Vapaus on suhteellista. Tässä kirjoituksessa emme tarkoita tällä sitä, että vapaus riippuu tarkastelukulmasta vaan sitä, että vapaus määrittyy suhteessa muihin. Tämä koskee myös metsäsektoria. Metsään liittyvän liiketoiminnan mahdollisuudet ja se, kuinka paljon, miten ja mihin tarkoitukseen metsää voi käyttää, määrittyy lakkaamatta reaaliajassa.
Metsäsektorin on päivästä toiseen varmistettava, että siihen luotetaan ja, että se nauttii muun yhteiskunnan sille suomaa oikeutta toimia ja, että sen toiminta on suhteessa muun ympäristön ilmiöihin sellaista, että toiminnan edellytykset, vapaus toimia, säilyy. Kun toiminta on kestävällä pohjalla, vapaudet eivät ala kaventua ja liikkumavara säilyy. Metsäsektorilla on oltava muun yhteiskunnan mandaatti.
Yhteiskunnallisesta mandaatista pidetään huolta olemalla läsnä yhteiskunnassa aktiivisesti ja ottamalla laajasti osaa metsistä käytävään keskusteluun. Dialogi edellyttää kuuntelevaa, sisäistävää ja muita mukaan kutsuvaa asennetta. Monimutkaisessa ja -ulotteisessa maailmassa populismilla voidaan kyllä luoda sektorin sisäistä me-henkeä, mutta samanmielisille saarnaaminen ei kuitenkaan vahvista arvokkaita yhteyksiä.
Yhteiskunta on jaettuja huolia ja mahdollisuuksia. Metsäsektorin johtoryhmien osaaminen ja kyky ymmärtää maailmaa laaja-alaisesti ja näin lisätä mahdollisuuksia uusien arvokkaiden avauksien käynnistämiseen hyötyy siitä, että porukkaan mahtuu enemmän monimuotoisuutta ja muualtakin kuin Suomesta mukaan suomalaisen metsäsektorin tarinaan houkuteltuja osaajia. Muuallakin, vaikka Etelä-Amerikassa, osataan.
Ymmärrys ympäristöstä kehittyy, ja metsäsektorin on jatkuvasti ja avoimella mielellä pysyttävä kehittyvässä keskustelussa kartalla. Kun vaikkapa erilainen ympäristöä ja luontoa tutkiva tiede ja ajattelu kehittyy, on sektorilla toimivien oltava hereillä ja säädettävä omia strategioitaan vastaamaan muuttuvaa toimintaympäristöään. Toimintaympäristö nimittäin muuttuu, ei vain silloin, kun se aktuaalisesti muuttuu, vaan myös silloin, kun meidän ymmärryksemme toimintaympäristöstä muuttuu. Siksi vaikkapa tämän ajan ympäristöfilosofialla tai ympäristöön liittyvillä ajattelun virtauksilla saattaa olla geopoliittisiin mullistuksiin verrattavia vaikutuksia sektorin toimintaedellytyksiin, vaikka ne eivät aina olisi yhtä dramaattisia.
Kun vaikkapa nuoret ihmiset osoittavat mieltään toistuvasti luontokatoon liittyen, vaikuttaa tämä tavalla tai toisella ennen pitkää metsästä tehtävien päätösten reunaehtoihin. Metsäsektorilla on jatkuva mahdollisuus astua täyteen voimaansa osoittaen tuottamiensa ratkaisuiden merkitys yhteiskunnassa ja globaaleiden kohtalonkysymysten kuten ilmastonmuutoksen ratkaisussa.
Suomea on paikoin ajateltu kestävän metsätalouden mallimaana. Tuo brändi on vielä pelastettavissa, mutta hyvin se ei voi. Metsäkoneyrittäjien, metsänomistajien ja biotuotetehtaan tuotantoinsinöörien ammattiylpeyden ja hyvinvoinnin takeena on viimein se, että muu yhteiskunta asettuu metsäsektorin ammattilaisten taakse ja, että mandaatti toimia metsissä ja käyttää puuta kestävästi säilyy. Vain muita kohti kääntymällä syntyy yhteyksiä, vaikuttavuutta ja uusia mahdollisuuksia.
Kirjoittajat ovat johtavia neuvonantajia konsulttitalo Milttonissa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Miksi tuollainen otsikon väite, kun kaikki tekeminen ja tekemättä jättäminen voidaan kyseenalaistaa?! Kun metsäsektori puuntuottajineen osallistuu konkreettisesti joka vuosi miljoonilla euroilla YHTEISEN laskun maksuun, missä on maksukuitti muilta?