Raivoojalle: Oksakarsinnan yhteydessä poistan tärkeysjärjestyksessä:

-muut, paitsi parhaan latvaverson
-pystyyn kasvavat oksat
-paksuimmat oksat
-kuolleet oksat
-alimmat oksat

siten, että vähintään puolet puun pituudesta pysyy vehreänä. Tavoitteena on tuottaa oksatonta tyvitukkia. Liian suurta haavapintaa vältetään, ei liikaa oksia samana vuonna, tällöin tärkeysjärjestyksessä ensimmäiset ensin, muut jäävät seuraavaan vuoteen. Parhaita ajankohtia ovat kuiva sydän- ja kevättalvi (kuivin vuodenaika, mahdollisimman vähän lahottajaitiöitä ilmassa) sekä aika juuri ennen lehtien puhkeamista (jolloin haavojen paraneminen alkaa lähes välittömästi).

Uudehkolle:
Viimeisen kymmenen vuoden aikana oli jokin kevät (en muista tarkoin, mikä), jolloin 2/3 tammista puhkesi lehteen vasta juhannuksen jälkeen (!). Diagnoosini oli, että silloin oli tullut talven pakkasista pahasti näpeille, niinkin pahasti, että pelkäsin pahinta. Ei tainnut kuitenkaan yksikään puu lopulta kuolla. Mahtoiko olla sellainen kevät, jolloin ylin päivälämpötila maaliskuun alussa saattoi olla jopa +5 astetta, mutta seuraavan aamun alin taas jopa -38,5 astetta. Noin rankka lämpötilojen vuorokaudensisäinen vaihtelu lie myrkkyä monille muillekin eliöille.