Vierailin vuodenvaihteessa ystäväperheen luona ja kerroin elämästä peuranhoitoalueella. Kasvimaan pidon toivottomuudesta, kukkapenkkien suojaamisesta, sorkanpolkemista viime kevään istutustaimista, punkki-invaasiosta ja siitä kuinka harmitti, kun auto oli kolme päivää pois käytöstä peurakolarin takia. Metsästystä harrastava perheen isäntä lopetti valitusvirteni toteamukseen ”Sikäläiset maanomistajat ovat vellihousuja!”
Kotimatkalla takaisin Keski-Suomesta pohdin asiaa. Näinhän se taitaa olla. Me uskomme, kun etujärjestömme sanoo, että alueellisessa riistaneuvostossa maanomistajien etua ajetaan. Sinne kun on nimetty edustajaksi metsästysharrastuksessa syvällä sisällä oleva henkilö, joten asiantuntemusta kuulemma piisaa. Kaikki on siis hyvin, vaikka mieltäni kaihertaa, että riistakannan tavoitekoosta on päättämässä ihminen, jonka sivuelinkeinona on riistalihateurastamo.
Eikö etujärjestöni pysty näkemään, että metsästystä harrastavalla ja ei-harrastavalla metsänomistajalla on aivan eri intressit? Ja että meitä ei-metsästäviä metsänomistajia on enemmistö.
Me uskomme, että vain nykyisenkaltaiset tiukat metsästysseurat voivat hoitaa peurakantaa. Siellä hierarkiaan kuuluvat jäsenet, koejäsenet, nuorisojäsenet, ulkokoejäsenet, ulkojäsenet ja kunniajäsenet.
Peuraporukkaan pääsy ei välttämättä heti onnistu. Kunnon metsästysmieltä osoittaakseen joissakin seuroissa on alkuun tehtävä jopa kolme vuotta riistanhoitotyötä, ja vasta sitten pääsee ampumaan. Kurinpitomenettelynä saatetaan käyttää määräaikaista hirvieläinten metsästyskieltoa, vaikka samaan aikaan lupia voi jäädä käyttämättä.
Me uskomme, että metsästäjät tekevät jahdin jälkeistä talviruokintaa ihan vain siksi, etteivät nuo söpöt pikkubambit kuolisi nälkään. Hyväksymme tuhansien kilojen porkkanakasojen rahtaamisen maillemme ja kieltäydymme näkemästä yhtäläisyyttä porojen ruokintaan ja laiduntamiseen toisten mailla.
Me seuraamme sivusta riistahanketta, jossa kehitetään lihan myyntiä ja metsästysvieraiden vastaanottamista. Hyötyjinä luetellaan kunnat, matkailuelinkeino, yrittäjät sekä paikalliset palveluntarjoajat. Maanomistajien roolista ei hanke-esitteessä sanota sanaakaan. Tämänkin me vain annamme tapahtua.
Me uskomme tilastoja hirvituhojen pienuudesta. Me emme itsekään arvaa hakea korvauksia, koska hakeminen maksaa ja korvaus on pieni.
Me uskomme, että olisimme välttäneet peurakolarin, jos olisimme sovittaneet ajonopeutemme oikeaksi ja tarkkailleet tien laitoja.
Me uskomme, että on ihan oikein ja luonnollista rakentaa kaksimetrinen aita kasvimaan ympärille. Kun jokaiselle metsästäjälle on turvattava riittävä saalis, on vain sopeuduttava muiden harrastustoimintaan, koska se kohentaa kylien yhteishenkeä.
Ymmärrämmekö me vellihousut lainkaan, että metsästysoikeus on sidottu maanomistukseen? Valttikortit olisivat meidän käsissämme. Ilman maanomistajan lupaa metsästystä ei hänen maillaan harjoiteta. Kun yhä suurempi osa metsämaista siirtyy kasvottomien, pelkkää tuottoa etsivien rahastojen haltuun, käytännöt saattavat muuttua.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Ompa harvinaisen kiihkottomasti ja asiallisesti tuotu esille hirviongelman lähtökohdat, ei metsästävän metsänomistajan näkökulmasta.
” Toivotaan Tiinalta mukavia ko. aiheeseen liittyvää juttua myös jatkossa t, vellihousu ”
Samaa mieltä. Ensiksi voitaiisiin lähteä vaikka siitä että maanomistajat kieltävät talvisen riistaruokinnan pahimmilla peura ja hirvialueilla. Toisekseen suurinosa noista seurojen aktiiveista ja sääntöjen luojista ovat maanomistajia eli näitä vellihousuja jotka hyödyntävät riistamääriä omassa toiminnassaan ja taloudessaan.
Edellinen kommentoija: ”Toisekseen suurinosa noista seurojen aktiiveista ja sääntöjen luojista ovat maanomistajia eli näitä vellihousuja jotka hyödyntävät riistamääriä omassa toiminnassaan ja taloudessaan.”
Suurin osa metsänomistajista ei sovi edellä olevaan kuvaukseen, mutta suurin osa riistaorganistaation johtopaikoilla olevista sopii. Heillä omistamisen tarkoitus saattaa olla jopa ainoastaan metsästysmahdollisuus ja riistanhoito, ei metsähoito ja puuntuotanto. Tällöin hirvivahingot eivät haittaa ja harmita. Yhdellä metsäomistaja riistaherralla näkyy oleva 5 ha metsää ja ruokintapaikka, sillä pääsee tilastoihin.
Täällä näkee toisinaan uudistuksen laiminlyönneen metsätilan myynti-ilmoituksissa vinkin ”mahdollisuus päästä metsästysseuran jäseneksi”.
Merkittävällä osalla metsästävistä metsänomistajista metsästyksen motiivi on pudottaa haittaa aiheuttavien eläinten kanta pienemmäksi, mielellään lain sallimaan minimiin. Kyse ei heillä ole harrastamisesta.
Esimerkiksi pitkään metsästystä harrastaneita on siirtynyt ”uusia fiiliksiä” saadakseen jousimetsästyksen pariin. Silloin kaikkein parhaat jahtaajat siirtyvät tehottomaan tapaan metsästää ja tätä perustellaan kuitenkin sillä, että metsästys tehostuu, kun harrastajamäärä lisääntyy. Käy juuri päinvastoin. Ei uusi harrastaja, aloittelija, lähde siitä päästä liikkeele, että yrittää ensimmäisenä kaataa jousella hirven.
Montakohan puuntuottaja-metsästäjää, joilla metsätalous on merkittävä tulonlähde kiipeilee puissa jousipyssyn kanssa? Eivät kiipeile he pudottavat tehokkaimmalla mahdollisella tavalla hirvikantaa alas.
Tällekin palstalle linkitetyssä sidosryhmäluulemisen pöytäkirjassa riistanhoitoyhdistyksen metsäomistajajäsen kertoo tuohtuneena liian suuren hirvikannan vaikutuksesta, samassa kokouksessa oli useita metsänomistaja-metsästäjiä, jotka eivät hyväksyneet tällaista hirvipolitiikkaa. Heidän motiivinsa metsästykselle on laskea kantaa.
Otteita pöytäkirjasta:
” rhy:n maanomistajajäsen: Totesi, että jos hirvikanta on liian suuri, se rassaa metsänomistajia. Ne HT-alueet, jotka ovat kovinpeltovaltaisia, niillä tiheys 2,5 on paljon”
”rhy:n metsänomistajajäsen:Totesi, että ollaan hakoteillä, kun hirvi määrää mille lajille metsä uudistetaan. Kuitenkin tämän vuoksi mäntymetsämaita laitetaan kuuselle ja menetetään tuloja tulevaisuudessa.”
”rhy:n maanomistajajäsen:Kertoi, että laskentapäivänä oli oitis tavattu 9 hirven porukka metsästä ja 5 hirven laumoina kulkijoita tavataan metsänhoitotöissä. Sudet siirtävät lisää hirviä talvehtimaan entisestään vahvalle hirvialueelle.Kun hirvikannan tiheys on kovin korkea, kannankehitys ei ole enää niin tasaista ja ennustettavaa”
Puuntuottaja-rivimetsästäjät haluavat hirvieläinkantaa alas, ongelma on, että he eivät ole intohimoisia metsästäjiä, jotka pyrkivät riistaorganisatiossa päättäviin tehtäviin. Ne tehtävät on miehitetty muilla kuin puuntuottaja-metsästäjillä.
Esimerkiksi Petäjistö-Matalan kyselyn tuloksesta näkee motiivit.
Kun metsien tavoite on puuntuotanto ja puunmyyntitulot, niin 51% vastaajista näkee hirvituhot merkittävä haittana. Kun Tavoitteena on metsästysmahdollisuus vain 18% näkee hirvituhot merkityksellisinä.