Suometsien omistajia vedetään nyt moneen suuntaan. Toisaalla on metsäteollisuuden puuntarve, toisaalla suometsien rooli ilmastonmuutoksen ja vesistökuormituksen torjunnassa.

Viime aikoina otsikoihin ovat nousseet erityisesti ojitettujen soiden vesistö- ja ilmastopäästöt. Ojitetuilta soilta valuu vesistöihin enemmän ravinteita kuin aiemmin oletettiin, ja turpeen hajotessa ilmakehään vapautuu hiilidioksidia.

Apukeinoksi on ehdotettu suometsien ennallistamista takaisin soiksi. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Joillain soilla ennallistaminen saattaa lyhyellä aikavälillä jopa lisätä kasvihuonekaasupäästöjä.

Julkisessa keskustelussa unohtuu myös herkästi se, että merkittävä osa ojitetuista soista sijaitsee yksityismailla. Puuntuotannon kannalta soiden ojitus on ollut menestystarina. Soiden puumäärä on yli kaksinkertaistunut 1950-luvulta, ja noin viidennes lähivuosikymmenten hakkuumahdollisuuksista on suometsissä.

Suometsiin tarvitaankin nyt sellaisia toimintamalleja, joiden avulla voidaan sekä turvata puuntuotanto että hillitä vesistö- ja ilmastopäästöjä. Tällaisia keinoja etsitään myös tämän tiedeliitteen sivuilla.

Kivennäismaiden tutkimukseen verrattuna turvemaiden tutkimus on nuorta. Suometsien uudistamisesta on alettu saada tutkimustuloksia vasta hiljan, puunkorjuun menetelmiä vielä kehitellään ja ennallistaminen on käynnistynyt laajemmin vasta 2000-luvulla.

Suometsien tutkimukseen pätevät samat säännöt kuin metsäntutkimukseen yleensäkin. Pikavoittoja ei ole saatavilla, vaan tutkimustulosten saaminen voi viedä jopa vuosikymmeniä. Tämä vaatii pitkäjänteisyyttä niin tutkijoilta kuin rahoittajilta. Kuten liitteen nimikin kertoo, edessä on soinen savotta.

P.S. Tiedeliitteen artikkelit ovat luettavissa osoitteessa www.metsalehti.fi. Sieltä löytyvät myös linkit liitteen videoihin.

Miltä suometsien tulevaisuus näyttää? Metsälehden toimittajat Mikko Riikilä ja Sami Karppinen pohtivat suolta käsin suometsiin liittyviä haasteita.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.