Nykyisin taimikon perustaminen uudistushakkuun jälkeen tehdään pääsääntöisesti hyvin ja nopeasti. Taimikon perkauksetkin tehdään hyvin, eli erityisesti vesasyntyinen lehtipuusto kaadetaan raivaussahalla pois.
Miksi vesasyntyiset lehtipuut ovat taimikossa taloudellisen puuntuotannon kannalta ongelma? Niillä on vanha iso juuristo valmiina ja taimien puusolujen pituus on pitkä, aikuisen puun. Siemensyntyisellä taimella puusolun pituus on lyhyempi. Siksi vesasyntyiset lehtipuut kasvavat taimena huomattavasti nopeammin kuin siemensyntyiset taimet. Harmittavasti erityisesti vesasyntyisen hieskoivun kasvu hiipuu nopeasti jo kuitupuukokoisena.
Taimikon perkausten jälkeen teemme taimikonharvennuksen, joka on työläs ja kallis toimenpide. Niin minäkin olen tehnyt, mutta en ole enää ollenkaan varma, onko se järkevää. Jos jätämme sen tekemättä, säästämme rahaa ja puuta kasvaa enemmän.
Tämän vaihtoehdon ehdoton edellytys on, että taimikonperkaus on tehty hyvin, havupuutaimikossa noin 1,5 metrin pituudessa. Jos oikea-aikainen perkaus on jäänyt tekemättä, ainoa taloudellisesti järkevä vaihtoehto on tehdä taimikonharvennus, jossa ylipitkät lehtipuut poistetaan havupuiden päältä.
Mikäli jätämme taimikonharvennuksen tekemättä, tulevista tukkipuista tulee ohutoksaisempia. Toivon, että tulevaisuudessa hyvälaatuisesta tukkileimikosta maksetaan enemmän kuin huonolaatuisesta. Nykyisin laadun perusteella saatava hintaero on liian pieni. Mikäli taimikonharvennusta ei tehty, on ensiharvennusmetsässä puuta luonnollisesti paljon enemmän ja hakkuukertymä selvästi suurempi.
Saan tukea taimikonhoidoista merkittävästi, mutta en ymmärrä miksi – taimikonhoito on kannattavaa ilman tukiakin.
Nyt tavanomaisessa ensiharvennuksessa korjataan puuta pääsääntöisesti selluteollisuuden käyttöön, mutta raaka-aineena se ei ole erityisen laadukasta, sillä sellun laadun kannalta nuoret puut sisältävät nimensä mukaisesti laadultaan heikompaa lyhytkuituista nuorpuuta.
Kemerasta ollaan mahdollisesti poistamassa pienpuun energiatukea. Suomessa kannattaa tukea ja edistää sellaista toimintaa, joka kehittyy. Tulevaisuudessa pieniläpimittaisella puulla on muutakin käyttöä kuin polttaminen energiaksi.
Kemerassa on tuettavana työmuotona myös taimikonharvennus. Siinä ei ole tapahtunut merkittävää työn tuottavuuden paranemista 40 vuoteen. Jos toinen työmuodoista pitää poistaa kemerasta, se on taimikonhoito. Saan tukea taimikonhoidoista merkittävästi, mutta en ymmärrä miksi – taimikonhoito on kannattavaa ilman tukiakin.
Hakkuukoneet ovat kehittyneet nopeasti ja kehitys jatkuu edelleen nopeana. Perinteisen metsurityön hinta suhteessa konetyöhön jatkaa nousemistaan. Niin sanotut giljotiinikourat, joissa pieniläpimittainen puu puristetaan poikki, tulevat yleistymään nopeasti. Niillä voidaan tehdä kuitupuuta, rankaa ja energiapuuta. Giljotiinikouralla tehtävissä harvennuksissa tehdään vielä usein ennakkoraivaus, mutta se tulee jäämään pois, jolloin kulut pienenevät.
Kun hakkuun yhteydessä metsästä viedään pois oksia, joissa on neulasia, poistuu myös ravinteita. Se pienentää metsän tulevaa kasvua. Paksuturpeisille ojitetuille soille kokopuukorjuu ei sovi lainkaan, koska niissä on käytännössä aina pulaa kaliumista ja fosforista.
Jos muutamme toimintatapaa, Etelä- ja Keski-Suomessa metsissä on yleisesti puuta ennen ensiharvennusta 200 kuutiota hehtaarilla ja hiiltä on sidottu puustoon paljon nykyistä enemmän.
Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
