Kasvatetaan laatupuuta, sillä tehdään tili.

Kuivahkoilla kankailla ja sitä karummilla mailla yksi vaihtoehto on luontainen uudistaminen eli kansankielellä siemenpuuhakkuu, siis männyllä. Sillä saa suuren alkutiheyden, jolloin tulevassa tyvitukissa oksat ovat pieniä. Samalla säästetään kustannuksia ja saadaan tiheä taimikko. Maanpinta pitää kuitenkin rikkoa, jotta pienistä siemenistä kasvaa tiheä taimikko.

Luontaisella uudistamisella hävitään metsänjalostuksen hyöty. Toinen vaihtoehto onkin konekylvö, joka on hyvä vaihtoehto. Silloin saa jalostushyödyn talteen.

Karuhkoilla ojitetuilla soilla, jossa on vielä merkittävästi rahkasammalta, uudistaminen on helppoa. Tehdään siemenpuuhakkuu, jossa jätetään hyvälaatuisia mäntyjä noin 30 kappaletta hehtaarille. Siemenpuiden ei tarvitse olla isoja, jolloin niitä ei tarvitse korjata myrskyn jälkeen pois. Luonnon monimuotoisuuden kannalta isojen siemenpuiden jättäminen lahoamaan olisi hyvä, mutta metsänomistaja haluaa yleensä kerätä arvokkaat puut pois.

Kun taimikonhoito ja harvennukset tehdään ajallaan, siitä seuraa, että tyvitukin pintaosassa ei ole lainkaan oksia ja saadaan oksatonta huippulautaa.

Kuusikon uudistaminen on suoraviivaisempaa. Tuoreilla kankailla ja sitä rehevämmillä mailla laikku- tai kääntömätästys ja jalostetut kuusentaimet keskelle mätästä korkeimpaan kohtaan. Aivan liian usein näkee taimikoita, joissa taimi on istutettu laikun viereen heinän ja vadelman kiusattavaksi.

Koivumetsä on minunkin mielestäni kaunis pihapiirissä, mutta koivun juuret sokkelissa eivät.

Kuusi uudistuu luontaisesti lehtipuuston alle, ja silloin luontaisesti syntynyt taimikko on hyvä hyödyntää. Usein parhaat rauduskoivut kannattaa jättää päätehakkuussa kasvamaan kuusten sekaan. Aikanaan kuusikon ensiharvennuksessa koivut poistetaan ja niistä saa arvokkaita laatutyviä.

Koivun viljely on hirvien takia vaikeaa. Se on järkevää vain pahasti maannousemasienen eli tyvilahon vaivaamilla alueilla. Toinen peruste on maisema. Koivumetsä on minunkin mielestäni kaunis pihapiirissä, mutta koivun juuret sokkelissa eivät.

Tammi on kiva puu. Se tarvitsee maaperän, joka on kostea ja vettä läpäisevä. Eli rehevä kangas.

Yleensä tammimetsiköt perustetaan pihapiirin, mutta jos haluaa Etelä-Suomessa kasvattaa laatutammea, on hyvä muistaa ohje – juuret vedessä, runko varjossa ja latva auringossa.

Tammi tekee mielellään useita latvoja ja rungosta ns. vesioksia. Maisemapuissa niillä ei ole väliä, mutta sahapuussa on. Tammi kannattaa kasvattaa metsätaloudessa siten, että tammi kalliina taimena istutetaan laikkumättäisiin harvakseltaan, ehkä 700 puuta per hehtaari. Noin neljä vuotta sen jälkeen istutetaan loput mättäät kuusilla. Sen jälkeen kuusi varjostaa tammien runkoja. Tammet kasvavat ylöspäin ja vesioksia tulee vähän.

Keski-Euroopassa on ollut merkittäviä kirjanpainajatuhoja. Niiden keskeisiä syitä ovat väärä siemenalkuperä sekä puuston korkea ikä ja määrä per hehtaari. Meillä kirjanpainajatuhot ovat marginaalisia. Täällä suurin vahingonaiheuttaja on tyvilaho. Toisena lienee ytimennävertäjä, kolmantena mäntypistiäinen.

Viime viikkoina on keskusteltu siirtymisestä sekametsätalouteen. Meillä metsät ovat jo nyt sekametsiä. Esimerkiksi minulla taimikonhoidossa jätetään pystyyn kaikki raidat, pihlajat ja lepät, ellei erityistä syytä ole. Hoidetaan metsiä edelleen hyvin.

Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.