Omat havaintoni vastaavat nimimerkki Burlin (18.10.2014) kokemuksia. Kasvukilpailussa muista jälkeen jäänyt lehtikuusi muodostaa voimakkaasti sydänpuuta jo parinkymmenen vuoden iässä. Parhaimmillaan 25-vuotiaassa rungossa kantoleikon läpimitasta 90 % ja kolmen metrin korkeudestakin selvästi yli puolet rungon läpimitasta on sydänpuuta. Tämä siis alikasvospuissa, joissa viimeisten lustojen leveys on muutamien millimetrien luokkaa. Valtapuut kasvavat Etelä- ja Väli-Suomessa 5-10 mm lustoja ja alkavat tuottaa sydänpuuta vasta paljon myöhemmin, kuten viestiketjussa on todettukin.

Harvennushakkuussa (jos kyseessä on puhdas lehtikuusikko) poistetaan yleensä nimenomaan alikasvospuita, joiden laadun ajatellaan vastaavan hyväkasvuisten valtapuiden laatua. Käsitykseni mukaan näin ei siis ole vaan alikasvospuut ovat puuaineensa osalta selvästi valtapuita laadukkaampia. Ongelma on ensiharvennuspuiden pieni koko, mikä käytännössä estää esim. sahauksen ja sorvauksen viiluiksi. Käyttökohteiksi pitää siis miettiä tuotteita, joissa pieni läpimitta ja oksikkuus eivät haittaa, mutta joissa hyvästä lahon- ja säänkestosta on etua. Tällaisia ovat tyypillisesti aitatolpat ym. ulkorakenteet. Itse olen tehnyt ranteenvahvuisesta, kuoritusta ja lähes kokonaan sydänpuisesta lehtikuusesta mm. postilaatikkotelineen, joka moreenimaahan upotettuna kesti n. 25 vuotta ilman mitään pintakäsittelyä (lopulta kestävyyden mittarina oli lumiaura, joka oli vahvempi ja katkaisi jo jonkin verran pehmenneen tolpan…).

Esimerkiksi hirviporukoiden kannattaa kysellä isänniltä alikasvoslehtikuusia ampumatornien rakennustarpeiksi. Kuusi ja haapakin kestävät hyvin säätä, mutta arvioisin alikasvoslehtikuusen kaksinkertaistavan tornin käyttöiän.

Henrik Heräjärvi
Metsäntutkimuslaitos