Metsänomistajien ja metsäammattilaisten kohtaamat lakisääteiset vaatimukset monimuotoisuuden turvaamiseen ovat metsien käytön laajuuteen ja intensiteettiin nähden suppeat. Enin osa hakkuisiin liittyvistä monimuotoisuusteoista perustuu vapaaehtoisiin sertifiointijärjestelmiin ja suosituksiin, siis metsänomistajan omaan päätökseen.

 Pykälien vähäisyys ei tarkoita sitä, että niiden toteutuminen olisi itsestään selvää. Tietämättömyyden ja väärinymmärrysten seurauksena tapahtuvat rikkomukset tulisi karsia minimiin. Seuraavassa muutama yleispätevä vinkki virheiden välttämiseen.

Tunnista metsälakikohteet. Metsälain kymmenes pykälä koskee kaikkia kriteerit täyttäviä kohteita riippumatta siitä, onko niistä ennakkotietoa kenelläkään. Hakkuissa elinympäristöt pitää osata tunnistaa ja rajata niin, että ominaispiirteet eivät vaarannu. 

 Vuosituhannen vaihteessa toteutetun kartoituksen kautta kohteita saatiin osaksi avointa metsävaratietoa. Kartoitushankkeessa merkittävä osa, arviolta noin viidesosa, lain kriteerit täyttävistä kohteista jäi löytymättä. Myöhemmin lakiin lisätyille metsäkorte- ja muurainkorville ei ole tehty vastaavaa systemaattista kartoitusta.

 Uusia metsälain vaatimukset täyttäviä hehtaareita syntyy puuston vanhenemisen ja häiriöiden kautta vuosittain lisää. Esimerkiksi rehevissä lehtipuustoisissa ja hoitamattomissa metsissä, lehdoissa ja korvissa luonnontilaistuminen on nopeaa. 

 Jos kartoittaja on aikoinaan merkinnyt rehevästä korvesta lakikohteeksi vain sen luonnontilaisen kaltaisen osan, tänä päivänä kymmenes pykälä voi täyttyä koko korven alueella. Kuviotiedossa näkyvään metsälakikohteeseen tulee siis suhtautua huomiomerkkinä – ei ohjeena avohakkuun rajaukseen.

 Lisäksi erilaisia elinympäristöjä on usein toistensa lomassa. Esimerkiksi purojen varsilla on tyypillisesti lehtoja, korpia ja tihkupintoja, jotka voivat olla lakikohteita, vaikka puron uoma niiden kohdalla olisi perattu tai suoristettu.

Hyödynnä luonnonhoidon paikkatietoaineistot. Kysy metsäammattilaiseltasi, onko metsässäsi mahdollisia noronpaikkoja, jotka näkyvät kosteusindeksissä? Vesilaki suojelee norouomaa. Lain rikkominen onnistuu esimerkiksi täydessä kuormassa olevalla ajokoneella, joka norouoman ylittäessään aiheuttaa painuman, johon vesi jatkossa virtaa alkuperäisen uoman sijaan.

 Kosteusindeksi ja lukuisat muut hyödylliset, herkistä paikoista vihjaavat ja maastosuunnittelussa tärkeät aineistot ovat kaikkien katsottavissa Suomen metsäkeskuksen sivuilla. Niiden hyödyntämisessä on metsäammattilaisilla parantamisen varaa.

Kohdenna monimuotoisuustoimet. Niukoista monimuotoisuuspykälistä ei löydy turhanpäiväisiä vaatimuksia. Kaikki se huomio, mitä lakimme vaativat, kohdentuu tärkeisiin asioihin. Monessa kohtaa vaadittu minimi ei tarjoa luontoarvoille riittävää turvaa.

 Siksi on järkevää kohdentaa vapaaehtoisetkin monimuotoisuustoimet, esimerkiksi säästöpuuryhmä, lakikohteiden läheisyyteen. Samalla vähennetään riskiä, että lakikohteen rajauksesta tulee liian niukka ja asia päätyy poliisin tutkittavaksi.

Kirjoittaja työskentelee johtavana asiantuntijana Tapio Oy:ssä

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.