Jokin aika sitten uutisoitiin, että monissa maakunnissa on hakattu liikaa. Toteutuneet hakkuut ovat ylittäneet suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän, ja tämä vähentää tulevia hakkuu-mahdollisuuksia.

Vaikka se paradoksilta kuulostaakin, pidemmällä aikavälillä ylihakkuu ei aina ole huono asia. Joskus se on suorastaan järkevää.

Suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä osoittaa hakkuutason, joka on tulevaisuudessa mahdollinen ilman, että metsien tilavuus tai minkään puutavaralajin kertymä edes hetkellisesti nykytasosta vähenee, ottaen huomioon suojelualueet ja muut puuntuotannolle asetetut rajoitukset. Taso riippuu lähtötilanteen puustosta ja sen kasvusta: erilaisella lähtöpuustolla taso voisi olla entistä suurempi tai pienempi. Laskelmaa ei siis kannata pitää ehdottomana ylärajana puuntuotannolliselle kestävyydelle.

Jos puuntuotannossa olevien metsien ikäluokkajakauma painottuu vanhoihin metsiin, joiden kasvu on hidastumaan päin, suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä voi olla pieni. Paradoksaalisesti siis silloin, kun puuston määrä kasvaa, ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä vähenee. Tällöin metsien rakennetta olisi puuntuotannon näkökulmasta tarpeen nuorentaa ja keskitilavuutta alentaa, eli toisin sanoen olisi tarpeen hakata enemmän kuin laskelma osoittaa. Puuston kasvu lyhyellä aikavälillä toki alenisi, mutta tulevaisuudessa ylihakkuiden seurauksena puuston keskimääräinen kasvu nousisi, samaten suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä.

Jos ikäluokkajakauma painottuu sen sijaan nuoriin metsiin, kannattaa hakata selvästi vähemmän kuin suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä antaa ymmärtää. Vaikka hakkuut olisivat laskelman osoittamalla tasolla, ne ovat ylihakkuita siinä mielessä, että niiden takia potentiaalisesti suurempia hakkuumahdollisuuksia tulevaisuudessa ei saavuteta. Metsien kasvua ja sitä kautta myös hakkuita olisi mahdollista nostaa pidättäytymällä hakkuista nyt.

Jos siis suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä on jossain ylitetty, ei kannata painaa paniikkinappulaa.

Vain silloin, kun puuntuotannossa olevien metsien ikäluokkajakauma on tasainen, suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä on myös suurin mahdollinen ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä. Suojelualueilla vanha ikä on tietysti vain eduksi.

Yksittäisten vuosien ylitykset ja alitukset eivät muutenkaan ole tärkeitä, vaan se, että pitkällä aikavälillä keskimäärin ei hakata liikaa. Se, että hakkuut ovat aina suurimman ylläpidettävissä olevan kertymän alapuolella, on suorastaan vahingollista tulevien hakkuumahdollisuuksien kannalta: se johtaa ajan mittaan metsien vanhenemiseen ja kasvun heikkenemiseen.

Jos siis suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä on jossain ylitetty, ei kannata painaa paniikkinappulaa. Kannattaa ensin katsoa, onko ylityksiä ja alituksia tasapainoisesti. On syytä myös katsoa, onko metsien kasvu hiipumaan päin vai kasvamaan päin tai onko alueella merkittäviä tuhoja.

Kuten kaikki kestävyyden indikaattorit, suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymäkin on hyvä renki, mutta huono isäntä.

• Lisätietoa hakkuukertymistä täältä

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.