Petelle:
Harri Mäkinen ja Antti Isomäki ovat laskeneet Metlan rehevien maiden kuusikkokokeiden tulokset 27 vuoden ajlta. Niissä voimakkaasti harvennettujen koealojen 400 paksuinta puuta ovat kokeen lopussa 2,5 senttiä paksumpia kuin harventamattomilla koealoilla. Tätä pienempien puiden läpimitta on harventamattomassa metsässä suurempi, koska harvennuskoealoilla pienet puut on hakattu ”keskenkasvuisina” jo harvennuksissa.

Kokeiden mukaan rehevän maan kuusikossa on päätehakkuuvaiheessa elossa noin 1200 puuta hehtaarilla ja ne kaikki ovat tukkirunkoja. Kuutioita on iästä riippuen 500-800 mottia. Toisin sanoen harventamattomassa OMT -kuusikossa voi kasvattaa 1000-1200 puuta päätehakkuuseen saakka. Haittana on hakkuutulojen pitkä odotusaika ja puustoon sidottu raha. Tämä saadaan näyttämään optimointilaskelmissa pahalta, kun käytetään korkeita korkokantoja. Tuskaa lievittää se, että tänään mätästettyyn maahan viljellyt rotukuuset ovat alkukehityksessään toista maata kuin nykyiset, nuoruudessaan juroneet kuusikot. Suurin ero ei ole kokonaistuotoksessa, vaan siinä, että sama tuotos saadaan 20 vuotta lyhyemmässä ajassa.

Harventamattomuuden etuja ovat:
– puunkorjuu- ja myrskytuhojen välttäminen
– kaikki parhaat rungot voidaan kasvattaa tukkipuiksi, kun niitä ei jouduta poistamaan ajourien avaamisen vuoksi

Harventamatta kasvatus edellyttää rehevää kasvupaikkaa ja sitä, että valtapuut ottavat selvästi paikkansa metsässä. Valopuille, männylle ja koivulle menetelmä ei sovi.

Varttuneen kuusikon turhaa harvennusta kannattaa kaikin tavoin välttää. Keski–iän ylittäneet kuusikot eivät harventamalla vauhtiaan paljoa paranna. Parempi tapa on pistää metsikkö kerralla nurin nyt tai lähitulevaisuudessa.