Metsätuhoja aiheuttavat monet eliölajit, kuten sienet, hyönteiset ja nisäkkäät sekä erilaiset luonnonilmiöt, kuten lumi, metsäpalo ja tuuli. Metsänomistajalle näistä aiheutuu harmillisesti lisätöitä, kustannuksia ja tulonmenetyksiä.

Lapissa metsätuhoja esiintyi varsinkin 1980-luvulla, mutta erityisesti sienitaudit ovat jälleen yleistymässä.

Sienitaudeista männynversoruoste vaurioittaa kehittyviä männyntaimien kasvaimia. Se ei yleensä tapa tainta, mutta heikentää taimikon laatua. Etelä-Lapissa ruostetta esiintyi 1980-luvulla, ja se jätti jälkeensä huonolaatuisia mäntytaimikoita. Sienen torjumiseksi väli-isäntänä toimiva haapa tulisi hävittää uudistettavasta metsiköstä muutamaa vuotta ennen hakkuuta.

Männyntalvihome tappaa lumen peittämät männyn neulaset ja versot. Sitä esiintyy lähes vuosittain, mutta pahoja epidemioita on vain silloin tällöin. Epidemian aikana talvihome voi tappaa koko taimikon. Tuhoriski on sitä suurempi, mitä kauemmin taimet ovat hankirajan alapuolella.

Vuosien 1981 ja 1982 kesät olivat Lapissa poikkeuksellisen kylmiä. Surmakkasieni tappoi silloin energian puutteen heikentämiä nuoria mäntytaimikoita vähintään 10 000 hehtaaria.

Hirvituhot ovat 1980-luvulta lähtien olleet ongelma myös Lapissa. Hirvi syö talvella männyntaimien kasvaimia aiheuttaen kasvu- ja laatutappioita ja voi jopa tuhota koko taimikon. Paras torjuntakeino on kurittaa hirvikantaa.

Lappia koettelivat 1980-luvulla myös myrskytuhot. Vuonna 1982 Mauri-myrsky kaatoi puustoa noin kolme miljoonaa kuutiometriä, mikä synnytti valtaisan viljelytarpeen ja taimivajeen.

Viime aikojen pahimmat tykkytuhot sattuivat 1990-luvun puolivälissä. Tykkytuhot ovat tyypillisiä pohjoisen vaara-alueilla. Puiden latvoihin osuessaan Perämereltä tuleva kosteus tiivistyy jääksi, ja yhdessä lumen ja huurteen kanssa puita murtava taakka voi olla tuhansia kiloja. Vaara-alueilla metsänviljelijän onkin otettava puulajivalinta erityisen vakavasti.

Alkutalvi 1986–1987 oli Lapissa poikkeuksellisen kylmä ja lumeton. Pakkanen vaurioitti juuristoja ja tappoi siten havupuiden taimia sekä taimitarhoilla että maastossa. Kymmeniä miljoonia taimia tuhoutui.

Tervasroson kuivattamat vanhojen mäntyjen latvat ja korot puiden rungoissa ovat vanhastaan tuttu ilmiö. Sen sijaan laajat aggressiivisen tervasroson tuhot mäntytaimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä huolestuttavat puulajivalinnan kourissa kamppailevaa metsänviljelijää. Männyn sijaan kannattaa silloin valita kuusi tai lehtikuusi, jos se vain on kasvupaikkaolosuhteiden puolesta mahdollista. Tervasroson uhkaa ei tule vähätellä.

Uusi kuusen viljelyä ja kasvatusta uhkaava ilmiö on dosentti Risto Jalkasen kuusen koukkulatvataudiksi nimeämä sienitauti. Viime vuosina Pohjois-Suomessa levinnyt sieni tappaa kuusen latva- ja sivukasvaimet ja saa pituuskasvun tyrehtymään niin taimilla kuin varttuneemmilla puilla. Myös toistuvat kuusensuopursuruoste-epidemiat ovat heikentäneet kuusten kuntoa.

Mistä johtuu, että tervasroso ja kuusen koukkulatvatauti yleistyvät ja leviävät? Onko syynä viime vuosikymmenten lämmin ilmastojakso vai peräti ilmastonmuutos? Metsänviljelijä on puulajivalinnoissaan entistä vaikeamman tehtävän edessä. Lienee selvää, että metsätuhoja ja niiden aiheuttajia pitää tutkia entistä enemmän ja perusteellisemmin.

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Mikko Hyppönen toimi ennen eläkkeelle siirtymistään erikoistutkijana silloisessa Metsäntutkimuslaitoksessa Rovaniemellä. Hän on myös lappilainen metsänomistaja.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.