Tuntuu puumarkkinat taas hiljenevän. Tarjosin useilla paikkakunnilla leimikoita neljälle ostajaehdokkaalle: pääte- ja harvennushakkuita, kesä- ja talvikohteita, kuitua ja järeää tukkia, leimikot ennakkoraivattuja. Oikeastaan ainoa, mikä puuttui oli tasaisella maalla kasvava kesäkorjuukelpoinen järeä mäntytukkimetsä.

Mikä oli tulos? Kiemurtelua, selittelyjä ja yksi ainoa ostotarjous – hankintahakkuusta. Tarjosin pystykauppojen ohessa muutamaa pienehköä hankintahakkuuleimikkoa (ensiharvennus). Pystyhakkuiden hylkiminen ja hankinnan suosiminen hieman ihmetytti, aiemmin kun hankintaleimikoihin on suhtauduttu sanoisinko nuivasti.

Johtuuko tilanne viime talvesta, jäivätkö talvikohteet tekemättä? Mitä tapahtuu jos tuleva talvi on myös lämmin ja vähäluminen?

Vai onko markkinoiden ylitarjonta saavuttanut kipupisteensä, ostetaanko enää vain rusinat pullasta?

Herroille Wahlroos & Salo esittäisin pyynnön: lopettakaa sonnan jauhaminen ja tulkaa ulos kabineteista katsomaan metsäsektorin arkea. Puu ei liiku, koska sitä ei osteta.