…jatkuu

Meidän pohjoinen boreaalinen ekosysteemimme mahdollistaa kaikkien em. oletusten täyttymisen. Lounaisinta Suomea lukuunottamatta eliöyhteisömme on myyriä syövien petojen silmin saalislajillisesti köyhä. Lumikoita ja kärppiä meillä kyllä on, sillä ne ovat erittäin tehokkaita myyränsyöjiä ja löytävät saalista kauan sen jälkeen kun muut pedot ovat kääntyneet toisten saalislajien puoleen (mikäli niitä on tarjolla). Kokeelliset tutkimukset osoittavat, että lumikot ovat romahtavan myyräkannan tärkein kuolleisuustekijä. Kokeet kertovat myös, että talviravinnon loppuminen on se tekijä, mikä myyräkannan kasvun pysäyttää, eivät suinkaan pedot.

Kaiken tämän myyrien syklisyyden aikana ns. yleispedot eli pedot, jotka syövät sitä mitä tarjolla on, syövät myyriä siinä suhteessa kuin mitä niitä vastaan tulee. Ero spesialistipetoihin on siinä, että heti kun myyräkannat laskevat saalistuskannattavuusrajan alle, yleispedot vaihtavat saalislajia. Muistakaamme taas, että meillä Suomessa ei ole runsaasti saalislajeja mihin myyristä vaihtaa. Lumikko ja kärppä puolestaan vetelevät kaikki myyrät maastosta viimeistä häntää myöten, koska eivät juuri osaa saalistaa muuta. Nämä rippeetkin ovat tietysti ketuilta pois.

Jos nyt vedetään yhteen. Ei ole olemassa ”lumikkohypoteesiä”, vaan spesialistipetohypoteesi. Kuten yllä käy selväksi, hypoteesi pitää lähtökohtaisesti sisällään paljon enemmän kuin vain lumikon! Siksi ei puhuta ”lumikkohypoteesistä”. Toisekseen, spesialistipetohypoteesi on monelta osaltaan aikansa elänyt. Tuoreemmat tulokset kertovat siitä, että syklien jatkuminen edellyttää koko petoyhteisön saalistusta, ei vain spesialistipetojen. Lisäksi kasvillisuuden, tautien ja säätilojen merkityksestä myyräsyklien muokkaajana saadaan jatkuvasti uutta tietoa.

jatkuu…