Luonnonvarakeskus uutisoi loppuvuodesta tutkimuksesta, jossa seurattiin viiden vuoden ajan rovaniemeläisten männiköiden pienaukkojen taimettumista (Hallikainen ym. 2020). Taimettuminen oli hyvää, keskimäärin 22 000 tainta hehtaarilla.

Pienaukkohakkuut katsotaan usein jatkuvapeitteisen metsätalouden menetelmäksi. Kun uudistumisen epävarmuus on yksi suurimmista jatkuvan kasvatuksen kysymysmerkeistä, tulos on kiinnostava. Tutkimuksen mukaan hyvät taimettumistulokset havaittiin muokatuilla koealoilla. Sammalpeitteisissä, muokkaamattomissa kohdissa mitatuista koealoista taimettomiksi jäi puolet.

Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteen yksi kärjistä on ajatus, ettei jatkuvassa kasvatuksessa tarvita maanmuokkausta. Näin vältytään sen ympäristöä ja virkistyskäyttöä haittaavilta vaikutuksilta. Myös mediahuomiota saaneen Turun kaupungin metsäsuunnitelman mukaan kaupungin metsissä ei enää tehdä avohakkuita tai maanmuokkausta. Uudistumisen ajatellaan tapahtuvan ilmankin.

Valitettavasti nämä käsitykset maanmuokkauksen merkityksettömyydestä jatkuvassa kasvatuksessa eivät perustu tosiasioihin.

Tulokkaan on vaikea pärjätä jo kasvussa olevien naapureiden seassa.

Kun metsänpohjaan varisee siemeniä, pieni osa päätyy itämisen kannalta suotuisiin kohtiin. Vararavintonsa turvin kasvava sirkkataimi ei ole itämispaikan suhteen ronkeli, jos se saa kosteutta, happea ja lämpöä. Syntyneellä pikkutaimella seuraa kuitenkin tämän jälkeen kova koitos, kun juuriston on löydettävä sopivaan maaperään ja taimen on selvittävä muun kasvillisuuden kilpailusta. Tulokkaan on vaikea pärjätä jo kasvussa olevien naapureiden seassa.

Taimen vakiintumisen todennäköisyyttä kasvattaa merkittävästi se, jos kilpailevia vierustovereita on niukasti. Tällöin valoa, ravinteita ja vettä on saatavilla. Maanmuokkauksella luodaan näitä suotuisia kohtia uusille puille.

Dynamiikka ei riipu siitä, onko taimi eri-ikäisrakenteisessa metsässä, pienaukossa tai suuremmalla avohakkuualalla. Eri-ikäisrakenteisissa metsissä tehdyt muutamat maanmuokkauskokeet vahvistavat maanmuokkauksen uudistumista edistävän vaikutuksen.

Avohakkuualoilla tukkimiehentäituhoriski on peitteisiä kohteita suurempi. Myös heinittyminen on usein voimakasta, mikä miellyttää myyriä. Näitä tuhoriskejä vastaan käytetään maanmuokkausta, kuten mätästystä. Tällöin voi ajatella, että avohakkuu tuottaa maanmuokkaustarpeen.

Heinittyminen on harmillista, mutta kuvaa toisaalta juuri sitä, että kasvien kasvun kannalta välttämättömiä resursseja on vapautunut. On myös niin, ettei esimerkiksi mätästystä ole taloudellisesti järkevää tai juurikäävän vuoksi turvallista tehdä eri-ikäisrakenteisessa metsässä, vaikka haluaisi. Muokkauksen taimettumista auttava, maaperän lämpötilaa nostava ja siten taimien kasvua jouduttava vaikutus jää vääjäämättä keinovalikoiman ulkopuolelle.

Kyseessä on kiikkulauta: maanmuokkaus aiheuttaa kohteesta riippuen eriasteisia haittoja, mutta varmistaa uuden puuston synnyn. Luopumalla maanmuokkauksesta katoavat sen haitat, mutta myös hyödyt.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.