Julkisessa keskustelussa on vaadittu Suomen hiilinielujen vahvistamista. Hiilinielut ovat trendinomaisesti hiipuneet viimeiset 10 vuotta. Kun uudet mallit ojitettujen soiden päästöistä otettiin käyttöön ja nielujen kehitys laskettiin uudelleen alusta asti, aiemmin vakaalta näyttänyt hiilinielun kehitys muuttui kertaheitolla laskevaksi trendiksi. Kehitykseen on vaikuttanut myös heikentynyt puuston kasvu ja hakkuiden huippuvuodet.

Heinäkuun lopussa julkaistun tutkimuksen mukaan hiilinielujen hiipuminen koskee koko Eurooppaa. Syyt ovat pitkälti samanlaiset kuin Suomessakin: puustojen ikääntyessä niiden kasvu heikentyy ja samaan aikaan hakkuut ja luonnontuhot lisääntyvät. Monissa maissa hakkuita on lisätty esimerkiksi kirjanpainajatuhojen leviämisen estämiseksi ja myrskytuhopuiden talteen ottamiseksi. Samanlaisia uutisia kiirii myös Yhdysvalloista, jossa tuoreen raportin mukaan metsien hiilinielut alkavat hiipua vuoden 2025 jälkeen ja metsät muodostavat merkittävän päästölähteen vuonna 2070.

Keinot hiilinielujen lisäämiseen ovat Euroopassa aivan samat kuin Suomessakin, esimerkiksi jalostetut taimet, lannoitus ja hyvin toteutetut harvennukset.

Toisen tutkimuksen mukaan vuoden 1950 jälkeen luonnontuhot ovat EU:n alueella kasvaneet noin 850 000 kuutiolla vuosittain. Tärkeimmät tuhojen syyt ovat myrskytuhot (46 %) ja metsäpalot (24 %), mutta viimeisen 20 vuoden aikana kirjanpainajatuhojen osuus (17 %) on kaksinkertaistunut.

Vielä huonompia uutisia tarjosi aiemmin keväällä Science-lehdessä julkaistu globaalin tason tutkimus. Sen mukaan kaikkien hakkuiden lopettaminen ei riittäisi, hiilinielujen avulla ei silloinkaan voitaisi pysäyttää ilmastonmuutosta.

Hakkuiden rajoittaminen auttaisi pari vuosikymmentä, mutta pidemmällä aikavälillä rajoitukset vain heikentäisivät nieluja entisestään.

Tutkimuksessa laskettiin, paljonko lisää hiiltä maailman metsiin mahtuisi vertaamalla talousmetsien keskimääräisiä nykypuustoja luonnontilaisten metsien vastaaviin. Laskelman mukaan metsätalouden lopettamisen jälkeenkin metsät voisivat niellä vain noin neljän vuoden päästöt. Odottamattoman heikko tulos selittyy sillä, että luonnontuhojen vuoksi luonnontilaisissakaan metsissä tilavuus ei ole keskimäärin kovin korkea.

Koska tutkimus on globaali, analyysi on väistämättä melko karkea. On mahdollista, että potentiaaliset nielut on systemaattisesti aliarvioitu: esimerkiksi Suomen nykyiset luonnontilaiset metsät ovat usein Pohjois-Suomessa ja kitumailla ja siksikin keskimäärin kohtalaisen vähäpuustoisia. Toisaalta, vaikka nielujen potentiaali olisi karkeasti aliarvioitu, se ei sittenkään olisi riittävä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen.

EU ei näillä näkymin saavuta hiilinielutavoitteitaan. Hakkuiden rajoittaminen auttaisi pari vuosikymmentä, mutta pidemmällä aikavälillä rajoitukset vain heikentäisivät nieluja entisestään.

Viime aikoina katseet onkin enenevässä määrin suunnattu niin sanottuihin teknisiin hiilinieluihin. Sellutehtaiden piipusta puhallettu hiilidioksidi on nykytekniikalla mahdollista ottaa talteen ja käyttöön. Menetelmän potentiaali on käytännössä rajaton.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.