Lahjomattomat tilastot toteavat saman asian valtakunnan inventoinnista toiseen. Tekemätöntä taimikonhoitoa on jatkuvasti noin 800 000 hehtaaria. Alueellisten metsäohjelmien arvioimaan tarpeeseen nähden joka vuosi taimikoita jää perkaamatta noin 100 000 hehtaaria. Se, ettei tekemättömän taimikonhoidon kokonaispinta-ala kuitenkaan kasva miljoonaluokkaan, johtuu puuston kehityksestä. Hoitamaton taimikko muuttuu jossakin vaiheessa ensiharvennusmetsäksi, josta pian todetaan, että ensiharvennus on pahasti myöhässä ja puusto riukuuntumassa.

Erityisen ihmeellistä on, että halpaa varhaishoitoa jää tekemättä, vaikka siihenkin saa valtion avustusta. Vuosikymmeniä sitten varhaishoidon laiminlyönti saattoi johtua siitä, että varhaishoidon katsottiin kuuluvan metsän uudistamiseen istutuksen tai kylvön tavoin. Nykyinen tukiajattelu on ollut voimassa jo kauan, joten sen pitäisi olla tuttua kaikille metsänomistajille.

Nuoren taimikon perkaamattomuuden on arveltu johtuvan erilaisten tukien yhteensovittamisesta. On epäilty, että avokätinen energiapuun korjuun tukeminen muutama vuosi sitten houkutteli jättämään varhaishoidon väliin. Jäikö siihen kuuluva ajattelu jotenkin päälle? Antoivatko myös metsäalan ammattilaiset huonoja neuvoja?

Oli miten oli, taimikonhoidon laiminlyönti on kallista puuhaa. On arvioitu, että taimikoistaan huolehtiva puuntuottaja saa kolmannesta suuremmat nettotulot laiminlyöjään verrattuna.

Kattava tutkimus ongelman syistä puuttuu. Kokenut ammattilainen arvioi, että usein ongelmat liittyvät metsänomistajien vanhenemiseen ja perikuntien yhteisomistukseen.

Ihmisen vanhetessa ajan kulumisen tajuaminen heikkenee. Saattaa tuntua, että metsä uudistettiin aivan äskettäin. Tarkemmin mietittäessä aikaa on saattanut kulua kymmenen vuotta, mikä riittää synnyttämään rehevillä kasvupaikoilla läpitunkemattoman viidakon. Varhaishoito on auttamattoman myöhässä.

Perikuntien ongelma saattaa olla perusteeton optimismi yhteisöllisyyden toimivuudesta. Taimikonhoidon ostaminen torjutaan, kun ajatellaan, että lomaviikoilla taimikko perataan yhteisvoimin. Sitten havaitaan, että lomat osuvat eri aikaan, heinäkuussa on liian kuumaa ja paarmat erityisen kiukkuisia, vävyt keskittyvät oluen juontiin ja kälyt ovat riidoissa keskenään. Varhaishoito jää tekemättä, etenkään kun asiallisia työvälineitä ja suojavarusteita ei ole.

Vähän huvittuneet ammattilaiset kertovat, että lomakauden jälkeen taimikonhoidon tilauksia saattaa tulla runsaasti. Työn tekijät sitten kertovat, että jälkiä hyvästä tahdosta löytyy kiitettävän runsaasti. Vain toteutus puuttuu. Hauskin kertomus oli, että taimikon hetteestä löytyi sinne unohtunut korillinen virvoitusjuomia, mutta työstä oli vain heikkoja viitteellisiä merkkejä.

Kun taimikkoa ei perata ajoissa, työkustannukset kasvavat nopeasti. Jossakin taimikossa metsuri saattaa tehdä hehtaarin päivässä, kun aikaa menee muutaman vuoden kuluttua kaksinkertaisesti.

Kerrankin maailma on oikeudenmukainen. Laiminlyöjä maksaa lisäkustannukset.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.