Viime aikoina on puhuttu paljon luonnontilaisten metsien suojelusta. EU-tasoisen määritelmän mukaan luonnontilaisessa puustossa on runsaasti koko- ja puulajivaihtelua ja puusto on sijoittunut ryhmittäin. Valtakunnan metsien inventoinnissa luonnontilaisuutta taas arvioidaan kolmella eri kriteerillä: puuston rakenteen, lahopuuston määrän sekä ihmistoiminnan jälkien perusteella. Luonnontilainen rakenne kirjataan, jos puut ovat sattumanvaraisessa järjestyksessä, puusto on vanhaa ja siinä on runsaasti kokovaihtelua. Lahopuustoisuus kirjataan, jos lahopuuta on runsaasti suhteessa kasvupaikkaan. Ihmistoiminnan puute kirjataan, jos metsäteitä tai ojia ei ole eikä puustossa ole kuin korkeintaan vanhojen poimintahakkuiden jälkiä.

Viimeisimmässä valmistuneessa valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI12) luonnonmetsiä, jotka täyttävät kaikki kolme kriteeriä, arvioitiin olevan noin 1,8 prosenttia metsämaan alasta eli 380 000 hehtaaria. Tästä pinta-alasta vain noin 42 000 hehtaaria on puuntuotantoon käytettävillä mailla, muut ovat jo nyt suojelualueilla. Suurimmat puutteet metsien suojelussa ovat Etelä-Suomessa, mutta kaikilla kolmella kriteerillä jopa 70–80 prosenttia luonnonmetsistä on Pohjois-Suomessa. Lahopuukriteerin osalta mitat täyttäviä metsiä on Etelä-Suomessa vain noin 26 000 hehtaaria.

Luonnontilaisuutta on kuitenkin hankala arvioida. Tarkkoja määritelmiä esimerkiksi sille, mitä runsas kokovaihtelu tai sattumanvarainen tilajärjestys tarkoittaa, ei ole olemassa. Riittävän vanhat hakkuut tai jopa ojat voivat jäädä maastossa huomaamatta. Siksi maastossa kulkevat mittausryhmät voivat – yhtenevästä koulutuksesta huolimatta – arvioida saman kohteen luonnontilaisuuden hieman eri tavoin.

Lahopuukriteerin osalta mitat täyttäviä metsiä on Etelä-Suomessa vain noin 26 000 hehtaaria.

Arvioinnin vaikeutta kuvaa se, että edellisessä inventoinnissa (VMI11) luonnonmetsiä arvioitiin olevan 517 000 hehtaaria, eli noin 2,5 prosenttia. Helpon selityksen luonnonmetsien vähenemiselle tarjoaisivat hakkuut, mutta myös suojelualueilla luonnonmetsien määrä oli vähentynyt noin 80 000 hehtaaria. Se tarkoittaa, että arvioissa on eroa mittausryhmien välillä.

Suojeleminen edellyttää, että luonnonmetsät pitäisi myös löytää maastosta. Parempaa luontotietoa Suomen metsistä (PLUS) -hankkeessa on etsitty VMI-koealojen mittauksista sellaisia metsien ominaisuuksia, joiden avulla potentiaalisesti luonnontilaiset kohteet löytyisivät muualtakin.

Alustavien tulosten mukaan rakenteeltaan luonnontilaisiksi metsiksi arvioiduilla koealoilla puuston läpimitta- ja pituusjakauma sekä puulajivalikoima olivat jokseenkin samanlaisia kuin muillakin koealoilla. Lahopuustoisuus VMI-koealoilla oli täysin sattumanvaraista, eli lahopuuta voi esiintyä kaikenlaisissa metsissä. Luonnontilaisuuden määrittely ei siis ole yksiselitteinen, eikä yksiselitteistä määritelmää ole ehkä mahdollista kehittääkään.

Jotta luonnonmetsäkriteeriä voisi käyttää suojelupäätösten pohjana, määritelmän pitäisi kuitenkin olla yksiselitteinen. Ainakaan arvio ei saisi riippua siitä, kuka sen tekee.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.