Jouduin käymään kaupungissa. Vähät hiukseni harvenivat entisestään, kun pähkäilin auton parkkeeraamista. Kadulle saa pysäköidä, mutta ei maastoon – pahimmillaan, jos rengas on poissa asfaltilta, olet maastossa ja virhemaksu rapsahtaa.

Kaupungin omistaman katualueen ja tontin omistajan raja voi olla häilyvä, joskus oma tontti yltää miltei asfalttiin, mutta yleensä ei. Yleisillä piha-alueilla vaanivat parkkipirkot. Pitää olla kiekkoa, maksukuittia ja lupalappua, vaikka olisit viiden minuutin visiitillä. Portteihin pitää olla välimatkaa, ja muista, että ehkä saat parkkeerata vain kadun toisella puolella.

Vaan ajelepa tänne maaseudun rauhaan. Maastoliikennelain pykälä 4 (lisäys 10.6.2011/623) antaa luvan parkkeerata taajaman ulkopuolella tien välittömään läheisyyteen, jos turvallinen pysäköinti sitä edellyttää eikä siitä aiheudu alueen omistajalle tai haltijalle kohtuutonta haittaa.

Mikä on tie? Niitähän on montaa sorttia. On yksityinen tie, yleiselle liikenteelle tarkoitettu tie ja yleisesti liikenteeseen käytetty alue.

Tuo yksityinen tie on hämärä käsite. Sellaistakin käsitystä on ollut, että jos metsätien tekoon on saanut avustusta, tietä saa ainakin jonkin aikaa satunnainen autoilija ajaa. Jos yksityinen tie saa vuotuista avustusta, voi tietä pitkin körötellä silloin tällöin, vaikkei tien osakas olisikaan. Vakituiselta kulkijalta kyllä oikeutetusti aletaan periä tiemaksua.

Puunajo on eri juttu. Jos metsäfirma haluaa ajaa tietä, jonka osakas puun myyjä ei ole, silloin maksetaan mottien ja ajomatkan mukaisesti korvausta.

Vaan eihän se kävely ketään kiinnosta, autolla on päästävä keskelle luonnonrauhaakin.

Sitten ovat nämä ihan itse, omalla rahalla ja omalle maalle tehdyt tiet, joita ei ole tarkoitettu yleiseen liikenteeseen. Niille tietysti on kova halu marjanpoimijan ja retkeilijän ajaa, mutta kyllähän oman tiensä sulkea voi, jos haluaa. Ainakaan vielä jokamiehenoikeus ei koske moottorikäyttöisiä ajoneuvoja, lihasvoimalla saa satunnaisesti kulkea. Vaan eihän se kävely ketään kiinnosta, autolla on päästävä keskelle luonnonrauhaakin.

Kohtuuton haitta pysäköinnistä. Mitä se on? Ylimmän oikeusasteen päätöstä asiasta en ole havainnut, eli tulkinnanvaraa on.

Monta metsätyöreissua on jäänyt tekemättä tai siirtynyt eri paikkaan, kun jokamiehen auto on ollut ajouran tukkeena. Ovat toki siirtäneet autonsa, jos kuski on ollut näkösällä. Kauhulla ajattelen lisääntyneitä matkailuautoja – saakohan sellaisen parkkeerata marja-aikaan viikoksi tiensuuhun tai edes päiväksi?

Laki ei ole sama kaikille. Maaseutulaisten omaisuutta voi huoleti käyttää, kaupunki sakottaa kevyin perustein.

Vaan on konsteja täälläkin. Kaveri huomasi traktorinhytistään, että omalle lumiselle metsätielle oli tuoreet autonjäljet. Eikä ollut metsästysaika. Hän ajoi perään ja löysi hankeen juuttuneen auton ja lapiomiehen. Isäntä tiedusteli kohteliaasti, että millähän asialla vieras liikkuu. Eipä mokoma vastannut, vaan selvitti, että auto pitää hinata traktorilla pikitien varteen. Isäntäpä toivotti hyvää päivänjatkoa ja häipyi omiin touhuihinsa.

Toinen tyyppi huomasi, että äsken tehdylle tielleen, jossa oli ajokieltokin, johtivat auton menojäljet. Kun hänellä sattui olemaan traktorin kärryssään sorakuorma, kippasi ketale sen keskelle tietä isoksi kasaksi. Jätti kyllä hyvää hyvyyttään lapion lainaksi.

Turhalle autoilulle

• kieltotaulu
• kunnostamaton tienpätkä
• rehevät reunapuskat

Kirjoittaja on metsätalousyrittäjä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.