En haluaisi olla pahan ilman lintu, mutta olen huolestunut puumarkkinatilanteesta. Puun kysyntä on huippuluokkaa. Sahatavaraa, selluloosaa ja kartonkia tehdään käytännössä niin paljon kun koneista saa mitenkään irti. Luonnollisesti myös hinnat ovat nousseet kysynnän mukana ennätyskorkeiksi.

Historia ei anna mitään positiivista esimerkkiä siitä, että tällainen tilanne jatkuisi pitkään. Huippua on aina seurannut romahdus.

Sahatavaran kysyntää tukee keskuspankkien keveä talouspolitiikka. Halpaa rahaa on tarjolla kehittyneissä maissa paljon. Kun halpaa rahaa on tarjolla paljon, sitä virtaa myös kehittyviin maihin. Kun lähes kaikkialla rakennetaan paljon, sahatavaran kysyntä on vahvaa. Myös Suomelle tärkeiden laadukkaiden kartonkilaatujen, tuoreesta puusta tehtävän kraftlinerin ja painokartongin, hinnat ovat nousseet voimakkaasti. Selluloosan hinta on pysynyt korkealla tasolla ja jopa hiukan noussut.

Käynnissä tai suunnitteluvaiheessa on samaan aikaan merkittäviä teollisuuden puun käyttöä lisääviä laajennushankkeita. Suurimpana Kemin monituotetehdas ja Rauman saha. Teollisuuden puun tarve tulee lisääntymään useita miljoonia kuutiometrejä vuodessa. Tarkkaa puun tarpeen kasvun määrää on hankala arvioida, koska osa suunnittelupöydillä olevista hankkeista ei toteudu ja vanhoja tuotantolaitoksia suljetaan.

Odotettavissa on puun hinnan kysyntäpiikki ja sen jälkeen puun hinnan putoaminen.

Puun energiakäyttö jatkaa nopeaa kasvua. EU:n ”päästökaupassa” hiilidioksiditonnin hinta on hiukan alle 100 euroa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kaikki päästökaupan piirissä olevat voimalaitokset lopettavat turpeen ja kivihiilen käytön. Se on pelkkää markkinataloutta, siihen eivät kotimaisten politiikkojen mielipiteet vaikuta. Lyhyellä aikavälillä merkittävä osa kivihiilestä ja turpeesta korvataan puulla.

Venäjältä tuotiin ennen Ukrainan sotaa puuta noin 9 miljoonaa kuutiometriä puuta, yli 10 prosenttia Suomen puunkäytöstä. Siitä pääosa oli koivukuitua, selluteollisuuteen menevää haketta ja polttoon menevää haketta. Käytännössä kaikki tuonti on korvattava kotimaisilla hakkuilla. Venäjän tuontia emme voi merkittävässä määrin korvata tuonnilla Baltian maista tai Ruotsista, sieltä ei ole saatavissa järkevällä hinnalla puuta.

EU:n biodiversiteettiohjelmat tulevat pienentämään hakkuita käytännössä varmasti. En usko, että kovin paljon, mutta kuitenkin. Samaan suuntaan lyhyellä aikavälillä vaikuttaa metsien hiilensidontamarkkinoiden kehittyminen. Hiilensidonnasta metsänomistajalle maksetaan korvaus, lyhyellä aikavälillä sekin vähän vähentää puun tarjontaa.

Vaikka saan merkittävän osan tuloistani metsätaloudesta, olen huolestunut. Odotettavissa on puun hinnan kysyntäpiikki ja sen jälkeen puun hinnan putoaminen. Kun hinta käy ylhäällä, osa metsänomistajista jää haikailemaan huippuhintoja ja lykkää puunmyyntejä. Jos teollisuus ei saa silloin järkevään hintaan puuta, se on vähänkin pidemmällä aikavälillä metsäomistajille iso vahinko. Teollisuus ei silloin investoi uuteen teknologiaan.

Odotan, että energian ja ruuan hinta nousee lyhyellä aikavälillä voimakkaasti ja sitten tulee lama. Minä varaudun siihen vaihtoehtoon.

Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.