Teemme perinteisiä riukuaitoja osana metsäistä elinkeinoamme, joten riukuhakkuu on jokakeväinen toimemme. Parina vuonna metsistään voi löytää mukavan riukupaikan, mutta jos aikoo pitkään ja vuosittain käyttää kuusiriukuja, pitää niiden saatavuus ennakoida vuosia etukäteen.

Me olemme useassa visakoivikossa ja harvennusmetsässä, hyvien tiestöjen lähellä, antaneet alikasvoskuusten kasvaa riukuvaiheeseen asti. Sitten seuraa raaka harsintahakkuu: kaikki riuku- ja seiväskokoiset puut kaadetaan, pienemmät jätetään kasvamaan. Näin saa yhdeltä alueelta enemmän materiaalia, eikä tarvitse juosta pitkin metsiä yksittäisten riukujen perässä.

Kaadan puut moottorisahalla ja karsin ne saman tien kevyellä otteella. Normaalihakkuulla moottorisahaa lepuutetaan rungolla ja vedätetään sitä eteenpäin alaterällä. Runkoon jää tietysti terän kuorimia ja repimiä kohtia. Riu’uissa näitä en hyväksy, joten kannatan sahaa koko ajan ilmassa ja vetelen oksia poikki kevyesti kuoren pinnan mukaisesti.

Jätän karsitun puun niille sijoilleen, hieman erillään olevat rungot heitän toisten lähelle. Näin ei yksittäinen riuku unohdu maahan, eikä kuorija joudu kävelemään yhden puun takia.

Sitten meikäläinen tai kaverini saapuu paikalle kolmijalkaisen pukin kanssa. Pukkipari on alun perin tehty hirsitukkien kuorintaan, mutta yksittäin se on oivallinen apuri riukujen kuorinnassa.

Vyöllä selän puolella roikkuvasta, saappaanvarresta tehdystä kotelosta napataan vesuri. Sen kaarevaa kärkeä apuna käyttäen riuku nostetaan pukin kärjelle.

Ensin kuoritaan puoli metriä tyvipäätä katkaisukohtaan päin, sitten loppu riu’usta latvaa kohti. Noin puolet ympärysmitasta kuoritaan, aisaus eli kuoren poisto tehdään useammalle kantille.

Paras kuorinta-aika on keväällä, ja se kestää kesäkuun alkupuolelle. Silloin kuori irtoaa hyvin ja puu kuivuu nopeasti. Kesemmällä ja etenkin syksyllä on suuri homehtumisen vaara. Riu’ut ja seipäät pitää mielestäni ehdottomasti kuoria, toukat ja laho iskevät helpommin kuoripäälliseen.

Kun riuku on kuorittu, kuorija heittää sen lähemmäksi tienreunaa. Kun työn alla oleva pikkualue on valmis, riu’ut kasataan koholle tienvarteen, jotta ne kuivahtaisivat vähäsen. Samalla reissulla tai myöhemmin kuoritut puut lastataan kärryyn ja kiikutetaan kotitontille lopulliseen kuivumiseen ja seipäät teroitukseen.

Konekuoriminen on kyllä nähty. Kintaanjälkiä tulee useampia, eikä ajansäästöä ole havaittu. Lisäksi eri kuorimakoneet eivät tahdo tuollaista parin sentin riu’un latvapäätä kunnioittaa vaan murskaavat sitä. Ja mikä huomattavinta, moni kuorimakone pyörittää kuorittavaa puuta, jolloin pintaan jää teollisen näköinen spiraalinen jälki. Myös puussa olevat kohoumat ja montut kuoriutuvat epätasaisesti.

Vesuri on varma kone, ja riuku on taatusti perinteisen näköinen. Vesuria käyttävä koura – tai ohutnahkainen hiirikäsi – suojataan talvisormikkaalla. Tottuneenkin käsi kipeytyy, jos ei työtään välillä vaihda.

Riukuja emme juuri ole riukuina myyneet, vaikka kysyntää on ollut. Tuotteemme on ollut valmis aita avaimet käteen -periaatteella, ja siihen ovat kaikki aikaiseksi saamamme riu’ut huvenneet. Joskus olisi ollut tarvetta lisäriukujen ostamiseen, mutta aniharvoin niiden myyjää on ollut tiedossa.

Kasvatamme myös aidan sitomiseen tarvittavia kuusivitsaksia. Niinpä omavaraisuus tässä pisneksessä on sata prosenttia.

Myytäviä metsä­tuotteita

• riu’ut
• seipäät
• vitsakset

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.