Ilmastomuutoskeskustelua leimaa kiire ja pelko – aiheesta. Jokainen tänään päästetty kasvihuonekaasujen lisäpäästötonni tekee tulevat ilmastonmuutoksen hillitsemis- ja sopeutustoimet vaikeammaksi ja kalliimmaksi. Pelkoa aiheuttaa puolestaan alati pahenevat ilmastomuutoksen seurausvaikutukset, kuten myrskyt, tulvat ja metsäpalot. Mitä nuorempi olet, sitä mittavimmin myös joudut kokemaan nämä haittavaikutukset.

Kiire ja pelko ruokkivat toimiin ryhtymistä. Ei ole kuitenkaan hyvä, jos ne myös hallitsevat päätöksentekoprosessia. Kiireessä ja pelossa syntyy helposti harkitsemattomia ja lyhytjänteisiä päätöksiä. Metsäala ei ole poikkeus tästä.

Metsäala voi auttaa ilmastonmuutoksen hillinnässä usealla eri tavalla: metsät toimivat hiilinieluna ja -varastona, metsätuotteet korvaavat fossiilisia raaka-aineita ja toimivat hiilen varastona.

Kiire ja kapea-alainen ajattelu lienevät kuitenkin vaikuttaneet siihen, että muun muassa EU:n komissio on voimakkaasti kallellaan vain tuhon ensimmäiseen toimeen. Nähdään, että metsien hiilensidonta on nopein ja vaikuttavin toimi. Yhdessä metsien lisääntyvän istuttamisen kanssa sen arvioidaan olevan myös pitkälti riittävä toimi.

Jos näkökulmaa laajentaa myös pitemmälle aikavälille metsien sopeutumiseen ilmastomuutokseen sekä ihmiskunnan muihin tarpeisiin, tilanne näyttäytyy erilaiselta.

Tiede on varsin yksimielinen metsätuhojen lisääntymisestä ilmaston muuttuessa. Tämä puolestaan lisää riskejä metsien hiilinielujen pysyvyydelle. Toisaalta näiden uhkien minimoimiseksi esimerkiksi Suomessa olisi syytä lisätä merkittävästi sekametsiä, mikä palvelisi myös monimuotoisuustavoitetta. Mutta tällainen metsien rakennemuutos edellyttää monia toimia – kuten metsien uudistamista – sekä niiden rahoitusta.

Ihmiskunta tulee tarvitsemaan jatkossakin rakennuksia, vaatteita, pakkauksia – ylipäänsä monenlaisia hyödykkeitä. Niitä pitää valmistaa mahdollisimman vähin ilmastopäästöin ja yhä enemmän uusiutuvista raaka-aineista.

Tällaisessa maailmassa on monia syitä, miksi metsäalan ilmastotoimissa on syytä pitää mukana koko paletti: hiilinielut, fossiilisten korvaaminen ja metsätuotteiden hiilivarastot, eikä vain tuo ensimmäinen.

Kiire näyttää myös joillekin olevan syy luopua perinteisestä kestävyysajattelusta, joka pitää sisällään ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden. Saatetaan todeta, että kiireen takia on tärkeä huolehtia ensisijaisesti tai jopa vain ekologisesta kestävyydestä.

Maailma ilman ihmisiä ei tarvitse sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä, mutta ihmiskunnassa kaikki kolme ovat välttämättömiä. Siksi niitä kaikkia tarvitaan myös ilmastomuutoksen hillintään.

Ilmastomuutoksen hillinnän kannalta tärkeätä on pyrkiä maksimoimaan ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden välillä vallitsevia toisiaan tukevia tekijöitä ja minimoimaan niiden välillä vallitsevia keskinäisiä haittavaikutuksia.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston työelämäprofessori.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.