Tutkimustiedotteiden mukaan monimuotoisuudelle tärkeät haukkametsät häviävät ja hömötiaisten vähenemisen suurin syy ovat metsähakkuut, tarkemmin hakkuista johtuva talvikuolleisuus. Tieteen viestin hakkuiden rajoittamisen välttämättömyydestä täytyy olla selvä. Vai onko?

Haukkatutkimuksessa sekä haukkametsät että niiden hakkuut olivat kaukokartoituksella tuotettuja ennusteita, joita ei ole maastossa tarkastettu. Tutkimukseen kirjoittamassani vastineessa epäilin yhden laskentaparametrin vaikutusta ennusteisiin. Tekijät myönsivätkin, että sitä muuttamalla kartasta tuli erilainen. Toisin kuin artikkeliin liitettyä alkuperäistä karttaa, korjattua karttaa ei ole saatu riippumattomasti arvioitavaksi.

Tutkijat esittivät kanahaukkojen pesämetsiksi soveltuvan vain noin kolme prosenttia Keski-Suomen pinta-alasta. Pieni prosenttiluku vastaa kuitenkin 67 000 hehtaaria virtuaalista haukkametsää. Ei ihan pieni määrä potentiaalisesti korkean suojeluarvon metsää yhteensä 78 maastossa havaitun pesän perusteella. Varsinkaan, kun kartta osoittautui monitulkintaiseksi.

En väitä, etteikö metsässä ryskäminen voisi vaikuttaa haitallisesti lintukantoihin. Oma asiantuntemukseni riittää arvioimaan lintujutuista vain metsän käsittelyjä ja niiden kuvaukseen käytettyjä aineistoja. Niiltä osin tutkimuksesta toiseen toistuvat kysymykset panevat epäilemään hakkuiden rajoitussuositusten yksikäsitteisyyttä.

Miten luotettavasti hömötiaisen talvikuolleisuustutkimuksessa hakkuita kuvaa globaalin metsäkadon tunnistamiseen kehitetty kartta? Siinä pohjoismaisen talousmetsän avohakkuiden ja harvennusten tiedetään sekoittuvan niin, että hakkuiden voi tulkita lisääntyneen metsätilastoista poikkeavalla tavalla.

Kun aiempi hömötiaistutkimus erotti avohakkuiden ja harvennusten vaikutuksen – josta tosin voi tehdä erilaisen tulkinnan havaintoihin sovitetun mallin eri osia painottamalla – niin kuinka uskottavia ovat käsittelyt sekoittaviin aineistoihin perustuvat mallipohjaiset suositukset? Voin jatkaa juttua mallien parametritasolle, mutta ehkä toisella foorumilla.

Alkuperäiset tutkimustiedotteet ovat luoneet mielikuvia. Entä miten on huomioitu myöhempi vastineiden lisäämä ymmärrys, että samasta aineistosta voitiin yhtä perustellusti tehdä erilainen päätelmä? SYKE lisäsi haukkatiedotteensa alaindeksiin, että tutkimusmenetelmästä on käyty keskustelua. Oulun yliopisto ei suostu päivittämään hömötiaistiedotteeseensa edes mainintaa tulosten vastineista. Peruste? Koska vastineita ei ole vertaisarvioitu. Se on totta, mutta epäsuhdassa julkaisusarjan käytäntöön, joka ei sisällä vastineiden vertaisarviointia.

”Tutkimukseen perustuva” viittaakin usein vertaisarvioituihin tutkimuksiin, mikä on nurinkurista, koska täytyyhän jokaisella kaoottisessa artikkelimaailmassa toimivalla olla kokemuksia myös vertaisarvioinnin epäonnistumisesta. Oulun yliopiston hömötiaistutkimuksen vastineet ovat yhteensä yhtä pitkät kuin alkuperäinen teksti, joten menetelmiin on jäänyt rutkasti täsmennettävää artikkelin vertaisarvioinnista huolimatta.

Tutkimukseen perustuvan päätöksenteon tavoittelussa kannattaa muistaa, että tiede on itseään korjaavaa. Kuunnellaan yksittäisiä tutkimuksia mieluummin niiden synteesejä, joihin toivottavasti kelpaavat myös vastakkaiset tulokset ja vastineet.

Muistetaan: kaikki mallit ovat virheellisiä, mutta osa voi olla hyödyllisiä. Ehkä siksi esimerkiksi Metsätehon näyttöön perustuvan päätöksenteon synteeseistä mallinnukseen ja simulointeihin edes osittain perustuvat tutkimukset oli rajattu pois.

Kirjoittaja on metsäsuunnittelun professori Itä-Suomen yliopistossa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.