En usko eläkejärjestelmän olevan enää nykyisessä muodossa, kun lopulta saavutan eläkeiän. En näillä näkymin tule saamaan eläkejärjestelmästä riittävästi rahaa. Olen kokeillut heikolla menestyksellä kerryttää omaisuutta, josta tulisi sitten vanhuuden päiville inflaatiosuojattuna tuloja kaurapuuron ja kahvin ostamiseen.

Järjellä ajatellen vuokra-asunnot kasvukeskuksissa, osakesijoitukset ja muut helposti hankittavat omaisuuserät olisivat fiksuja eläkesäästömuotoja. Voisin hankkia osakkeita kuukausittain sen mukaan, miten rahaa kertyy tilille. Osakkeet tuottaisivat passiivisesti osinkoja, ja niistä olisi helppo luopua tarvittaessa.

Ihmisten on pakko asua jossakin ja valtio on tukenut vuokralla asumista, joten kodintarpeesta hyötyminen olisi myös tehokas muoto saada vanhuuden turvaa.

Jostakin syystä olen kuitenkin mieltynyt metsäsijoittamiseen. En tiedä, miksi. Metsä ei ole lähtökohdin kovinkaan fiksu sijoitusmuoto. Sitä on vaikea ostaa, eikä metsää voi siirtää turvaan poliittisilta päätöksiltä. Metsätilamarkkinat menivät sekaisin metsärahastojen tultua markkinoille. Nollakorkojen aikana kolmen prosentin tuotto oli esimerkiksi eläkerahastojen näkökulmasta täysin riittävä.

Sijoittajien rahan virratessa rahastoihin sisään metsärahastot pystyivät maksamaan metsätiloista reilusti muita enemmän. Metsärahastojen laskennalliset arvot nousivat metsätilojen hintojen noustessa, jolloin rahastojen tuotto pysyi paperilla kunnossa. Minua taitavammat ja varakkaammat ostajat osasivat pelata markkinoilla.

Onneksi ohjauskorot nousivat, jolloin metsärahastot ovat vähentäneet ostojaan. Kolmen prosentin tuoton saa nyt varmasti turvallisilta korkomarkkinoilta ilman vaivaa.

Saimme ostettua ensimmäisen metsätilan reilut kymmenen vuotta sitten joidenkin vuosien etsimisen jälkeen. Tila oli aloittelijan tuurilla täydellinen. Tilamme rajoittuu päällystettyyn julkiseen tiehen ja on hyvillä maapohjilla.

Seuraavan metsätilan ostaminen onkin sitten ollut vaikeampaa. Rahani ovat menneet yritykseni kehittämiseen, mutta olen samalla haaveillen jahdannut metsänmyynti-ilmoituksista sopivia kohteita.

Huomasimme viime kesänä hyvällä sijainnilla olevan metsätilan. Päätimme käydä ostomielessä katsomassa. Innostuimme tilasta. Metsässä kuului kauhea selitys kun pohdimme, mitkä kohdat menisivät uudistukseen, missä harventaisimme ja miten hoitaisimme taimikot. Kysyimme pankista lainaa ja löimme reilun tarjouksen sisään.

Sitten odotusta ja pettymys. Hopea on ensimmäinen häviäjä. Joku toinen porukka oli nähnyt tilan vielä meitä arvokkaammaksi ja saanut ostettua sen. Harmitti.

En ole suostunut luovuttamaan. Minulla on vielä ainakin 22 vuotta ikäluokkani eläkeikään aikaa. Eläkeikä on jo noussut kolme vuotta ja varmaan tulee vielä nousemaan lisää. Ehdimme hyvin ostamaan ja maksamaan vielä muutaman metsätilan, jos vain löydämme fiksuja kohteita.

Helpommin kirjoitettu kuin tehty.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.