EU:n ennallistamisasetus tulee suurella todennäköisyydellä voimaan kuluvan vuoden aikana. Hallinnon valmistautuminen on jo käynnissä. Esimerkiksi ympäristöministeriö on palkkaamassa lisätyövoimaa asiaa hoitamaan.
Asetuksen myötä ennallistamistoimien vuotuisen toteutuspinta-alan pitäisi kasvaa huomattavasti nykytasoon verrattuna. Helmi-ohjelma 2021–2030 kerran vuodessa, eräs asiantuntijakollega letkautti. Toteutus tarkentuu asetuksen toimeenpanoon sisältyvän kansallisen ennallistamissuunnitelman myötä.
Suomi on EU:n eturivin toimija ennallistamisessa. Metsiä ja soita on ennallistettu yli 20 vuoden ajan. Kokemusta on kertynyt kymmenien tuhansien hehtaarien pinta-alalta. Oppaita on julkaistu, tutkijat ovat tutkineet ja asiantuntijaryhmät keskustelleet. Ojaa on tukittu, metsää palanut, sytkäreitä kaiveltu hikisistä reisitaskuista.
Tähän asti ennallistamisen tavoitteet on mietitty melko puhtaasti luontotyyppien ja eliölajiston lähtökohdista. Ymmärrettävästi näin, kun puuha on pääsääntöisesti keskittynyt luonnonsuojelualueille.
Asetus pistää miettimään ennallistamisen tavoitteita uudella tavalla, kun toiminta laajenee suojelualueiden ulkopuolelle ja yksityisiltä maanomistajilta tarvitaan kasvavaa osallisuutta. Ennallistamisen idea pitäisi pystyä myymään koko yhteiskuntaan, poliitikoille ja veronmaksajille.
Myös ilmastonmuutos haastaa tarkastelemaan ennallistamisen tavoitteiden määrittelyä. Ennallistetut kohteet kehittyvät kyllä kohti luonnontilaa, mutta luonnontila tulee olemaan erilainen kuin olisi, jos ilmastomme ei todennäköisesti lämpenisi usealla asteella vuosisadan kuluessa. Ominaispiirteiden ja eliöstön palautuminen on hidasta, joten ilmasto-olosuhteilla on runsaasti aikaa vaikuttaa lopputulokseen.
Miksi siis ennallistamme, kun luontotyyppien ja lajien kohtaloon liittyy tällaista epävarmuutta? Ennallistamisen idea ei suinkaan kaadu ilmastonmuutokseen, päinvastoin. Ilmastonmuutos on yksi syy siirtyä ennallistamaan alueita kertaluokkaa laajemmassa mittakaavassa. Syy, jonka vuoksi metsänomistajankin kannattaa kiinnostua asiasta.
Ennallistamisen ideaan pitää kuitenkin kytkeä nykyistä selvempi tavoite ekosysteemipalveluiden vahvistamisesta. Ekosysteemipalveluita ovat esimerkiksi hiilensidonta ja veden pidätys ekosysteemissä. Kytköksen sisällöt voitaisiin selvittää tarkemmin kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa.
Olosuhde-ennusteessa on näköpiirissä muun muassa piteneviä kuivuusjaksoja kasvukaudella, roudan katoamista ja talviaikaisia tulvia – suuria hankaluuksia vuosisadan lopun metsänomistajille ja yhteiskunnalle. Jos ekosysteemipalveluita vahvistavat toimet jätetään hetkeen, kun ongelmat ovat silmillä, ollaan auttamatta liian myöhässä.
Kaikkia haittoja ei ennallistamisen keinoilla tietenkään torjuta, mutta pienetkin mahdollisuudet monipuolisten hyötyjen tuottamiseen on järkevä käyttää. Jos 60 vuotta sitten soiden ojituksilla tuotettiin puuta nykyajan tarpeisiin, voimme sadon korjattuamme tavoitella tulvasuojelua roudattomaan tulevaisuuteen tukkimalla ojat ja antamalla suon palautua.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä ennallistamista. Suomalainen luonto on koko ihmisasumisen ajan muuttunut eikä kuitenkaan maaseudun metsätalouden, maanviljelyn tai karjataloudenkaan takia ole minnekään kadonnut vaan maaseudun maisemat ovat ihmisen toimintojen ansiosta kehittyneet maaseudun monimuotoisiksi kulttuurimaisemiksi!
Missä luonto sitten katoaa? Sitä tapahtuu modernissa betonisessa kaupunkirakentamisessa, moottoriteiden ja niiden valtavien risteysten ja tieliittymien rakentamissa. Miksi kukaan ei halua huomata tätä?
Talousmetsät eri tavoin (niin päätehakkuin kuin jatkuvalla kasvatuksellakin) hoidettuina ovat myös parhaita luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjiä. Ellei tätä usko, kannattaa mennä metsiin katsoa, kuulla ja haistellakin!
Nyt tarvitaan tervettä järkeä utopististen aatteiden sijaan. Aukkohakatut alueetkin ovat parhaita marjametsiä aikansa ja sitten komeita komeita metsiä eri vaiheissaan!
Lauri Oinonen, harvinaisen yksisilmäinen ja mistään mitään tietämätön, heikon koulutustason omaavan kommentti.
Kirjoitit:
”Talousmetsät eri tavoin (niin päätehakkuin kuin jatkuvalla kasvatuksellakin) hoidettuina ovat myös parhaita luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjiä. Ellei tätä usko, kannattaa mennä metsiin katsoa, kuulla ja haistellakin!”
Viitsitkö perustella tämän? Nämä puupuistot ovat lajiköyhimpiä metsiä, mitä Suomi maallaan kantaa. Nämä metsät ovat Metsänhoitoyhdistysten jäljiltä ilman riistatiheikköjä tai muitakaan monimuotoisuuden kannalta olennaisia asioita, kuten lahopuuta ym.
Lisäksi kirjoitit:
”Nyt tarvitaan tervettä järkeä utopististen aatteiden sijaan. Aukkohakatut alueetkin ovat parhaita marjametsiä aikansa ja sitten komeita komeita metsiä eri vaiheissaan!”
Aukkohakatut metsät ovat joidenkin lintulajien tuho ja vesistöjen kannalta äärimmäisen huono vaihtoehto.
Ja vielä kommentoit näin:
”Missä luonto sitten katoaa? Sitä tapahtuu modernissa betonisessa kaupunkirakentamisessa, moottoriteiden ja niiden valtavien risteysten ja tieliittymien rakentamissa. Miksi kukaan ei halua huomata tätä?”
Varmasti olet osin oikeassa, mutta kyllä te yksisilmäiset, omista jääryyteen perustuvista agendoistanne kiinni pitävät, kouluttamattomat jyväjemmarit sekä metsänhoitoyhdistykset olette hyvin iso syy luontokatoon.
On esitetty lähes miljardilaskua vuodessa, ja maa on muutenkin persaukinen. Velan korot pyörivät miljardeissa, sote on selällään… Kyllä eurostoliiton hulluuksia tulee riittämään ja tontut anelevat lisää pöljyyksiä.