Metsäsektoria koskeva keskustelu on ollut kuluneena keväänä kuumaa, kuten menneen toukokuun säät. Metsiemme hakkuumäärät kasvavat edelleen, metsäpalojen ja hyönteistuhojen riski on poikkeuksellisen korkealla ja avohakkuiden kieltoa koskeva kansalaisaloite etenee eduskuntaan. Puukaupassa alkaa näkyä kysynnän aiheuttama hintajousto.

Metsäntutkimuksessakin keskustelun noste tuntuu. Pitkästä aikaa kaikki käyttökelpoinen metsien kasvua, monimuotoisuutta, hiilensidontaa ja hakkuumahdollisuuksia koskeva tieto suorastaan viedään käsistä. Erityisesti edellä mainittujen riskien tasojen arviointi puhuttaa: Olisiko metsänhoitoa muutettava jotenkin radikaalisti nykyisestä?

VMI-tulosten mukaan metsätuhojen pinta-aloissa on ollut hienoinen nousutrendi, mutta mistään suuresta muutoksesta ei voida puhua. Myrskytuhojen yhteydessä kaatuneen puuston määrä on ollut nousussa, mikä johtuu osin siitä, että puuston määrä on metsissämme lisääntynyt.

Havumetsävyöhykkeellä sekä idässä että lännessä tilanne on kokonaan toinen. Esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa metsäpalopinta-ala on ollut keskimäärin 100 000–150 000 hehtaaria vuodessa. Viime vuonna metsää paloi ennätykselliset 1,2 miljoonaa hehtaaria. Venäjän metsissä metsäpalojen määrä on noussut 1990-luvun miljoonasta hehtaarista nykyiseen kolmen miljoonan hehtaarin tasolle. Muutokset näkyvät erityisesti Kanadan kasvihuonekaasutaseissakin: Suomen metsät nielevät enemmän hiiltä kuin metsäpinta-alaltaan yli kymmenkertaisen Kanadan.

Pohjoisessa havumetsävyöhykkeessä ilmaston lämpeneminen on muuta maapalloa nopeampaa. Meilläkin kunnollinen talvi on vaeltanut joka vuosi noin kymmenen kilometriä pohjoista kohden jo 80-luvulta alkaen. Jo nyt tiedetään, että kuivuuskaudet pitenevät kesäisin ja että vuosisadan loppupuoliskolla esimerkiksi kirjanpainaja kykenee tuottamaan kaksi sukupolvea lähes jokaisena kesänä Etelä-Suomessa.

Muutoksiin on vaikea varautua, mutta muutamia asioita pitäisi tehdä jo nyt. Heikoimmin ilmastonmuutosta puulajeistamme kestää kuusi. Sen pinnallinen juuristo ei siedä kuivuuskausia eikä talvimyrskyjä sulan maan aikaan. Etelä-Ruotsissa kuusen istutuksia aiotaan rajoittaa ja korvata niitä mahdollisesti douglaskuusella. Suomessa tilanne on sama, mutta toistaiseksi meillä luotetaan kotimaisiin puulajeihin.

Toinen asia on seurannan tiivistäminen. Kevään kuivuuskaudella metsäpalojen havainnointia parannettiin. Myös hyönteistuhojen osalta metsänomistajien ja metsäammattilaisten on syytä olla valppaana. Tässä omaehtoisessa tuhojen seurannan joukkoistamisessa kaikkien kansalaisten on syytä olla mukana.

Kolmas asia on nopea reagointi: vaurioituneet puut on korjattava nopeasti pois metsistä. Myös torjunta-ainelainsäädäntöä pitäisi muuttaa siten, että nykyistä nopeammin saataisiin luvat torjuntatoimille. Meillä ei ole varaa syöttää vaivalla kasvatettuja puitamme hyönteisten leukoihin, kun maailmalla pyritään irti muovin ylivallasta.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.