Metsäuutisointi on synkkää. EU haluaa ottaa itselleen metsienpäätösvallan ja uudistushakkuut kielletään. Samoin kielletään puun polttaminen, kirjanpainajat tappavat kuuset, myyrät syövät taimet, sudet syövät metsurin, tehtaat lopetetaan, ulkomaiset rahastot ostavat Suomen metsät ja kaikki järkevä toiminta muutenkin kielletään. Turha tässä on metsiä hoitaa, kun ei niitä saa kohta enää käyttää.

Synkät uutiset myyvät. Jostakin syystä me kuluttajat luemme mieluummin ikäviä uutisia kuin tulevaisuuden uskoa luovia tarinoita. Lopetin iltapäivälehtien lukemisen huhtikuussa 2022. Tajusin, että ne eivät tee minua iloisemmaksi tai tietävämmäksi. Olen kylläkin viihdyttänyt edelleen itseäni tarkastamalla iltapäivälehtien kannet kassajonossa. Etsin ”jallu luuraa” -hengessä iltapäivälehtien kansista joka päivä löytyvän Vladimirin sekä jonkin piilevän terveysriskin.

Pelko myy.

Vaikuttava viestintä on vaikeaa. Metsäpuolella tehdään usein mukavan lämpöistä tarinaa ja kuvitellaan ihmisten ymmärtävän tarinoiden taakse. Ihmiset eivät ymmärrä. Kaiken viestinnän jälkeen kolmasosa kansasta luulee valtion omistavan kaikki metsät ja 44 prosenttia kuvittelee hakkuiden olevan suurempia kuin metsien kasvun.

Metsäviestinnässä pitäisi saada edes kansan perustiedot kuntoon. Kun tietoa ei ole, niin tunteet vievät.

Kuten kotikaupungissani käynnissä olevassa metsäkiistassa: Kaupungin pitäisi kaataa kahdeksan hehtaaria metsää ja saada alueelta laskemani mukaan 110 miljoonan euron verran tuloja rakennusoikeuksien myynnistä. Rakennuksien keskelle jää kolmen hehtaarin metsäalue ja ympärille reilusti suojeltuja metsiä.

Metsäkoneet olivat pitkän taistelun jälkeen jo paikalla, kunnes alueelta löytyi ”vesiuoma jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista” – eli noro. Rakennukset halutaan jättää noron takia nyt rakentamatta.

Suomessa ei voisi rakentaa yhtään tietä, jos norot olisivat täysin suojeltuja.

Kaupungilla olisi ollut rahalla käyttöä. Lapseni kantoivat kouluruokailussa lautaset käsissä, koska tarjottimien peseminen vei liikaa rahaa.

Luontoväki voittaa metsäväen viestinnässä. Joka kerta.

Nuorempana seurasin ahkerasti uutisia ja hötkyilin kaikesta sirpaletiedosta, mutta nykyään olen oppinut ottamaan rauhallisemmin. Olen saanut lukea runsaasti pelottelua maatalouslehdistössä EU:n ennallistamisasetuksesta. Minulla oli vartti ylimääräistä aikaa, jonka käytin menemällä EU:n omille sivuille ja etsin, mitä asetuksessa oikeasti sanotaan.

Suomessa on toistettu 20 prosentin ennallistamistavoitetta. Tunnelma on ollut kuin 20 prosenttia Suomesta pitäisi suojella.

EU:n mukaan lakiehdotus ei velvoita luomaan uusia suojelualueita. Ennallistaminen ei vaikuta muutenkaan keskittyvän metsiin. EU:n mukaan kosteikot, turvemaat, niityt ja dyynien elinympäristöt kärsivät eniten ja ovat ennallistamistoimien kärjessä.

Eiköhän metsiä kannata edelleen uudistaa, pitää taimikot kovassa kasvukulmassa ja hoitaa harvennukset ajoissa.

Vaikka miten peloteltaisiin.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.