Valtakunnan metsien 12. inventoinnin (2014–2018) tulosten mukaan Suomen metsien kasvu oli reilu 106 miljoonaa kuutiota, mutta tuoreimpien tulosten mukaan kasvu on vähentynyt reiluun 103 miljoonaan kuutioon. Hiilinielujen kannalta tämä on tietenkin huono uutinen.

Metsien kasvun lisäämistä on pohdittu laajasti julkisessa keskustelussa. Kasvun lisäämiseen on periaatteessa kolme eri mahdollisuutta: lisätään kunkin puuston ikäluokan keskimääräistä kasvua esimerkiksi lannoittamalla tai jalostamalla, lisätään metsäpinta-alaa peltojen ja joutomaiden metsityksillä tai muokataan ikäluokkajakaumaa kasvulle otollisemmaksi.

Suomen metsien hyvä kasvu on viimeiset vuosikymmenet perustunut siihen, että suuri osa metsäpinta-alasta on ollut nuorta metsää. Kasvussa tapahtuneen käänteen pääsyynä onkin VMI:n mittausten perusteella metsien vanheneminen. Teoriassa maksimaalinen kasvu saataisiin, jos aivan kaikki metsät olisivat parhaassa kasvuiässä eli noin 20–40-vuotiaita. Silloin puuston kasvu olisi noin 145 miljoonaa kuutiota, mutta tällainen kasvu olisi varsin lyhytaikainen ilo. Jos kaikki metsät olisivat yli 150-vuotiaita, kasvu olisi noin 47 miljoonaa kuutiota.

Hakkuiden rajoittaminen voi siis olla korkeintaan lyhytaikaista hätäapua ilmaston muutoksen torjuntaan

Jos hakkuut nyt kokonaan lopetettaisiin, metsien kasvu lisääntyisi noin 114 miljoonaan kuutioon, mutta vaikutus olisi lyhytaikainen. Parissakymmenessä vuodessa kasvu kääntyisi laskuun. Hakkuiden rajoittaminen toki lisäisi lähivuosikymmeninä metsien nettohiilinielua eli kasvun ja poistuman eroa. Kasvun vähentyessä ja luonnonpoistuman lisääntyessä metsien nettohiilinielu pidemmän päälle kuitenkin lähenisi nollaa.

Jos etsitään mahdollisimman hyvää kasvua, jota voidaan ylläpitää pitkään, tarvitaan kohtuullisen tasainen ikäluokkajakauma. Jos oletettaisiin, että puutuotannossa oleva metsäpinta-ala jaettaisiin tasan ikäluokkiin 0–80 vuoden välillä ja suojeluala puolestaan tasan ikäluokkiin 81–160 vuoden välillä, kasvu olisi kaikkiaan noin 105 miljoonaa kuutiota ja puuntuotannon maalla 98 miljoonaa kuutiota. Nykyinen 103 miljoonan kasvu voi siten itse asiassa olla varsin lähellä pitkän ajanjakson maksimaalista kasvua.

Toisaalta tuon tasaisen ikäluokkajakauman ylläpitäminen edellyttäisi, että myös vuosittaisen poistuman tulisi olla likimain tuo 98 miljoonaa kuutiota. Siinäkin tapauksessa puuston nettohiilinielu olisi siis pitkällä aikavälillä likimain nolla.

Kasvua ei siis voida pitkäksi aikaa nykyisestä tasosta juuri kasvattaa ilman pinta-alan lisäystä, lannoitusta tai merkittävää jalostushyötyä. Pidemmän päälle myöskään nettohiilinielua ei voida pelastaa, hakataanpa paljon tai vähän.

Hakkuiden rajoittaminen voi siis olla korkeintaan lyhytaikaista hätäapua ilmaston muutoksen torjuntaan. Hiilinieluihin keskittymisen asemesta vihreä siirtymä teknisten hiilinielujen ja vähäpäästöisen tekniikan kehittämiseen panostamalla olisi tulevina vuosina ensiarvoisen tärkeää.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.