Kiitokset vastauksista, jotka osoittivat minulle, miten edelleen vuonna 2016 puhe sukupuolesta väännetään keskusteluksi tasa-arvosta. Tai miten kuvien sisällön vertailusta tulee lukutaitoisen Tanelin silmissä palstamillimetrejä.
En ottanut kantaa siihen, kuka kirjoittaa Metsälehdessä tai kuka on sen päätoimittaja. Otin kantaa siihen, miten esimerkiksi satunnainen selailija kuvien perusteella lehden linjan mieltää: vaikka naiset vastaavat noin neljänneksestä suomalaisista metsätiloista, ei heidän ole sopivaa olla näkyvissä, vaan miehet totevat Tanelin tavoin ”siirry tekemään metsän suhteen jotain asiallista”. Älä sano ääneen, että metsässä naisella on päällään näkymätön burkha, jonka vuoksi häntä ei oikeastaan ole?
Jo 1980-luvulla hoettiin mantraa, jonka mukaan naisten kannattaa hakeutua ns. miesten ammatteihin ja päinvastoin. Samaa jargonia toistetaan edelleen, mutta miten ihmeessä yksikään nuori nainen haluaisi hakeutua alalle, jossa hänestä tehdään epähenkilö.
Ensimmäinen naismetsäteknikko valmistui jo 1970-luvun alussa eli yli 40 vuotta sitten. Miesten asenteet eivät ole tänä aikana näköjään muuttuneet lainkaan, koska he tekevät naisista metsässä ensisijaisesti tasa-arvokysymyksen ja pyrkivät Tanelin tapaan näyttämään, missä se naisen paikka miehen mielestä on.
PS. Olen tehnyt puukauppaa tai muuten vain ollut metsäasioissa tekemisissä ainakin Kaukon, Karin, Pertun, Tiinan, Juhan, Jyrin, Markun ja Teresan kanssa. Ihan osaavia ammattilaisia kaikki, sukupuoleen katsomatta.