Suomessa pidetään muutaman keväisen viikon aikana satoja jos ei tuhansia tiekuntien vuosikokouksia, joissa päätetään yksityistien hoidosta ja käytöstä. Metsänomistajalla pitää kiirettä.

Vai pitääkö? Selvityksen mukaan tiekuntien kokouksiin osallistutaan huonosti. Käytännön toiminnalle vähäisestä aktiivisuudesta ei ole periaatteessa haittaa, koska yksikin paikalle saapunut osakas voi tehdä tarpeelliset päätökset. Pahempi on, jos tiekunta vähitellen kuihtuu pois esimerkiksi luonnollisen poistuman kautta. Onneksi kuollut tiekunta saadaan tarvittaessa henkiin.

Tiekunnan kokoukseen saavutaan paremmin, jos kokouksen koollekutsuja, tavallisesti hoitokunnan puheenjohtaja tai toimitsijamies, muistaa perusasiat.

Tiekunnan kokous kannattaa pitää lauantaina tai sunnuntaina, jos osakkaina on muitakin kuin paikkakunnalla asuvia. Jos osakkaissa on työssä käyviä, iltatunnit ovat parempia kuin keskipäivän hetki.

Kokouksen pitopaikaksi voi ilmoittaa paikkakuntalaisille vaikka Paksulan pirtin, koska kaikki tietävät, missä se on. Ulkopaikkakuntalaista helpottaa sellainen osoite, jonka voi syöttää navigaattoriin.

Kutsussa on hyvä tapa ilmoittaa sen henkilön sähköposti tai puhelinnumero, jolta saa lisätietoja. On pelkkää osakkaiden härnäämistä, jos kutsujaksi ilmoitetaan ”toimitsijamies” tai ”hoitokunta”. Eivät kaikki voi tietää henkilöpäätöksistä, jotka tehtiin hämärässä muinaisuudessa, kuten tilan edellisen omistajan aikana.

Omaisuudestaan pystyy parhaiten huolehtimaan vaikuttamalla tiekunnan päätöksiin.

Jos kutsu lähetetään kirjeenä, sen mukana on syytä olla luettelo tiekunnan osakkaista ja heidän tiemaksunsa. Jos joku pelkää kyseessä olevaa henkilörekisteriä, sopii käyttää tilan nimeä ja tunnusta. Samassa yhteydessä kutsuja voi lähettää kysymyksen omistajan sähköpostiosoitteesta. On tiekuntia, jotka nykyisin selviävät kutsuista ja tiemaksulaskuista pelkästään halvalla sähköpostilla. Tielaki on ollut kaukonäköinen, kun lain mukaan kutsu on lähetettävä ”postin välityksellä tai muulla tavoin”. Muu tapa on juuri sähköposti.

Metsänomistajan kannattaa olla aktiivinen kokouskutsun saatuaan. Monella pikkutilalla merkittävä osa omaisuuden arvosta on yhteisesti omistetussa metsätiessä, etenkin jos tila sijaitsee pitkän metsätien latvapäässä. Omaisuudestaan pystyy parhaiten huolehtimaan vaikuttamalla tiekunnan päätöksiin.

Huolehtimisessa on kaksi peruspilaria. Tie kannattaa pitää kunnossa, jotta kalliita peruskorjauksia tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Tien kunnossapito kannattaa keskittää ongelmakohtiin eikä vaatia, että rahat pitää käyttää koko tien pituudelle.

Tärkein kunnossapidon asia on pitää tien runko kuivana. Muotoon lanauksella ja reunapalteiden poistolla huolehditaan, että vesi saadaan tieojiin ja sieltä johdetuksi muuanne. Vettä huonosti läpäisevä murske tien pinnassa turvaa sen, että vesi juoksee ojiin eikä imeydy tien runkoon. Hyvät kysymykset ja kommentit tiekunnan kokouksessa ovat omiaan edistämään yhteisen omaisuuden hoitoa tehokkaalla tavalla.

Kutsu kokoukseen on kutsu vaikuttamaan.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.