Kun Juho Aarnio käynnistää mönkijän tai raivaussahan, työasiat unohtuvat. Suvun metsissä touhutessa ja pusikkoa raivatessa kuluisi helposti kaikki vapaa-aika. Hiki nousee otsalle ja mieli virkistyy.

– Haluaisin saada nopeasti paljon aikaan ja teen metsätöitä sata lasissa. Konttorirotan kroppa ei valitettavasti kestä sitä tahtia kuin 3-4 tunnin sessioita kerrallaan. Mutta kaikki on tietysti kotiinpäin, hän naurahtaa.

Lopen Launosissa Aarniolla on hoidettavana noin 80 hehtaaria sekalaista metsää, jotka hän omistaa yhdessä sisarustensa kanssa. Rehevät lehdot, mäntykankaat ja pellot levittäytyvät kuin tilkkutäkki Launosten Kartanon tilakeskuksen ympärille. Kartanon mailla kasvaa myös paljon erikoispuita, kuten tammia, lehtikuusia ja visakoivuja. Osa niistä on Aarnion isoäidin istuttamia.

Aarnion mukaan metsistä ja metsäsuunnitelmasta näkee hyvin, koska tilalla on tehty isompia remontteja. Esimerkiksi kartanon päärakennuksen katto ja viemäröinti on maksettu puunmyyntituloilla.

– Me hyödynnämme nyt sitä työtä, jonka isoäitimme on metsissä aikanaan tehnyt. Samalla tavalla minun nyt metsissä tekemän työn hyöty menee jälkipolville. Pyrin tekemään oman osuuteni ja jättämään jälkeeni vähän enemmän, mitä olen ottanut, Aarnio tuumaa.

Tarmokas metsänomistaja tekee itse heinäntorjuntaa sekä raivaa taimikoita ja nuorta metsää niin paljon, kun voimia ja aikaa riittää. Hankintakauppakin kiinnostaisi, mutta siihen ei toistaiseksi ole ollut aikaa, eikä tarvittavaa korjuu- ja kuljetuskalustoa.

– Olen tehnyt metsään mönkijäreitit, että voin itse käydä hakemassa tuulenkaatoja. Isommat urakat tilaan suosiolla metsänhoitoyhdistysten kautta, vaikka se vähän maksaakin.

Metsään.fi kertoo kiireiset työkohteet

Aarnio on perehtynyt metsäasioihin tietotekniikka-alan päivätyönsä lomassa. Ensimmäiset vuodet kuluivat ihmetellessä, mutta vähitellen tiedot karttuivat.

Aarnio käveli tuntikausia suvun metsissä maastokartan ja kännykän kanssa. Kännykästä hän vertasi Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelun kuviotietoja maastokarttaan. Metsät ja kiireisimmät työkohteet tulivat näin tutuiksi. Hiljattain hän teki myös ensimmäistä kertaa Kemera-tukihakemuksen ja -toteutusilmoituksen Metsään.fi-palvelun kautta.

– Otin Metsään.fi-palvelun aika alkuvaiheessa käyttöön, ja siitä on kyllä ollut etua. Mietin, että en ehkä teettäisikään uutta metsäsuunnitelmaa, vaan käyttäisin jatkossa metsätöiden suunnittelussa apuna Metsään.fi-palvelussa olevia tietoja. On tärkeää pysyä kärryillä siitä, mitä metsässä on tehty ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, metsänomistaja sanoo.

Aarnio osallistui kesällä Metsään.fi-palvelussa kyselyyn ja arvontaan, jossa hän voitti palkinnoksi tuhannella eurolla metsäpalveluita. Palkintorahat hän aikoo käyttää puunkuljetusreittien kevyeen kunnostukseen. Metsätilalle rakennetaan piennartietä ja silta, joka ylittää leveän ojan.

– Konekuskit ovat jo ennestään siistineet ajouraa, mutta nyt siitä tehdään vielä kantavampi ja tasaisempi kulkea. Palkinto oli positiivinen yllätys, koska metsänomistajalla on aina käyttöä ylimääräiselle rahalle, Aarnio sanoo.

Metsässä voi toteuttaa omia ideoitaan

Metsänomistaja Aarnio ei epäröi kokeilla ja toteuttaa ideoitaan, kuten häntä edeltävät sukupolvet. Yksi isoäidiltä perityistä ideoista oli istuttaa visakoivikko vanhalle pellonpohjalle.

– Vaikuttaa siltä, että siitä tulee oikein hyvä, vaikka vähän myöhästyinkin karsimisessa. Toivottavasti visakoivulle ja tilalla kasvavalle lehtikuuselle löytyy aikanaan ostajia. Kaipaan hirveästi sellaisia pieniä sahureita, jotka ottavat vastaan erikoispuuta ja osaavat käsitellä sitä.

Metsistä on iloa myös oman kylän asukkaille. Muutama vuosi sitten Aarnio rakensi yhdessä paikallisten partiolaisten kanssa metsäänsä nuotiopaikan.

Metsän kautta kulkee myös kylällä jo perinteeksi muodostunut Launosten Joulupolku -tapahtuma, ja pienellä mäenkumpareella on seurakunnan hiljentymispaikka.

– Yksityinen metsä voi olla myös yhteisöllinen paikka, kun kaikilla on kunnioitus metsää ja luontoa kohtaan, Aarnio sanoo.

Lähde: Suomen metsäkeskus