Motokuski on paljon vartijana etenkin harvennushakkuulla. Viime kädessä on hänen ratkaisunsa, mikä puu otetaan ja mikä jätetään. Samoin se, paljonko jätetään. Jos hakkuulta kertyy tukkia, kuski päättää rajatapauksessa senkin, onko kourassa oleva pölli tukki vai kuitu. Moton tietokone kyllä ymmärtää puun pituuden ja paksuuden ja antaa ehdotuksen, mutta ihminen ratkaisee mutkan, lengon, koron ja poikaoksan vaikutuksen.

Isännän jalka pellolla vastaa kymmentä renkiä. Metsäkonetyö on aika yksinäistä ja pieniä päätöksiä pitää tehdä jatkuvasti. Metsänomistajan vierailu ilahduttaa ja saattaa tuoda apua erilaisiin valinnan vaikeuksiin – mistä tehdään ajoura, mitä puulajia suositaan, mihin tiheyteen jäävä puusto jätetään. Ehkä siihen kuitu vai tukki -valintaankin on tasapainottava vaikutus, kyllähän firman ja tehtaan taholta on jatkuva paine tehdä vain hyvää tukkia.

Kävikö moto leimikon kaukaisimmassa kolkassa, hakiko hankalan puun ja hakkasi ikävän kulman kiven takaa?

Kun hakkuu on valmis ja lumet vähentyneet – eli juuri nyt – kannattaa tehdä kierros työmaalla. Tien varressa olevaa pinoa voi silmäillä, miten katkonta sujui. Huomattava on, että pöllin päästä ei vikoja huomaa, pitäisi tarkastella sitä koko matkalta.

Ajouria kävellessä näkee niiden välimatkan, painuttiinko tai kolhittiinko, onko kasattu havuja ajouran pehmeille paikoille ja juurien suojaksi muuallekin. Kävikö moto leimikon kaukaisimmassa kolkassa, hakiko hankalan puun ja hakkasi ikävän kulman kiven takaa? Vai rynnikö vain vauhdilla eteenpäin ja yritti maksimoida päivän mottisaaliin.

Letkuja rikkoutuu, niveliä rasvataan ja pikku remonttia koneisiin tulee väistämättä. Mihin päätyi trasselitukko, vaseliinipatruuna ja pilalle mennyt laippa? Heitettiinkö olan yli metsään vai kerättiinkö mukaan auton lavalle ja sieltä asiallisesti kierrätykseen. Entäs isompi öljyvuoto, annettiinko valua maahan vai otettiinko moton laatikosta öljyntorjuntamatto maaston suojaksi? Päätyikö tupakka-aski, karkkipaperi ja mehupullo maastoon vai hytin roskapussiin? Pieniä asioita, mutta minulle ne kertovat vastuullisuudesta ja huolellisuudesta.

Kaikkein tärkein on jäävä puusto. Mikä jäi runkoluvuksi tai pohjapinta-alaksi? Nykyinen metsälaki näyttää sallivan röyhkeät ja lyhytnäköiset ryöstöhakkuut, sikamaisen harvaksikin saa hakata. Vaikka metsä menee vajaatuottoiseksi, ahne omistaja saa juuri nyt hiukan enemmän rahaa, tulevaisuudesta viis.

Mikäli motokuski sattuu tällaisen jälkeen tulemaan hakkuulle meikäläisen leimikkoon, kysytään ammattitaitoa ja luonnetta. Itse edellytän, että jäävä puusto on harvennusmallin ylärajalla, eli mieluummin hiukan tiheä kuin hiukan harva. Onpahan lumi- ja myrskytuhovaraa. Minua ei haittaa, vaikka sadan vuoden aikana tehtäisiin yksi ylimääräinen harvennus.

Kaukaisesta nuoruudesta muistan, että tiesin silloin lähes kaiken lähes kaikesta. Nyt en tiedä paljon mitään mistään. Taitaa vika olla voimassa joskus myös nykyisillä sukupolvilla. Jos motokuski on kovin aloittelija, kannattaa antaa ohjeita etukäteen, käydä työn aikana paikalla ja vielä jälkikäteen. Jos vahinkoa on tullut, siitä voi ottaa opiksi. Omassa kohdassaan on kiitoskin paikallaan.

Seuraava leimikko myydään tuonnempana. Tämänvuotisen leimikon hakkuun onnistuminen vaikuttaa suuresti: Jos kaikki meni hyvin, myyn samalle taholle ja toivon samaa motokuskia. Jos meni huonosti, harkitsen kaksikin kertaa. Harvennuksella mottihinta ei aina ratkaise.

Tutki harvennushakkuulla
– mitä jäi jäljelle?
– tuliko vahinkoja?

Julkaistu Metsälehti Makasiinissa 3/2018.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.