Kirjanpainajatuhot jäänevät edellisvuosia vähäisemmiksi Keski-Euroopassa, mikä on suomalaisten sahojen ja myös suomalaisten metsänomistajien kannalta hyvä asia. Isossa osassa Keski-Eurooppaa tukin kantohinnat viime vuonna romahtivat, aina ei ollut edes kysyntää kaikelle puulle.

Vuosi sitten odotin isoja kirjanpainajatuhoja tälle kesälle, mutta näyttää siltä, että olin onneksi väärässä. Ainakin isolla osalla aiempien vuosien tuhoalueita on satanut sopivasti, ja tänä vuonna kuolleita puita on vähän. Hieno asia erityisesti paikallisille metsänomistajille. Toki tuhot voivat lisääntyä, jos tulee poikkeuksellisen kuuma ja kuiva syksy.

Eteläisessä Keski-Euroopassa tulee lämpiminä kesinä kolme kirjanpainajasukupolvea, pahimmillaan ilmeisesti neljä. Suomessa lämpimänä kesänä Etelä- ja Keski-Suomessa kaksi. Kun saman vuoden seuraava sukupolvi on aina edellistä hurjasti suurempi, ymmärtää ongelman.

Myönteistä on myös, että rakentaminen on kevään ja kesän aikana Keski-Euroopassa vähentynyt yllättävän vähän. Sahatavaran markkinatilanne on parempi kuin keväällä odotin. Olin huolissani, että tukin kysyntä ja hinta putoaisivat Suomessa syksyllä voimakkaasti, mutta nyt tilanne näyttää paremmalta.

Suomessa oman maamme kirjanpainajatuhoista keskustellaan julkisuudessa yllättävän paljon. Sen takia kuolleiden puiden kuutiomäärä on vielä pieni.

Kirjanpainajatuhot lisääntyvät kuivina ja kuumina kesinä. Silloin tuhoihin vaikuttaa se, että kasvupaikka on kuuselle liian kuiva. Tuho kohdistuu käytännössä isoihin ja vanhoihin kuusiin, joiden ”elinvoima” on jo heikentynyt. Metsänomistaja voi siis välttää kirjanpainajatuhoja.

Nykyisin kuusta istutetaan aivan liian kuiville maapohjille. Niistä tulee tulevaisuudessa kohteita, joista kirjanpainaja leviää.

Myrskytuhot näkyvät heti.

Suomessa isoimmat vahingot tulevat maannousemasienestä, ytimennävertäjistä, mäntypistiäisistä, männynversoruosteesta, myyristä ja hirvistä. Myrskytuhot näkyvät heti. Niiden aiheuttamat vahingot ovat kuitenkin merkittäviä vain myrskyn kohteeksi osuneen metsän omistajalle.

Maannousemasieni eli kansankielellä tyvilaho vie paljon tukkia kuitupinoon. Sitä voisi estää uudistamalla sen vaivaama kohde koivulle, mutta toinen tuholainen, hirvi, tekee sen vaikeaksi.

Ytimennävertäjät syövät ontoiksi männyn uusia vuosikasvuja. Harva edes huomaa vahinkoa, mutta ne aiheuttavat isoja taloudellisia vahinkoja. Tärkeimmät keinot vähentää tuhoja ovat talvihakatun mäntypuutavaran poistaminen tienvarresta viimeistään kesäkuun alkupuolella ja harvennushakkuiden tekeminen harvoin, siis isoina leimikoina.

Mäntypistiäisiä on kahta lajia, ruskomäntypistiäisiä ja pilkkumäntypistiäisiä. Pilkkumäntypistiäinen on harmillisempi, se syö myös uudet vuosikasvaimet.

Männynversoruoste on vielä oudompi ongelma. Moni metsänomistaja moittii huonoja taimia tai vinoon istutusta, kun metsässä on lenkoja puita, joista ei saa tyvitukkia. Usein syynä on aikanaan taimikossa ollut männynversoruoste, joka on tuhonnut latvakasvaimen ja uusi latva on kasvanut sivuoksasta. Männynversoruosteen huomaa alkukesällä, kun kasvussa olevaan uuteen vuosikasvaimeen tulee ruskeita täpliä. Kyseessä on sienitauti, jonka väli-isäntänä on haavan maahan pudonnut lehti. Tuhoja voi välttää minimoimalla haavan määrän taimikoissa.

Edellä mainitut ovat olleet harmittavasti myös omien metsieni tuoton kannalta merkittäviä. Yritetään kuitenkin välttää vahinkoja, mikäli voimme niihin vaikuttaa.

Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja. Julkaistu Metsälehti Makasiinissa 5/2020.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.