On asioita, jotka ovat huonompia kuin ei mitään: suonen iskeminen sairaalta, tai valtamerilaivan navigoiminen kahvinporoista ennustamalla. Suomen turvemaiden hiililaskentakin on huonompi kuin ei mitään.
Tropiikissakin on soita, vaikka siellä on jatkuvasti kuuma. Kasvien jäänteet hajoavat epätäydellisesti, koska vedenpinta on korkealla, lähellä maan pintaa. Kaikille maailman soille pätee, että kun vedenpinta on korkealla, orgaanisen aineen hajotus on vähäistä ja kun vedenpinta on syvällä, hajotus kiihtyy ja hiilipäästöt kasvavat. Vesi on ylivoimaisesti tärkein suon prosesseihin vaikuttava tekijä.
Vesi, sademäärä, ja ojan syvyys puuttuvat hiililaskennastamme. Vaikka kaikki ojat tukittaisiin, taivaan akkunat aukenisivat ja maa tulvisi, hiililaskentamme viisari ei värähtäisi, vaikka todellisuudessa päästöt pienenisivätkin. Laskennassa maan hiilipäästö riippuu ainoastaan puuston pohjapinta-alasta ja vuoden keskilämpötilasta. Ja kun metsä kasvaa ja vuodet lämpenevät, päästöviisarit osoittavat taivaisiin.
Tämä tuomiopäivän kone kuljettaa meitä vääjäämättä kohti suurempia laskennallisia maaperäpäästöjä ja miljardilaskuja. Laskenta ei ohjaa metsänhoitoa pienempiin päästöihin, esimerkiksi kuivatuksen vähentämiseen. Se ei ohjaa mihinkään.
Vuonna 2021 käyttöön otetussa turvemaiden hiililaskentamallissa rikotaan keskeisimpiä tutkimuksen periaatteita. Päästömallin selittäjät korreloivat voimakkaasti; mallissa hiiltä virtaa ilmasta maahan ja maasta ilmaan, mutta hiilivirrat eivät ole toisiinsa kytkeytyneitä.
Mallilla ei ole muistia, eikä maalla hiilivarastoa, mikä on ongelma kun karikkeiden hajotus kestää vuosia. Laskentayksikkö on alueellisesti keskimääräinen ”metsikkö”. Tämä lähestymistapa on pätevä, jos kaikki prosessit ovat lineaarisessa suhteessa toisiinsa ja puuston kokoon. Mutta miltei mikään asia ei ole. Mallin lämpötilaherkkyys hipoo taivaita. Kun laboratoriokokeissa maan hiilipäästö lisääntyy 20–40 prosenttia lämpötilan noustessa kolme astetta, hiililaskennassamme vastaava lisäys on 50–220 prosenttia. Hurjaa.
Näiden tyhjän päällä olevien numeroiden mukaan maankäyttösektorin hiilitase heikkenee ja metsätoimiala on uhattuna. Hiililaskennan ongelmissa ei ole kyse laskennan “epävarmuuksista”, niin kuin julkisuudessa häveliäästi sanoitetaan, vaan huonosti tehdystä tutkimuksesta. Sen tuloksia ei voi käyttää mihinkään.
Kirjoittaja on suometsätieteen professori Helsingin yliopistossa.
Lue myös: Mureneeko hiililaskennan pohja? Ministeriö tutkituttaa Luken laskentojen epäselvyydet
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Johtopäätös on mielestäni selvä: tehdään kuten Ruotsissa ja mitataan ne päästöt. Luke on kritisoitut, että mittaustulokset laahaavat jäljessä. Ruotsille ne kuitenkin kelpaavat ja vähän myöhässä tuleva oikea tieto on paljon parempi kuin ajoissa tuleva väärä tieto. Näin varsinkin kun se mahdollisesti väärä tieto on Suomen kannalta haitallista.
Ei riitä Ruotsin mallin kopioiminen Suomeen.
Pitää myös saada nämä jatkuvasti ja tahallisti suomalaisille kaiken maailman maksuvelvollisuuksia järjestävät tahot vastuuseen tekemisistään. Tämä hulluttelu on jatkunut jo aivan liian kauan.
Tekevät niitä ”tutkimuksiaan” vieläpä suomalaisen veronmaksajan rahoituksella.