Hauska lukea kirjasen aiheita:
-I A von Julin: Työttömyys ja metsätyö
-Emil Vesterinen: Taimimetsienhoidosta
A, Benj. Helander: Luonnonsiemennyksestä
-Puutavaraliike ja markkinat
-Porot ja metsätalous
Eipä ole paljoa kehitys 100 vuodessa kehittynyt
Henkivakuutusyhtiö Salamalta saisi ”Uudenaikaisia ja auliita henkivatuuksia”
Tuona vuonna syttyi I Maailmansota. Tuli Espanjantaudit ja muut vitsaukset. Elettiin kovia aikoja. Mutta tämä lehtinen vain on jossain hyvässä säilössä säilynyt näihin päiviin asti sadan vuoden päähän.
Kirjan silloinen omistaja omisti suuren maatilan ja 1891 perustamansa höyrysahan Päijänteen rannalla (sahan hän vuokrasi noihin aikoihin pois, mutta sai sieltä sähköt tilalleen)
Epäilisin, ettei hän tunnetusti nuukana miehenä harrastanut ainakaan laajemmassa mielessä taimimetsien hoitoa. 1933 puutavaraa metsissä oli luokkaa 50 m3/ha, mistä myytiin vielä kaikki mahdolliset tukit tilakaupan rahoittamiseksi. Kyllä toki löytyy vielä muutama männikkö, joka on syntynyt n. 1900.
Monenlaisia kohtaloita ihmisillä on. Tuossa vaiheessa isännän 11 lapsesta oli kuollut 10 ja jäljellä oli vain mielisairas tytär. Hän kuoli pian isänsä jälkeen vuonna 1924. Siihen suku sammui ja tilalle tuli uudet omistajat.
Tapaus on tosiaan hyytävä.
Isäntä oli jäänyt täysorvoksi 15-vuotiaana ja 18-vuotiaana avioiduttuaan kehittänyt tilasta hyvin merkittävän karjatilankin.
Lisäepisodina voi kertoa, että emännän veljentytär kirjoitti 1917 romaanin mielisairaan tyttären epäonnistuneesta naittamisyrityksestä . Isäntä ei pitänyt teoksesta vaan osti painoksen muutama kirjaa lukuun ottamatta, jotka oli ehditty myydä.
Hauska lukea kirjasen aiheita:
-I A von Julin: Työttömyys ja metsätyö
-Emil Vesterinen: Taimimetsienhoidosta
A, Benj. Helander: Luonnonsiemennyksestä
-Puutavaraliike ja markkinat
-Porot ja metsätalous
Eipä ole paljoa kehitys 100 vuodessa kehittynyt
Henkivakuutusyhtiö Salamalta saisi ”Uudenaikaisia ja auliita henkivatuuksia”
Tuona vuonna syttyi I Maailmansota. Tuli Espanjantaudit ja muut vitsaukset. Elettiin kovia aikoja. Mutta tämä lehtinen vain on jossain hyvässä säilössä säilynyt näihin päiviin asti sadan vuoden päähän.
Vanhaoppi paras oppi.
Taimimetsät hoidettu, nyt puuston ikä 100+15=115 v!
Kirjan silloinen omistaja omisti suuren maatilan ja 1891 perustamansa höyrysahan Päijänteen rannalla (sahan hän vuokrasi noihin aikoihin pois, mutta sai sieltä sähköt tilalleen)
Epäilisin, ettei hän tunnetusti nuukana miehenä harrastanut ainakaan laajemmassa mielessä taimimetsien hoitoa. 1933 puutavaraa metsissä oli luokkaa 50 m3/ha, mistä myytiin vielä kaikki mahdolliset tukit tilakaupan rahoittamiseksi. Kyllä toki löytyy vielä muutama männikkö, joka on syntynyt n. 1900.
Monenlaisia kohtaloita ihmisillä on. Tuossa vaiheessa isännän 11 lapsesta oli kuollut 10 ja jäljellä oli vain mielisairas tytär. Hän kuoli pian isänsä jälkeen vuonna 1924. Siihen suku sammui ja tilalle tuli uudet omistajat.
Aika kylmäävä tarina oli tämän kirjasen takana!
Tapaus on tosiaan hyytävä.
Isäntä oli jäänyt täysorvoksi 15-vuotiaana ja 18-vuotiaana avioiduttuaan kehittänyt tilasta hyvin merkittävän karjatilankin.
Lisäepisodina voi kertoa, että emännän veljentytär kirjoitti 1917 romaanin mielisairaan tyttären epäonnistuneesta naittamisyrityksestä . Isäntä ei pitänyt teoksesta vaan osti painoksen muutama kirjaa lukuun ottamatta, jotka oli ehditty myydä.
Olisi mukava lukea kirjoitus:” Porot ja metsätalous”.
Silloinen poromäärä ei varmaan uhannut niin suurta kasviston tuhoutumista kuin nykyisin.
Kirja on tuolla Keski-Suomessa, johon menen vapun tienoilla. Yritän muistaa ja referoida täällä.
Kiitos ”Timpalle”, vaikka etukäteen ei kuulemma saisi kiittää. Kiitokset kuitenkin !!!