia lehtipuita vaikka kaulata jos varjostavat liikaa viljelypuita. Jättöpuumännyt sopii olemaan siellä kyllä, niistä saa arvokasta tukkia jos pysyvät pystyssä. Todennäköisesti pysyvät kun ovat jo 14 vuotta siellä tuulen armoilla olleet.
Näin metsä kasvgaa kun sitä hoitaa oikea-aikaisesti. Korkolaskua korostavat kauhistelevat ”isoja investointeja”, mutta tällainen kuvio on arvokas vaikkei hakkuutuloja lähivuosina ole tulossa. Vaurastumiseksikin tätä voisi kutsua.
Siinä oli pelkkä kuusikko alun perin. Istutin kuuset 14 vuotta aiemmin ja perkasin muutama vuosi sitten. Paikalle kasvoi hakkuun jälkeen hyvä vatukko, joka hieman haittasi kuusten kasvua alussa ja tappoikin joitakin. Toisaalta vaikutuksena oli se, ettei varhaisperkausta vaativaa vesakkoa syntynyt. Hirvet söivät loputkin. Tuossa rinteessä ei tainnut kasvaa yhtään leppää. Työ oli kohtuu haasteellista jyrkkyyden ja louhikkoisuuden vuoksi.
Tiheys lienee luokkaa 1400-1500 kuusta ja vähän mäntyjä/ha.
Mäntyjen keskellä on vanha, varmaan lähes puoli metriä paksu, noin kolmimetrinen kelokanto. Alhaalla näkyy pahkakuusi, jonka myrsky katkaisi.
Aivan yhtä peitteelliseksi tulee luontaisestikkin mutta siihenhän ei nämä tehotykit usko. Jopa muokkaamatta ja alle kakskymppisenä tehdään jo ensimmäinen koneellinen hakkuu. Tuolla ei viitsi edes lenkillä käydä kun on noin tappavan tylsä asento vielä piiiiitkään.
Lintuperspektiivinäkymä ehkä vähän liioittelee yksitoikkoisuuden vaikutelmaa. Timpan lausunnon perusteella kivikkoinen rinne on haasteellinen askeltaa, joten jalkalihaksia ja tasapainoilua kysyvä liikunta juuri tuossa metsäntekeleessä olisi ymmärtääkseni oikein terveellistä.
Mikään metsä ennen ensiharvennusta ei ole virkistyskäyttöä ajatellen mielekäs paikka. Liikuntaa on Suomessa mahdollisuus harrastaa siellä, missä se on mielekästä. Siksi virkistysarvojen takia ei kannata alkaa kikkailemaan metsätaloudessa. Päinvastoin, jos metsä hakataan, mahdollisimman nopea uudistaminen ja kasvatus ensiharvennusvaiheeseen ja tietysti siitä eteenpäinkin antaa parhaat eväät virkistyskäyttömahdollisuuksien palautumiseen.
Lähinnä ne virkistysarvot tuleekin siinä ikäänkuin kaupanpäälle. Hiukan monipuolisemmassa ja vivahteikkaammassa taimikossa tai nuoressa metsässä on aivan ilo ”silmitellä”.
Monometsän kasvattaja ei näe kun ei ole näkymiä.
En kyllä tosiaan suosittele lenkkeilemään noissa maisemissa. Tai ainakin vauhtia ei saa olla sen verran kivistä tienoo on. Kyllä niitä lenkkimaisemia löytyy sitten varttuneista metsistä, jos maapohja muuten on mukava liikkua, mitä se useinkaan ei meillä päin ole.
Toisekseen puita kasvatetaan tehokkaimmalla tavalla ja siitä saa yhteiskunta hyötyä ja metsänomistaja hyötyä. Enempi tai Suomessa olla puute lenkkeilijöistä kuin poluista.
Timppa on oikeassa. Metsissä lenkkeilijät ovat kyllä vähissä oli sitten maasto kuinka tasaista hyvänsä. Suomen metsät on aika autioita paikkoja. Ketään ei näy eikä kenestäkään kuulu mitään. Ei, vaikka kaikki aina lehtihaastatteluissa väittää, että viihtyy luonnossa ja nauttii metsässä samoilusta. Kaikki missitkin muistaa lisätä asian maailmanrauhan toivomisen lisäksi itselleen tärkeiden asioiden listalle. Minä en ole nähnyt metsässä kuin naarashirviä.
No enpä ole ehtinyt muitten metsissä tallustelemaan. Jospa se vika onkin siinä. Ja varmaan onkin kun asiaa tarkemmin ajattelee. Eihän ne missit tosiaan taida meidän yhtymän taimikoita tai aukkoja tulla katsomaan. Markkina-arvonsa tuntevina samoilevat niitten metsissä joissa pylväshongat humisee. Näinhän se tietysti menee. Rikkaat saavat missit ja me muut saadaan taistella hirvien kanssa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Ylispuut pois.
En näe alueella montaakaan ylispuuta. Voihan niitä muutamia lehtipuita vaikka kaulata jos varjostavat liikaa viljelypuita. Jättöpuumännyt sopii olemaan siellä kyllä, niistä saa arvokasta tukkia jos pysyvät pystyssä. Todennäköisesti pysyvät kun ovat jo 14 vuotta siellä tuulen armoilla olleet.
Näin metsä kasvgaa kun sitä hoitaa oikea-aikaisesti. Korkolaskua korostavat kauhistelevat ”isoja investointeja”, mutta tällainen kuvio on arvokas vaikkei hakkuutuloja lähivuosina ole tulossa. Vaurastumiseksikin tätä voisi kutsua.
Siinä on maisema muuttunut paljon viidessätoista vuodessa. Ensiksi uudistus ja sitten takaisin komeaksi metsän aluksi.
Tehometsätalouden keinoin saadaan Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon kirjassa ”Metsänhoidollisia toimenpiteitä” kuvatut vaiheet mahdollisimman lyhyiksi.
Siinä oli pelkkä kuusikko alun perin. Istutin kuuset 14 vuotta aiemmin ja perkasin muutama vuosi sitten. Paikalle kasvoi hakkuun jälkeen hyvä vatukko, joka hieman haittasi kuusten kasvua alussa ja tappoikin joitakin. Toisaalta vaikutuksena oli se, ettei varhaisperkausta vaativaa vesakkoa syntynyt. Hirvet söivät loputkin. Tuossa rinteessä ei tainnut kasvaa yhtään leppää. Työ oli kohtuu haasteellista jyrkkyyden ja louhikkoisuuden vuoksi.
Tiheys lienee luokkaa 1400-1500 kuusta ja vähän mäntyjä/ha.
Mäntyjen keskellä on vanha, varmaan lähes puoli metriä paksu, noin kolmimetrinen kelokanto. Alhaalla näkyy pahkakuusi, jonka myrsky katkaisi.
Hieno kuusikko. Toivottavasti meidänkin istutuskuvio näyttää tuolta vuonna 2026.
Aivan yhtä peitteelliseksi tulee luontaisestikkin mutta siihenhän ei nämä tehotykit usko. Jopa muokkaamatta ja alle kakskymppisenä tehdään jo ensimmäinen koneellinen hakkuu. Tuolla ei viitsi edes lenkillä käydä kun on noin tappavan tylsä asento vielä piiiiitkään.
Lintuperspektiivinäkymä ehkä vähän liioittelee yksitoikkoisuuden vaikutelmaa. Timpan lausunnon perusteella kivikkoinen rinne on haasteellinen askeltaa, joten jalkalihaksia ja tasapainoilua kysyvä liikunta juuri tuossa metsäntekeleessä olisi ymmärtääkseni oikein terveellistä.
Mikään metsä ennen ensiharvennusta ei ole virkistyskäyttöä ajatellen mielekäs paikka. Liikuntaa on Suomessa mahdollisuus harrastaa siellä, missä se on mielekästä. Siksi virkistysarvojen takia ei kannata alkaa kikkailemaan metsätaloudessa. Päinvastoin, jos metsä hakataan, mahdollisimman nopea uudistaminen ja kasvatus ensiharvennusvaiheeseen ja tietysti siitä eteenpäinkin antaa parhaat eväät virkistyskäyttömahdollisuuksien palautumiseen.
Lähinnä ne virkistysarvot tuleekin siinä ikäänkuin kaupanpäälle. Hiukan monipuolisemmassa ja vivahteikkaammassa taimikossa tai nuoressa metsässä on aivan ilo ”silmitellä”.
Monometsän kasvattaja ei näe kun ei ole näkymiä.
En kyllä tosiaan suosittele lenkkeilemään noissa maisemissa. Tai ainakin vauhtia ei saa olla sen verran kivistä tienoo on. Kyllä niitä lenkkimaisemia löytyy sitten varttuneista metsistä, jos maapohja muuten on mukava liikkua, mitä se useinkaan ei meillä päin ole.
Toisekseen puita kasvatetaan tehokkaimmalla tavalla ja siitä saa yhteiskunta hyötyä ja metsänomistaja hyötyä. Enempi tai Suomessa olla puute lenkkeilijöistä kuin poluista.
Timppa on oikeassa. Metsissä lenkkeilijät ovat kyllä vähissä oli sitten maasto kuinka tasaista hyvänsä. Suomen metsät on aika autioita paikkoja. Ketään ei näy eikä kenestäkään kuulu mitään. Ei, vaikka kaikki aina lehtihaastatteluissa väittää, että viihtyy luonnossa ja nauttii metsässä samoilusta. Kaikki missitkin muistaa lisätä asian maailmanrauhan toivomisen lisäksi itselleen tärkeiden asioiden listalle. Minä en ole nähnyt metsässä kuin naarashirviä.
Päde hei, miten paljon sinä olet kuljeksinut muiden metsissä missejä etsimässä?
No enpä ole ehtinyt muitten metsissä tallustelemaan. Jospa se vika onkin siinä. Ja varmaan onkin kun asiaa tarkemmin ajattelee. Eihän ne missit tosiaan taida meidän yhtymän taimikoita tai aukkoja tulla katsomaan. Markkina-arvonsa tuntevina samoilevat niitten metsissä joissa pylväshongat humisee. Näinhän se tietysti menee. Rikkaat saavat missit ja me muut saadaan taistella hirvien kanssa.