Metsäsuunnitelmissa on poikkeuksetta kuviokohtaiset kasvuarviot, eli kuinka monta kuutiota kasvaa puuta hehtaaria kohden vuodessa. Osassa on myös arvio arvokasvusta prosentteina kuviolle sitoutuneelle pääomalle. Hieman yksinkertaistettuna se on pääoman tuottoprosentti suunnitelman tekohetkellä.

Molemmat ovat metsänomistajalle tärkeitä tietoja, kun hän tekee päätöksiä hakkuista metsissään. Mutta harmittavasti niissä on kuviokohtaisia, jopa tilakohtaisia isoja virheitä. Kun eri yhtiöiden tai metsänhoitoyhdistysten suunnittelujärjestelmiin laittaa saman metsäkuvion tiedot, saa kovin erilaisia kasvuarvioita.

Taloudellista hyötyä tavoitteleva metsänomistaja luonnollisesti yrittää hakata niitä kohteita, joissa sijoitetun pääoman tuotto on pienin, ja tehdä harvennushakkuut tulevaisuuden tulojen maksimoimiseksi, ympäristö- ja luontoarvoja unohtamatta. Harvennushakkuiden ajoittamisessa metsän kasvun arviosta ei ole hyötyä. Se johtuu siitä, että kasvun maksimointi johtaa kuitupuun osuuden lisääntymiseen tukkipuun sijasta. Kasvu pienenee aina harvennushakkuun jälkeen, mutta se kohdistuu arvokkaimpiin puihin.

Päätehakkuissa tilanne on toinen, siellä kannattaa pohtia, mikä kuvio hakataan ensin ja mikä myöhemmin. Yleinen metsänomistajan tekemä virhe on, että hakkuut kohdistetaan sinne, missä on eniten puuta hehtaaria kohden. Rehevällä kovapuustoisella kohteella, jossa puusto on hyvälaatuista, tuotto voi olla ihan hyvä. Karulla kohteella, jossa puusto ei ole hyvälaatuista, tuotto voi olla surkea.

Puuston iän metsäasiantuntija helposti aliarvioi.

Ei ongelmaa, jokaisella metsäasiantuntijalla on ns. kasvukaira, jolla kairataan ohut, hieman isoa tulitikkua paksumpi ”tikku” puun rungosta suoraan keskirunkoon. Jos pystyy laskemaan myös viimeiset vuosilustot helposti normaaleilla silmälaseilla, metsä kasvaa vielä kivasti. Jos pitää ojentaa ”tikku” takaisin metsäasiantuntijalle ja sanoa, katso sinä, kasvu on surkeaa.

Tyypillisimmät virheet metsäsuunnitelmien kasvuissa johtuvat puuston iän ja metsämaan ravinteisuuden eli metsätyypin arvioinnista suunnitelmaa maastossa tehtäessä. Puuston iän metsäasiantuntija helposti aliarvioi. Ei tehdä kasvukairalla puun todellisen iän määritystä, se vie työaikaa. Kun työstä laskutetaan hehtaarihinta, pitää suunnitteluhehtaareja kertyä paljon.

Kangasmailla tyypillisimmät virheet tulevat harsittujen kohteiden puustoista, ne saattavat olla todella vanhoja, vaikkakin pienikokoisia. Ojituksen jälkeen kehittyneiden turvemaiden metsissä metsäasiantuntija käyttää omaa näkemystään metsän ”taloudellisesta iästä” – aina menee pieleen. Molemmissa edellä kuvaamissani kohteissa kasvu on poikkeuksetta metsäsuunnitelman arviota pienempi.

Metsäsuunnitelmissa metsämaan ravinteisuus keskittyy liikaa kuivahkoihin ja tuoreisiin kankaisiin. Jos kyseessä on männikkö, laittaa suunnittelija metsätyypiksi usein kuivahkon kankaan, se saattaa olla myös joko kuiva tai tuore kangas. Arvokasvun ero kahden viimeksi mainitun kohdalla on noin kolminkertainen. Kuusikko kasvaa metsäsuunnitelmassa turhan usein tuoreella kankaalla. Kuivahkoilla kankailla kasvavia kuusikoita ei metsäsuunnitelmissa käytännössä näe. Todellisuudessa niitä on aika paljon. Lehtomaisten kankaiden kuusikoita on suunnitelmissa vähemmän kuin todellisuudessa. Kasvuerot eri metsätyypeillä ovat yhtä suuret kuin männiköissä.

Ei ongelmaa, käytä kasvukairaa. Sillä on helppo verrata eri metsiköiden kasvua. Olen tehnyt kivan tilin tiloja ostaessani ja suunnitellessani päätehakkuita tällä yksinkertaisella työkalulla.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.